Ruokaa, saunaa, rallia ja täysikuuta

 

 Ilta sujui mukavasti syöden, saunoen ja UIDEN!

Kastauduin meressä ensimmäistä kertaa vuosiin. Suolaista oli.

   

 Mitä isot edellä…

    

…sitä pienet perässä.

    

 Rahti kulkee myöhäänkin.

 

   

 

Rannoilla

   

Espoon Radissonista lähdimme aamulla ensinmäisenä kohti miesten ”järkikauppaa”, eli Motonettiä, ja sen kalastusosastoa! Tein ”huikeita” löytöjä jigitarpeistoon.

  

Porkkala Marin

 

Emme aiemmin olleet koskaan käyneet Porkkalanniemessä, joten pieni poikkeaminen 1-tieltä oli helppo tehdä. Itse tie kuuluu niihin hienoimpiin mutkateihin, mitä Suomesta löytyy.

   

Aurinko paistoi ja minulla oli unohtunut päälle MV-asetukset 

     

 Sataa, ei sada, sataa?
Eipä satanut!

  

 Nauvon lautalle oli kohtuullinen jono. Vielä yksi lautallinen ennen meidän vuoroa.

 

Kaasivuoren luontopolku

SaVi olivat suunnitelleet meille pienen retken Kaasivuorelle.

  

Mustikoita oli runsaasti!

   

 Yli kuution murkkupesä!

    

Luontopolun varrella oli tietoiskuja.

    

 Kappas, jo nyt puolukoita.

    

 Huipulta oli hienot näkymät!

  

 Sotahistoriaa

      

 Vielä yksi näkökulma

   

Rahti liikkuu

Hieno paikka!
   

 

Merimuseo

 Vanha lentokonehalli oli muotoutunut museotilaksi.

   

 Sisäänkäynnin jälkeen portaat ylös, ja päähallin näkymä oli edessä.

    

 Ehdoton pääkohde!

   

 Lembit – Sukellusveneeseen piti jonotella reilut parikymmentä minuuttia

 

 Ja sitten vihdoin sisuksiin.

   

Näistä putkista voi lähettää terveisiä esimerkiksi johonkin laivaan.

   

 Avo-WC

   

Kivat kerrossängyt. n. 40x170cm 

    

Sukellusveneen keittiö

     

 Ahtaat kulkuaukot

   

Lentoveneitä kalakulmasta

   

Vesitaso

  

 Selvisimme taas sateelta

    

Edessä oli vielä riemastuttava jonottaminen laivaan, upea matka laivalla ja lopulta pääsy Helsinkiin.

VikingLinen sujuvuus hakee vertaistaan surkeudessa. Laivasta Espalle kestää tunnin! Miksi ihmeessä Katajanokan tullin päässä/kohdalla ei ole minkäänlaista liikenteenohjausta!?

 

En aio mennä VL:lla Tallinnaan enää kertaakaan.

 

Linnaan!

 Ajelimme Viron pohjoisrantaa hienojen ja siistien rakennusten ja viljelysten ohi kohti eilisellä reissulla bongaamaamme nähtävyys paikkaa. Ehdimme tänne hyvin, koska matkaa ei ollut Tallinnasta kuin nelisenkymmentä kilometriä.

   

Keila-Joa castle Schloss Fall!

  

Schloss Fall

      

 Takapihalta löytyi pieni joki

   

   

   

Lukkoja, lukkoja, lukkoja ja pari sydäntä.

     

  

  

Joesta saadaan myös vesivoimaa

     

Oikein nätti paikka

Ei suinkaan ihan suoraan!

  

 Tallinna – Pärnu

    

 Suunta ensiksi Piritasta Tallinnan ohikulkutielle.

Ei mikään highway.

    

 Tieremonttia oli hidastamassa jatkuvasti.

Tämä kohde oli leveä kuin jalkapallokenttä, mutta nopeusrajoitus oli 70km/h

     

 Pieniä kaistajärjestelyjä

    

 Sitten yksi 16km, taas jonotellaan ja körötellään 70km/h.

     

Vihdoin päästiin aurinkopaikkana tunnettuun Pärnuun!

No, ei sentään. Tämä oli muutama kilometri Pärnun eteläpuolella olevalta moottoritieltä.

 

    

Häädemeestenrannantee

 

Tie oli kapea, pomppuinen ja metsäinen

  

 Häädemeesten kunta – turistisivut

 

 Matkalta löytyi hieno hiekkaranta-alue ja näkötorni, ja olihan sinne kiivettävä.

