..n iltana, kävin vielä ihastelemassa hautausmaan tunnelmaa.

Harju

Rouhiala

Aika rauhallinen meininki. Harjulla ei ollut ketään muita, mutta Rouhialassa näkyi vielä liikkuvan pari myöhäistä kynttilänviejää.

 
Kekri oli muinaissuomalainen sadonkorjuun juhla.

Museoviraston mukaan kekriin liittyy paljon uskomuksia ja taikoja.
Mutta kuka on Jack O’Lantern?

Harmiton veikko…

 
Tämä korkealaatuinen ravintola 

…sijaitsee hyvinkin urbaanissa ympäristössä keskellä laitakaupungin, ja jopa maaseudun, rauhaa. Menu voi maallikosta kuulostaa hyvin yksitoikkoiselta, koska tarjolla on vain auringonkukansiemeniä, mutta ainakaan meiltä ei asiakkaat toistaiseksi ole loppumassa.

Kaikenlaisia tiaisia täällä on nähty ja eivätkä viherpeipotkaan ole jääneet ravintolan ulkopuolelle. Joskus kuvioissa ovat vierailleet pingviinien pukuvärimatkijat, eli harakat. Heille on tämän ravintolan käyttäminen tehty tarkoituksella harmittavan vaikeaksi, koska sopivaa ruokailutukea, josta ylettäisi, ei löydy. Heille kuuluvat tiasten riehumisen (välillä aikamoista biletystä!) jälkeen löytyvät eväät maasta. Samoin veikeä ystävämme Kurre Orava saa etsiä ravintonsa muualta. Kurre Orava tosin yrittää välillä oikein sinnikkäästi hellyttää ravintolan johtoporrasta akrobaattisilla tempuillaan, mutta…

Ravintolaedustan on huomattu keräävän ihan nykyajan harmituksia, lieveilmiöitä. Lumipeitteen saavuttua voi illanhämärissä paikalle hiiviskellä, varsinainen tuholainen, ”Peltsi” Peltomyyrä. Peltsin viimekeväisten reissujen jälkeen on hänelle langetettu ikuinen porttikielto! Mutta miten sen/hänet saisi asian ymmärtämään?
 

Mutta kuitenkin lieveilmiöistä selvitään ja nyt toivotammekin tiaiset, varpuset, peipot ja muut kulinaristit paikalle.

Kiitokset JS:lle ja Kirsille mahdollisuudesta tutustua kunnon kameraan!

Kynttilät pöydälle!

   
Tämä retki päätettiin tehdä, vaikka vettä lähtöpaikkakunnalla (klo 10:00) vähän tihkuikin. Hirvensalmen ja Leivonmäen välinen tie on jo nähtävyys erilaisine pihoineen ja järvimaisemineen. Selänpohjaan saavuttua ihmettelimme ulkoilijoiden vähyyttä, sillä parkkipaikalla oli vain yksi Ooppeli. Tämä porukan tapasimme myöhemmin Joutsniemen nuotiopaikalla. Hetkisen juteltuamme he kertoivat, että olivat kotoisin Korpilahdelta ja nyt kokkolalaisten lapsenlapsien kanssa makkaranpaistossa ja päivää viettämässä. No, mikäs siinä.

Tämä on Joutsniemen nuotiopaikalta.

 

 
Kävimme papan kanssa mökillä tarkistuskäynnillä.

Pikkulinnuille avasimme itsepalveluravintolan.

 Mökit olivat järjestyksessä, mutta vesi katoaa meidän järvestä. Papan mittailuiden mukaan 0,5cm:n päästä kirjoitetaan ennätykset uusiksi! Onhan asiassa löydettävissä hyväkin puoli, että ikinä aikaisemmin ei tontilla ole ollut noin paljoa rantaviivaa!

Pakko tämä oli laittaa, kun kerran arkistosta löytyi.

Vuokatista, heinäkuussa ”bongattu” kyltti.

 
Hirmu hinku kierrellä näitä ”geopaikkoja”, ja niitähän riittää.
 

Siksipä tänään kävimme tutustumassa Repoveden kansallispuistoon.