  

 Rantaruohikkoalueelta voi bongailla useita lintulajeja. 

Opastaulut antoivat vinkkejä.

   

 Menimme rantaan jättämään jalanjälkiä, ja sieltä komea hengenpelastajan torni.

   

Hiekkaa, ja rantaa riitti.

    

    

Latvia aivan vieressä, 50m.

   

     

Olemme juuri käyneet Latviassa.

 

  

Pärnu

     

 Vanhaa sokkeloista keskustaa

     

 Pääkävelykatu

  

   Tuntui siltä, että paikalla ei ollut muita, kuin suomalaisia.

Kävimme syömässä hiukan mereneläviä yhdessä pikkukahvilassa ja jatkoimme reissua eteenpäin.

 

  

Paldiski

  

 ?

    

Ihan aiheellisia varoituksia

       

   

 Äkkijyrkkää kalkkikivirantatörmää

     

Tämä oli kyllä karuudessaa hieno paikka!

      

   

1700-luvulla, kun siitä tuli Venäläinen laivastotukikohta, venäläiset antoivat kaupungille nimen Балтийский Порт (”Baltiyskiy Port” e. “Baltian satama”). Vuodesta 1933 on kaupungin virallinen nimi vironkielinen Paldiski.

  

Vuonna
1962 Paldiskiin perustettiin Neuvostolaivaston ydinsukellusveneiden
valmennuskeskus. Siellä oli kaksi ydinreaktoria ja 16 000 työntekijää,
näin ollen omaleimaisin lajissaan koko Neuvostoliitossa. Tärkeytensä
vuoksi kaupunki oli eristettynä muusta maailmasta piikkilangalla viimeisen venäläisen sota-aluksen poistumiseen asti vuonna 1994. (Visit Estonia)

     

Pitkä pääkatu ja sen vierellä monenlaista asumusta.

       

Myydään kaksio…

      

       

Aika karu paikka.

490km:n päiväretki päättyi illalla ko 20 hotellille.

   

  

Teletorn

  

    

Aamulla arvoimme säätiedotusten kanssa makasuunnitelmaa keskiviikolle. Päätimme suunnistaa ensin Teletornille ja sitten sieltä lähteä ajamaan kohti sadealuetta ja Pärnua.

 Torni löytyi Piritan rantojen läheisyydestä ja Kasvitieteellisen puiston juurelta.

Aika hurja paikka näin maan päällä elävän otuksen mielestä.

    

Näköala Tallinnan televisiotornista on ainutlaatuinen Virossa ja koko Pohjois-Euroopassa.
Alapuolellasi levittäytyvät Muugan metsät, kauempana Tallinnan kaunis
vanhakaupunki ja kimalteleva Itämeri koko majesteettisessa loistossaan.
Rautaisen esiripun aikaan oli juuri tämä paikka monille virolaisille
ikkuna vapaaseen maailmaan – illalla saattoi nähdä jopa Helsingin
valoja. (tt)

        

    

 
Näköalan havainnollistamiseen vieraat voivat käyttää multimedianäyttöjä: suurentaa kiinnostavaa aluetta tai katsoa, minkälaiselta paikka näytti aikaisemmin.

       

 Tuolla jossain on Helsinki. 83km:n päässä.

     

 Näkymät olivat hienot, mutta valokuvauksellisesti haastavat.

      

Ulkotasanne oli hyvin suojattu, ettei tuulenpuuska vie mennessään. Edes hattua.

       

 ”Ken tästä ovesta käy…”

   

    Kaikkein kovimmat hurjapäät voivat laittaa ainokaisen henkensä vain noiden kysien varaan, ja tiputtauta alas. Turha varmaan kertoa, että en menisi.

   

Pikkutyttöä kiinnosti reikä lattiassa.

       

Siitä avautui nappia painamalla näkymä 170m alas.

 

   

 

Eesti Vabaohumuuseum

      

Laivamatkustelun jälkeen hotelliuduimme ja otimme pienet päikkärit. Samalla odottelimme, että pilvisyys vaihtuu vähintään puolipilvisyyteen.

     

Museon sisäänkäynti

       

   

Museon nettisivut

Tuolta löytyvät kaikki selitykset, joten tämän jutun selityksiä ei enempää ole.

        

Museon perustajajäsenet ovat siirtyneet muistomerkkiin

      

Sassi Jassi tai joku

 

 Alueen parempi kahvila

   

  

Metsempi reissu

   

 Missä kaikki ihmiset?

   

Merimetsot tekemässä… ei mitään.

    

  

     

Kalastajan vaatimaton maja

    

Hirveen iso tuulimylly.

 

Parituntisen reissun jälkeen suunnisimme kotoiseen Prismaan hankkimaan illallistarpeita ja kokemaan kassamatamin asiakaspalvelutaitoja. Illallistarpeet saatiin ja todettiin, että kassatätillä ei niitä taitoja ollut yhtään. Yhtään. 

    

Voilà! 😉

 

Matkapäev

 

Ajoissa jonoon, mutta miksi, että jonotusaika olisi lyhyempi…

  

Alkoi jo istuminen kyllästyttämään.

       

Yhtä pitävä kielto, kuin pelastusliivipakko soutuveneessä.

    

Lokki ihmetteli alapuolen menoa kovin kärsivällisesti.

    

Hyvä ja rauhallinen mökkisaari? 

    

Parmpi, kun mahtuu reippaasti vieraita?

Täytyy perehtyä noiden saarten historiaan, kun kotimaa taas pöllyää jalkojen alla.

      

Hei, hei Helsinki!

    

Suomenlinnaa

 

Kustaanmiekka, ja p*s**nn*t**n kilpi?

   

Matkaa käytettiin hiukkasen lounastamiseen, mutta pääasiassa nämä lyhyetkin ylitykset pitää matkustaa hytissä. Yhtä kidutusta.

  

Penthouse-kerroksessa kattoikkuna, mutta kaverikseen se oli saanut kellarinikkunan?

Jonkun verran tasoeroja Suomeen.

 

Helsingin pyhiinvaelluspaikoille

   

Heh! Hyvä keli!

  

Aamulla piti käydä vaihtamassa huone, kun huoneemme parisänky oli niin käytetty, että se oli surkeampi nukkua, kuin vanha vaimentamaton vesipussipatja. Samalla vaihtui huonekin ilta-auringon puolelle erillisiin jumbosänkyihin. Nyt kelpaa!

     

Suuntasimme Katajanokalle ”Taivaspyörään” ottamaan maisemakuvan.
Jos toisenkin.

  

Skywheel :stä kaikki oli sinistä

     

Alla näkyi taas yksi ryhmä niitä ”uusia” matkailuryhmiä idästä.

       

Tuossa käytiin.

  

 Tuo tehdään huomenna aamupäivällä.

  

    

Helsingin tuomiokirkko

  

Helsingin tuntomerkki ja minun ehdoton suosikki Helsingissä.

    

      

Senaatintorin ympäristö on ainutlaatuinen uusklassinen kokonaisuus.
Sitä hallitsee neljä C. L. Engelin 1822 – 1852 suunnittelemaa
rakennusta: Tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna, Yliopiston päärakennus
ja Kansalliskirjasto.

Tuomiokirkko on kenties koko Suomen kuvatuin ja tunnetuin rakennus.
Vuonna 2002 kirkko täytti 150 vuotta. Kaupungin vanhin kivirakennus
Sederholmin talo sijaitsee Senaatintorin kaakkoiskulmassa.
Kaupunginmuseon päärakennus löytyy museoidulta Sofiankadulta.
Senaatintorin läheisyydessä sijaitsee vilkastunnelmainen Kauppatori ja
viihtyisä Esplanadin puisto.

      

 Tuomiokirkon urut

  

  

Etsi kuvasta nolo virhe.

   

Sitten kerros alaspäin. Kryptaan.

   

Kastemaljanäyttelyn suosikkimme.
Tämä oli minun.

     

Ässän suosikki

       

Esplanadin puistossa soi musiikki monessa eri paikassa.

      

Mantan hattu?

No, ensi vappuna patsas saa taas uuden.

       

  

Sibeliuksen muistomerkille

…oli menossa muitakin.

  

   Komea muistomerkki

 

Ciao Mama!

     

  

 

Jouduimme tekemään hiukan hankintoja, kun vanha uskollinen Navigonimme ei jaksanutkaan enää pysyä ”hereillä”, kuin hetkittäin. Toinen ”pakollinen” ostos oli Viron tieliikennelakiin kuuluva sammutin. Sellaisen (2kg:n jauhesammutin, telineellä ja letkulla) hankimme IKH:sta tarjoushintaan 19:90€

  

Aurinkoa etsimään

  

Ei nyt pelkästään sen takia. Ässä halusi päästä hiukan reissaamaan lomansa aloitukseksi.