Oikeastaan se oli tuo Lapinsalmen sisääntulon riippusilta, mikä sinne houkutteli, mutta netistä etsityt paikkakehut nostattivat kytkintä vastustamattomasti. Samalla vajaan neljän kilometrin kuntolenkki vaihtelevissa ja komeissa maisemissa.

Lähtöä jouduttiin aamulla siirtämään alkuperäisestä muutama tunti, koska Tiehallinnon kelikameroiden mukaan Kouvolan seudulla oli vielä kovin pilvistä ja tuhruista. Lappeenrannasta, koillisesta, oli kuitenkin tulossa aurinkoisempaa keliä, niin lähdimme hieman puolen päivän jälkeen matkaan. Ajoimme Mäntyharjuun, jonka kunnantalolta kävin noutamassa Repoveden kartan (Metsähallitus). Mäntyharjulta reissu jatkui Voikosken kautta Hillosensalmen ohi Lapinniemeen.

HUI! Ensiksi vähän jänskätti, mutta luminen ja jäinen riipusilta ei aiheuttanut meille minkäänlaisia vaikeuksia! Ai, ei vai!? Helppo silta, kun alla (jossain siellä kymmenien metrien päässä…) oli kuitenkin ihan tyyni järvi.

Kuusamossa poistimme riippusiltakammoa kosken ylityksessä. Juu-u! Ihan helppoa!

Tämä silta piti vielä tulla takaisinkin.

Kuutinportaiden yläpäässä, Katajavuoren huipulta oli mahtavat näköalat!

Portaat lähtivät tuosta kuvan vasemmasta alanurkasta melkein pystysuoraan ylös kuvauspaikalle.

Tämä käynti ei ole viimeinen tässä puistossa, vaan joko keväthanget tai alkukesä ajattaa uudestaan vierailulle. Seuraavana kohteena voisi olla esim. Saarijärven sisääntulo, puiston pohjoispäässä.

(Lisätietoa alueesta http://www.luontoon.fi/page.asp?Section=367)

 

 
Lumisadetta tarjoillaan tänne näköjään tasaisesti viikon välein!

Klo 12:00 ulkona näytti tältä:

  
”Karkkilan jokilaaksossa virtaavan Karjaanjoen monet kosket ovat saaneet takaisin luonnonmukaisen asunsa. Entisöidyn joenvirtaa rikkovat nyt koskien suuret kivenmurikat, jotka tarjoavat turvapaikkoja joen runsaalle kalakannalle. Tuloksena on eteläisen Suomen paras perhokalastusjoki. Karjaanjoen kalakanta on rikas. Jokialuetta hoitavan Nyhkälän-Vattolan-Tuorilan-Järvenpään -kalastuskunta kertoo joesta tavatun kaikkiaan 18 kalalajia. Karjaanjokilaakson arvoa virkistysalueena lisää se, että se sijaitsee aivan Karkkilan keskustan tuntumassa. 
(Lainaus: http://www.kalasaalis.com/vesistot/Karjaanjoki/730/)” 

Erittäin hieno ulkoilupaikka, mutta maisemaltaan jotenkin liiankin luonnonvarainen! Olisiko rantojen siistiminen luonnonsuojelun kannalta väärin? Voisiko Karkkilan kaupunki tarjota aluetta paremmin virkistyskäyttöön? Kukapa tietää, mutta lähes keskustan läpi virtaava joki on kyllä hyvin eristetty pusikoin ja ryteiköin ihastelevilta katseilta. Joenrannalle, ei vahingossa eksy piknikille. Edes kauniina kesäpäivänä.
 
Tässä on käynyt niin, että ”Karkkilan kantaisä” ei ymmärrä, että kuinka hieno alue heillä on, ja mitä tälle hienolle alueelle voisi/pitäisi tehdä. Kaupunkilaisten virkistymisalue ja haluttu vierailukohde nro 1 yksikertaisilla pikkufixailuilla!

 
Perjantaina auto liikkeelle kohti Lounais-Hämeen keskuspaikkaa. Pappa ”jätettiin” lomailemaan sinne ja muu porukka suuntasi ”puupaikan” ja yhden lisäkyytiläisen kautta kohti Suomen makeinta kaupunkia.
 

Lauantaina oli Suomen urheilussa jännä päivä.