Siispä matkaan. Kolmen pääkaupungin kautta kotiin.

   

Lahden jälkeen kyllästyimme sunnuntain sadekelin vasemmankaistan moottoritiekulttuuriin ja poikkesimme vanhalle tielle nro 140. Jossain Mäntsälän eteläpuolella harmaus hävisi, ja näimme ensimmäiset merkit auringosta. Alkoi tulla lomafjiilis.

   

Flamingon kahdennestatoista kerroksesta oli hyvä tiirailla. 

Kappas, pilvet väistyvät oikealta vasemmalle!

        

Illan ujo punastus

      

Hyvää yötä.

 

  

Kaunis päivä

    

  

Ässä päätti lähteä Mummelin kanssa kyykkimään pellolle aurinkokylpyihin, ja itse laiskana ajoin paikallisen kaupan pihaan. Tuloksena yhteensä parikymmenta kiloa mansikkaa entisten lisäksi pakkaseen. Mansikat on nyt talvea varten hankittu. Seuraavana on sitten mustikoiden vuoro.

   

 

GPS hiukan sooloilee, mutta nurmikonleikkuussa tulee yhteensä noin kahden kilometrin lenkki.

 

Paistopäivä!

 

Viime joululta oli jäänyt kinkku pakkaseen. Sen oikea-aikaista paistopäivää oli metsästelty pitkin kevättä. Nyt sellain löytyi, kun Herra H sai jo ajoissa selville laskeutumisaikansa Mikkeliin.
    Sisälämpötilan piti nousta 10*C:seen ennen uuniin laittamista.

    

Laitoin noin 6kg:n kinkun uuniin ti klo 20:15.

Ensimmäinen reipas tunti noin 130-140*C:lla, ja sen jälkeen tipautin asteet sataseen.

    Koko paistoaika kiertoilmalla.
   

Keskiviikkoaamuna, tasan 12h myöhemmin oli kinkun lämpötila jo 89*C,
kinkku ei suinkaan ollut palanut, vaan kauniin tummanruskea.

          

Tavoitteena oli murea kinkku, ja tavoite saavutettiin loistavasti!
Dijonilla kuorrutettuna suoraan näkkärin päälle.

    

Maistuu se kinkku kesälläkin!
Kinkkua syötiin kohtuudella, mutta Herra H:lle ei rajoituksia annettu.

Perjantaina pakkasin loput, noin kilo, pojalle matkaevääksi.

 

Aurinkoista!

   

Ja oikein tarkkaan, kun katselee, niin käyrähän hipoo jo kahtakymppiä!!

Kylmästä lämpimän kautta kuumaan.  
  

Jääkausi!?

   
No, ei nyt sentään tämä kesä niin kylmä ole ollut!

Loistavan nopea sulatus lähes tyhjälle pakastimelle.

     

  
Olisikohan se edelleinen sulatus tehty noin viisi vuotta sitten? 

Muistaaksen sekin talvella, mutta nyt oli hyvä ajankohta tehdä uusi sulatus. 

Mansikka-aika on jo alkanut! 

      

Pakastimen huippuhetket sattuivat heinäkuulle.
Näin tyhjä se ei ole ollut vuosiin, mutta mitä marjasatojen ennusteisiin tulee, niin pakastin saattaa tulla täydenmäksi kuin vuosiin! Ensimmäiset laatikolliset mainsikoita pakastettiin tänään illalla.

         

*******************************************

   
Seuraavaksi otin ”lämpimiä” ruohonleikkaamisen avulla.
Pari tuntia, ja pari kilometriä leikkuria ohjaten.

    

Sitten oli ravintohuollon aika!
     

Testasin uutta retkikaveriani.

        

  
Kuumaa, retkigrillissä paistettua makkaraa.
Hyvin toimii!

     
*******************************************
    

Ai niin..
  
Pakastimeen ”unohtunut” kinkku otettiin valmistukseen ja paistetaan HerraH:n syötäväksi ti/ke yönä.

 

   

 

Jo oli aikakin!

   

Tästähän se taas lähti.

      

2014 asennettiin uudet ponttoonit vähän huonosti ja tänä kesänä oli tarkoitus kiinnittää ne paremmin, ja vielä suunnata ne entiseen malliin pitkittäin. Kaikenlaisten suunnittelemattomien muutosten jälkeen pääsimme tänään vihdoinkin itse työvaiheeseen. Laituria piti hieman jatkaa, ponttoonien suunta vaihdettiin, kiinnikepannat laitettiin huollellisesti ja niin kansipinta-ala lisääntyi melkein kahdella neliömetrillä. T-osa on nyt 300cm x 360cm, eli siellä mahtuu ”köllimään” tilavasti.

     

  Vain yhden narun varassa…

     

Kiinnikerauta paikoilleen.

         

Siinäpä se komistus sitten taas olisi.
Seuraavaan päivityseen saattaa mennä aikaa!

     

SaVi piti talkoolaiset hyvässä ravinnossa!

  

      

 

Mikään ei ole kuin ennen!

 

 

   

Ei siellä mitään sammakkoa enää ole!

  
HerraH teki nurmikonleikkauspuuhien lomassa huomion:
   

Vaan kotiloita, ja nekin lehtien päällä!

    

 Kumpi ekana lehdenvarrella?

     

Jaksaa, jaksaa, painaa, painaa,
Elämä on lainaa, KOHTA OLET VAINAA!!!

       

Ja nää kaveris kanssa!

 

   

Tour de France 2015

     

Kisa alkoi jo heinäkuun alussa, muuta…

 

   …tänään alkavat NE odotetut hienot ja uljaat VUORISTOETAPIT!

         

  

Tasamaiden jälkeen siirrytään ensin Pyreneille ja sieltä Ranskan Keskiylängön kautta Alpeille. 

Kannattaa katsoa, vaikka vain maisemien vuoksi!

     

Kaikki etapit tulevat totutusti Eurosportin kanavilta.

    

Etappi 10 – tiistaina 14.07.2015

        

  

Etappi 11 – Keskiviikkona 15.07.2015

     

      

Etappi 12 – torstaina 16.07.2015

       

   

 Etappi 14 – lauantaina 18.07.2015

  

       

Etappi 15 – sunnuntaina 19.07.2015

    

       

Etappi 16 – maanantaina 20.07.2015

        

    

Etappi 17 – keskiviikkona 22.07.2015

      

    

Etappi 18 – torstaina 23.07.2015

       

    

Etappi 19 – perjantaina 24.07.2015

         

 

Etappi 20 – lauantaina 25.07.2015

     

Kilpailu päättyy sunnuntaina 26.07. Pariisiin.

Ei lämpene sitten millään

      

 

Positivisia asioita vallitsevasta säätilasta:

 

– Ei ole kuitenkaan pakkasta

– Ei tarvitse tehdä lumitöitä. Ainakaan vielä.

– Säästyy sähköä, kun ei tarvitse viilentää jatkuvasti huoneistoa

– Täytyy liikkua lämpimikseen

– Ihmisten auringosta johtuvat ihovauriot ovat minimissään

– Järvissä on vähemmän sinilevää

– Ässää ei juurikaan harmita lomien alkaminen ”vasta” kahden viikon päästä

Ruokolahdelle

       

 6-tien ja..

   

 …Imatrankosken kautta.

     

Hauklapissa sijaitsee myös luonnonmuistomerkki Kummakivi. 

Se on noin
seitsemän metrin pituinen siirtolohkare, joka lepää kapea-alaisella
kallioalustalla koskettaen tätä niin pienellä pinta-alalla, että näyttää
siltä kuin kivi miltei liikkuisi. Kummakivi on rauhoitettu vuonna 1962
 ja sille on lohkottu oma tontti.

      

 Jätimme automme hieman kauemmaksi varsinaiselta kääntöpaikalta, koska pieneen ylämäkeen oli sateet syövyttäneet sellaisia uria, etten muutaman sadan metrin ylimääräisen kävelyn vuoksi viitsinyt ottaa pohjakosketusriskiä. Tästä alkoi polku.

  

 Matkalla oli myös vesistön ylityksiä.

  

Metsämökin jälkeen tuli näkyviin tuo kumma kivi.

    

  Julmetunkokoinen lohkare ”keinuu” toisen päällä!

  

     

Ässää ei pelota yhtään?

   

Kosketuspinta-ala on kovin pieni.

   

Monia kysymymyksiä tulvahti mieleen Kummakivestä. 