Veikkausliigan viimeisellä kierroksella oli mitalisijat vielä jakamatta. HJK pelasi Helsingissä Jaroa vastaan ja TPS ja Honka taistelivat Turussa. Turussa nyhjättiin 0-0 tasapeli. Ja Helsingissä peli päättyi 1-1 tasapeliin. Saavuimme juuri ainoan oikean helsinkiläisen jäähallin pihaan, kun HJK tasoitti pelin. Sen metelin myötä HJK voitti kultaa, Honka otti hopeat ja TPS saa pronssit. Tämän pienen aasinsillan kautta jääkiekkoliigan kärkiotteluun:

Kierroksen kärkiottelu (Lukko voitti 2-3)

Hyvät joukkueet – Perinteikäs halli – Loistava tunnelma – Suosittelen!

Tavoite saavutettiin.
 

 
Hyvää matkaa Ässälle ja Veelle!

Tämä on etukäteismatkamuistutus!

Siis, matkamuistomuistutus! ;-P

 
Noin klo 18 alkoi pikkuhiljaa leijailla valkoista ihmettä
(suomeksi; LUNTA) taivaalta!

Säätiedotukset olivat eilisestä lähtien varoitelleet sakeasta lumisateesta ja sen tuomasta liukkaudesta. Koko päivän sitä sadetta odottelin ja vasta illan hämärtyessä alkoi tapahtumaan.

”Meidän” sivukadulle oli muutamassa tunnissa kerääntynyt jo melkein kinokset!

 

Maanteillä ei tätä huolta ole.

Tiehallinto oli iltasella jo hyvin hereillä, kun heidän ahkerat kuskinsa ajoivat kahdella autolla peräkkäin kylväen suolaa tielle 1/1 -suhteessa. Siis yksi osa lunta, niin siihen ”kylvetään” saman verran suolaa! Kyseenalaista!? Auto saattaa olla huomisaamuna muuttunut harmaaksi… Onko se sitten evoluutiomalli?
 

Oulankijärven eteläpuolella yli 10000 vuotta vanhat kirkkokivet, 12 ja 18 metriä korkeat siirtolohkareet.
 

Rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä 1992.

Lokimoka. Pitää seuraavan kerran ottaa huomioon, että jutut tulevat hienosti kronologisesti. Tämä päivä kulkee nyt alhaalta ylös!

Korjaan, en korjaa, korjaan, en korjaa,… Vieritä alas!

Tämän kaupungin sairaalasta on allekirjoittanut poistunut ekaa kertaa ulko-ovista ulkoilmaan! En tosin muista mitään siitä reissusta. Ihme? Suuntasimme ensiksi sataman ja torin ohi Linnakadulle ja auto nokka Saimaalle päin Koulukadulle parkkiin. Siitä sitten kävelimme Martti Talvelan Puistotietä kohti linnaa. Siis-tiiii! Kävimme vielä Savonlinnan Maakuntamuseossa Riihisaaressa ihmettelemässä wanhoja juttuja.

 

Olofsborg hieman erilaisesta kuvakulmasta, kuin normaalisti.

Tämän linnan rakentaminen aloitettiin vuonna 1475 Eerik Akselinpoika Tottin aloitteesta.

Se oli Eerikiltä siihen paikkaan ihan kelpo idea!

Mutta mihin seuraavaksi, kun syksyä näyttäisi vielä olevan jäljellä?

 

 Luontopolun ensimmäiset 50m on jo taivallettu

 

  
Kirpeä syyslauantai houkutteli ulkoilemaan!

 
Olen eilen ja tänään huomannut, että tiaiset (ainakin sini- ja tali-) pyrähtelevät innokkaasti talojen harjoilla ja räystäillä pikkuparvissa etsiessään talvipesäpaikkaa. Kaikki pikkukolot kiinnostavat ja oikeastaan kaikki sellaiset paikat, jotka edes näyttävät pikkukoloilta ja joihin olisi kiva päänsä tunkea…

Tiaisten liikehdintä on lisääntynyt huomattavasti. Vielä viime viikonloppuna ei oikeastaan näkynyt lainkaan pikkulintuja. Mutta nyt niitä riittää! On se tiaisten luonto vaan niin utelias. Niitä on kiva seurailla.