Pääasiassa m-alkuisia.

  

Kummakivi – Retkipaikka

  

      

Metsäsittiäinen

 

  

Metsätientien varrelta löytyi..

   

…useita Maariankämmeköitä! Hieno kukka!

 

Lappeenrannan satamassa

 

 Putkesta sisään

 

 Upeita hahmoja!

 

Ilmeet kohdillaan.

  

Saipan pelurilla ei paikat kestä?

 

 Diego rapistuu

 

Hieboja taideteoksia, mutta sateet ovat syövyttänet niihin jo omat merkkinsä.

  

 Nämä herrat lennättivät hetki sitten veneitä ja vettä, vauhdilla.

 

Olihan sitä pakko kuvata myös yksi nätti Foortti.

Taipalsaari

   

P-paikka voi vähän yllättää, eli kannattaa ajella Linnavuorentieellä ihan iisisti.
      

   

      

 

 Polku jo hyvin juurakkoinen ja kulunut.

   

 ”Mahtava möykky!”

 

Näköaloille on tehty vartavasten tasanne

       

Näköalat uhkaavat vaan jäädä pian puiden taakse.

    

  Tuosta reunalta on aika pomppuinen reitti P-paikalle.

  

Ja sitten vaan alas kaikki 147 rappusta.

 

Erinomainen Tour de Saimaa

   

Eli homman nimi oli yksinkertaisesti Saimaalla kruisailu ja jiggailun opetteleminen.

      

Lähdimme reissuun Ristiinasta ja kokeilimme onnistuen tiettyjä ottipaikkoja.

Siirryimme sadepilven alta Astuvansalmelle hörppäämään kupposelliset lämmintä.

     

Paikkahan on edelleen oikein edustava

      

Hyvät maalit

     

 Venekunta valmistuu

Kippaarimme Virsu on jo paatissa, Jusu virittelee pelastusliivejä, ja miä kuvan tällä puolen.

 

Koko kallioseinä komeudessaan.

      

 Buster liikkui 115 hevosen voimilla!

   

Puutavaran uittoa

  

Kapeita salmia

  

Mikä se siellä!?

Pesäpuu keskellä männyn latvassa.

    

Sääksi tai Kalasääski

     

Aurinko paistaa!

    

 Vettä 9,5m ja kaloja pohjassa.

   

 Rokansaaren kyltti

Ruokailimme maittavan aterian Rpkansaaren grillipaikalla.
No, muunmuassa makkaraa tietenkin!

  

 Saaressa oli muitakin.

 

 Lännessä sataa

  

 Puumalan ylpeys

  

Kävimme kääntymässä paluumatkalle Haapaselän eteläpäädyssä.

   

 Wenno, Puumalasta, matkalla Ristiinaan.

    

Näitä maisemia riitti.

 

12h ja 167km Saimaata.
Upeaa!

 

  

On lottovotto syntyä Suomeen!

  

Maailmanlaajuinen rauha index – Suomi 6.

Index raportti 2015 (Pdf)

Suurempia karttoja pääset tutkimaan tutkimuksen kotisivuilta.

   

 

Maailmanlaajuinen terrorismi -indeksi kertoo, että Suomi on jaetulla viimeisellä sijalla, eli 124.

 

Tasaisen coolia!

  

Myöhässä…

 

Piikstammi

  

Komea poro!

    

 Hölkyti hölkyti

    

Hieno kalapaikka aivan keskellä korpea.

Piikstammi

    

Luvattomasti ei vaan voi kalastaa, mutta tulipa käytyä.

 

Tie 970, Utsjoki – Karigasniemi

  

 Lohen kalastelut oli nyt tehty ja oli aika siirtyä etelämmäksi.

Mutta ensin Norjaan…

   

 …ja äkkiä pois.

   

Tulipa sitten mieleen, että ajetaanpa huvikseen lännen kautta.

    

Tenonvarren tietä

    

  

 Maisemat ja Timpan kulkine.

   

 Hiekkarantaa ja ja lumihuippuja

  

 Hienoja hiekkasärkkiä

 

 Utsjoelta Karigasniemeen, reilut 100km:ä rajajokea

   

Risteys Karigasniemellä. Tästä käännyimme vasemmalle

   

 Suoraa tietä kohti Inaria.

  

 Ivalo

   

 Saariselän lumiesteitä. Kelikamerasta tuttu paikka.

    

Napapiirillä

Illan päätteeksi pääsimme Rukan mökkiin saunaan.

Kelpasi sekin.

 

 

Siitä se sitten lähtee!

 

Sami otti Tenon konkarina tehtäväkseen opastaa minut Tenon käytäntöihin.

Lähdimme lähes heti mökille saavuttuamme vesille. Sami kertoi paikan käytännöistä ja tavoista.
  

Meidän uskollinen työväline.

  

Venekuntia oli yöllä liikkeellä 6-7, joten odotusaikaa muodostui jonkin verran. Yksi ”soutukierros” kesti noin tunnin.

  

Jälkeenpäin saimme kuulla, että keli oli yöllä käynyt pakkasella. 

Tiesimme kyllä itsekin, että kylmä oli, mutta luulimme kelin olleen noin +2*C.

      

 Aamuyön tunteina oli pakko käydä hakemassa sadeasu päälle, koska kosteus tiivistyi ja kasteli veneen penkit.
    

 Aavemainen sumu lakeutui joen päälle.

    

Jatkoimme sinnikkäästi ja toiveikkaasti.

     

 Sumu hälveni pikku hiljaa.

     

 Pikku mökkimme

    

Ensimmäinen vuoro meni jokseenkin uutuuden hienoudella, kun jaksoimme valvoa putkeen noin 25 tuntia, Kuusamon huomosti nukutun yön jälkeen. 

    

Ei lohta, joten makkarapaketti auki.

     

Torstai meni toipuessa, mutta perjantain aamu valkeni… vesisateessa. Selkäranka piti, ja menimme aamulla vielä koettamaan onnea. Kyllä muuten kannatti, koska näin hienon lohen hypyn pinnan yläpuolella ja se ei häviä verkkokalvoltani yhtään mihinkään. Toivottavasti ikinä. Aamuna aikana näin vielä toisenkin loikan, ja Timppa vielä yhden.

     

 Noilla muutamalla tuli koeteltua. Perhoja olisi tarvittu.

     

Valitettavasti saalisrastini on tällä kertaa aivan väärässä paikassa. Ei ollut valitettavasti onnea mukana, eli jouduimme poistumaan tyhjin käsin, mutta useita kokemuksia rikkaampina.

   

Hieno, mutta raskas käynti Tenolla!

 

Parin mutkan kautta

  

Rukan laskettelurinteet. Päivän ensimmäinen huiputus!

   

Pääsimme aamulla lähtemään kunnon hotelliaamupalan jälkeen ihan ajoissa, ennen klo 09:ä

     

 

Suunta Kemijärvelle

  

 

Tulemme kartalle ”keltaista tietä” oikeasta alareunasta.

  

Porotokkien lounashetkiä riitti pitkin päivää.

  

Suomun laskettelukeskus KIINNI (Yle)

     

Kesän ensimmäinen lossi vie Haaparantaan.

    

 Hiljaisen hiekkatien varrella juhlistamme periteisellä takakontti evästelyllä Lappiin pääsyä Lapinrieskalla ja poronlihasiivuilla.
Maukasta!

  

Kemijärven komeiden maisemien jälkeen suuntasimme Pyhälle.

  

 

Aika jylhä näky!

  

Missäs se maisemahissi..

  

Löytyi! Hissi on valmistunut 1964 ja luotto laatuun ei horju!

  

   Ilmavaa kyytiä.

 

 Näköalat huipulta ovat vähintäänkin hienot.

  

Tunturiporo syöksyrinteen päällä

 

 Päällä oli kahvila auki, ja tietenkin huippukahvit maistuivat!

 

  

Saariselkä Kaunispään huippu

   

Päivän kolmas huiputus.
Tätä juhlittiin ravintolan Huipun leikkeellä. Herkullista!

    

Karua, mutta kaunista.

 

Mäkeä alas, ja eteenpäin

 

 

Karhunpesäkivi

    

Karhutupa

  

Ystävällinen karhu tervehti vierailijoita.

   

Pesälle oli tehty helppokulkuinen ”tie”.

  

 Siinäpä se.

  

Sisään, olkaapa hyvät!

   

Sisusta kaipaisi hieman suunnittelijan silmää?

 

Katto 

          

    

  

Loppumatka ilman pysähdyksiä

 

Enää oli jäljellä vain pieni siivu suoraan pohjoiseen.

  

 Vihdoin perillä.
Vilkku oikealle ja viimeiset pari kilometriä