Räksät tulivat suurena parvena puolen-hehtaarin-metsän puihin lauantaina. Meteli oli ihan ”älytön”! Sen jälkeen niitä ei ole juurikaan näkynyt. Eikä oikeastaan aikaisemminkaan. Sitä ihmettelimme myös ”jäsen S:n” (lue;ässän) kanssa. Liekö parin ison pihlajan marjasadon puuttuminen vaikuttanut?

Joka tapauksessa tinteille on pöntöt puhdistettu, että ei muuta kuin ”Tervetuloa!”

Ruokkiminen pitänee kanssa aloitella kohtapuolin.

  

Kemijärvi

 

Oli kaunis aurinkoinen päivä! Laitoimme pupujen kiusaksi verkot vaahterantaimien ympärille ja samalla omppupuut saivat runkosuojansa. Pylväshaapakin verkotettiin.

 

 
Perjantaina Papan tietokoneessa oli haastava ongelma. Se oli h-i-d-a-s. Minun tuli asentaa muutama raskas ohjelma pois ja koneen kulku kyllä kevenee! Niinhän se menikin. Sivut vaihtuivat kuin ajatuksissa ja käynnistys tapahtui kuin uutena. Hyvä minä 😉  Heh-heh!

Iloa kesti sunnuntai-iltaan asti. Pappa soitteli. ”Tästä koneesta ei kuulu ääniä”, pappa kertoi. TÄH!? Virta päällä? Johdot kiinni? Toisaalta ajattelin, että eikös se ole hyväkin, ettei pappa kuule ylimääräisiä ääniä. Eihän siinä muu auttanut, kuin katselamaan ihmettä. Tietenkin kaupungin kaapeliyhteydet vaihteeksi tökkivät, ja korjaaminen jäikin pääasiassa ihmettelyn tasolle. Vähän kuitenkin ehdin asiasta ottaa selvää. ”Ei äänilaitetta”. Lupasin, että maanantaina laitellaan kuntoon.

Parin tunnin räpeltämisen, ja satojen erilaisten kokeilujen jälkeen, lähdimme kaupunkiin ostamaan uutta äänikorttia. Ajattelin, että olisi helpompaa laittaa uusi kortti, kuin selvittää, että missä ihmeessä se vika oikein on.

Joimme kahvit palattuamme, ja sitten takaisin sorvin ääreen. Äänikortti kiinni, ja sitten kokeilemaan… Enteellisesti, Eppu Normaali ja Tuhansien murheellisten laulujen maa?

Vihdoin, erinäisten vaiheiden jälkeen, soitin tietokoneista PALJON tietävälle kaverilleni. Hänellä olikin mahdollisuus tulla heti tutkailemaan. KIITOS! Kaverini aherti, kokeili, ihmetteli, aherti, kokeili, aherti ja ihmetteli. Sitten noin 1,5 tunnin jälkeen viimeinen keino, tietokoneen palautuspiste… Noloa, mutta tehokasta. Äänet palautuivat viiden tunnin pikkukorjailujen jälkeen!

Syytä äänten katoamiseen ei keksitty. Todennäköisin syy kuitenkin oli, että F-Securen poistaminen oli jotenkin tämän ajankulun aiheuttajana.

  
..ja heitti sivutielle.

Mikkelin ja Juvan puolestavälistä, Siiskosen uuden leipomon pullantuoksusta huolimatta, kylätien varrelta löytyi melkoisen raakapaikka!

Kun olimme poistuneet muistomerkiltä ja ajaneet hetken verran eteenpäin, huomasimme oikealla ”peltolaaksossa” runsaasti vitivalkoisia joutsenia. Pysähdyimme hiekkatien reunaan, ja pappa laskikin ne. Niitä oli yhteensä 45 kappaletta! Ne olivat muuttomatkallaan jääneet pellolle keräämään voimia.

Hienoinen huurre aamunurmikolla

AAAARGH!!! Maistuiskos kylmä sadevesidrinkki!
 

 
Yhden Volkkarivideon voi kai näyttää?

Tää on minusta niin hauska! 😉

Älä unohda laittaa ääniä!

 
Tallensin juuri äsken tällaisen pakkasyön aiheuttaman aamusumuisen pihatunnelman.