Vauhdin Hurmaa!

EK3 Ylätjoki

  

Jari Ketomaa – Marko Sallinen

 

 Juha Salo – Marko Salminen
  

Jarkko Nikara – Petri Nikara

 

Teemu Asunmaa – Jonne Halttunen

  

Jussi Vainionpää – Mika Juntunen

 

Mikko Eskelinen – Arto Kapanen

  

Ari Vihavainen – Jani Vainikka

  

Ole Kristian Veiby – Matti Kangas

 

Vanhan Kassun AT

 

Mikkelin mies

  

Salo

 
   

EK6 Hännilä

    

 

Ketomaan tyylinäyte 

 

Jauha Salon

 

 tyylinäyte

 

oli paljon

  

 viihdyttävämpi!

     

Norski ajoi lopulta toiseseksi!
  

    

    

    

    

    

  

 

 Auts! Keskeytys..

  

 Tässä kuvassa näkyy idiootti!

Kyseinen arvonimi ei ole osoitettu kuljettajalle…

Juhlakisan EK:t on katsottu hyvässä kelissä.

Enää vuosi seuraaviin!
 
Lopputuloksien parhaat:

 

Mäkiviikkomme tunnelmia

    

 Matka aluillaan. 24 minuuttia edetty.

      

Vuojalahden risteyksen läheisyydessä oli tapahtunut aiemmin aamulla onnettomuus.
Onneksi osallisiin ei sattunut pahemmin.

    

   Edessä on lumiaura ja sen takana henkilöauto. Huomaatteko!?
Tämä
antisankari meinasi mennä tuossa aura-auton ohitse!! Teki sitten
jonkilaisen hätästopin tajutessaan hölmöytensä ja palasi kaistalleen.

     

Ei onneksi mennyt, vaan jatkoi, ainakin toistaiseksi, hengissä eteenpäin.

     
Päivän aikana tapahtui teillä paljon onnettomuuksia jäisen ja haastavan kelin vuoksi.
Kuolonuhreilta ei valitettavasti maanataina vältytty.

   

   

Tiistaina Levillä

     

 Kaakaolla Tuikussa

       

  
Etelärinteiden jonottamisen (10-15min) päätteeksi pääsee istumaan
lämmitettävälle penkille kuomuhissiin. Samalla saa kyydin lähes huipulle
asti.

     

     Siellähän se..

  

 Siis aurinko, joka yrittää päästä paistamaan.

   

 Levin kylää

     

   Makkarahetki ”hmmmmm” kodassa. 

Muuten,
kodan alla, nuotiopaikan läheisyydessä, asustelee hyvin nälkäinen
”hiiri”. Itse en sitä nähnyt, mutta niin ”etelänvetelät”väittivät, eli
se voi olla mikä vaan pikkujyrsijä.

     

    

      

Keskiviikkoinen Ylläs

  

Huipulla oli näin helppoa

   

 Kävimme laskujen välillä hiukan täydentämässä jääkaappia Jounin kaupan loistavista valikoimista.

Kappas! Näkyvissä oli vanhaa sinistä taivasta!

   

 

 

Torstai on toivoa täynnä

  

 Alkoi auringon paisteella!
Upea kirkas taivas kesti vain Pallaksen tiehaaraan asti, mutta ei se sen hienoutta himmennä.
   

Levin eturinteet odottavat. Kello oli 10:01. 

      

 Samasta paikasta otetut kuvat.
Tämä on kohti Kittilää.

    

 Ja tämä kohti ”pohojosta”.

    

Paras laskettelupäivä ja Levillä oikein hyväkuntoiset rinteet.
  Laskettelukilometrejä tuli reissun aikana n. 110, ja omat huiput paranivat lukemiin 87,0 km/h!
       

Oloksen hoikat kuuset

 

 

Perjantai

   

Paluumatka alkoi jo klo 02:30

 

Olosuhteet olivat TAAS aivan… en viitsikään kirjoittaa.
 
Yöllä pöllysi puuterilumi rekkojen perässä yli 500m (200km)

50km hyvää keliä!!!
Sitten olivat tiet jäässä (300km) Tuoreita ulosajoja 2kpl. Rekka ja lavamaasturi.
Lumisadetta 200km
Erittäin sakeaa lumipöllyä viimeiset 100km

 

Mli – Levi – Ylläs – Levi – Mli
 
Kommunikaatio-ongelma!

Kameroiden ajurit (HEH!) puuttuvat läppäristä, enkä löytänyt moisia netin ihmeellisiltä sivustoitakaan. Tämähän EI ole ensimmäinen kerta, kun täällä joitakin tämmöisiä muuttujia on…

Matka haasteelinen, muttei ongelma, laskettelussa samoin. Keskiviikkona kurvaillaan Ylläksen rinteillä.

Laittelen kuvat perjantaina, tai lauantaina.

 
Pikkupakkasilla

      

 

 

Aurinkoista pikkupakkasta!
   

Viime viikonloppuna ei koskaan tullut ennustettuja kireitä pakkasia, mutta lunta on sadellut reippaasti.

 

   

 
Märkää!
   

Kappas! Lauantaina leikitään taas talvea!
  
     

 

EK4 – Kutemajärvi

    

    

   

   

   

   

 

Klikkaamalla suurentuva

  

 Olimme Kutemajärven EK alussa., kun reitti kääntyy pikkutielle.
Risteyksessä ja noin 600m siitä eteenpäin.
 

Koko reitti 2016

 

Pelicans – HIFK

 

A2:sta löytyy!

 

Valtiopäivien avajaisissa 2016

   

”ARVOISA puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Ette
varmasti tienneet, vuosi sitten aloittaessanne, mitä vastaanne tulee.
Yhtä lailla vähän kaikista vastaan jo tulleesta tiesin minä, silloin,
toimikauteni alussa.

On sanottu, että tämä vuosikymmenen
puolivälin aika jää historiaan; elämme murroksen aikaa. Että se, mitä
nyt päätetään tehdä, on oleva ratkaisevaa tulevaisuudellemme.

On
myös sanottu, että olemme viime vuodet kohdanneet olemistamme
järisyttäneitä ilmiöitä, toinen toisensa perään ja että sama meno
jatkuu. Että tänä vuonna vain tulisimme sitten näkemään sen seuraavan
vaiheen, jota emme yhtään olleet osanneet odottaa.

Näihin
sanomisiin te täällä, minä, hallitus tahollaan, joudumme vastaamaan.
Että miten juuri Suomi ja juuri suomalaiset tulevaisuutensa kohtaavat.
Viime kädessä vain me itse vastaamme siitä.

ALKUVUONNA
olemme käyneet keskenämme mieleenpainuvaa julkista keskustelua. Osa
toki tarpeellista varoittelua, kun ihmisiä on rikollisesti sanoin tai
teoin loukattu. Mutta sen lisäksi olemme oppineet perusteellisesti
haukkumaan toinen toisemme. On haukuttu miehet, on haukuttu naiset, on
haukuttu suvaitsevaiset ja suvaitsemattomat, ja sitten hyväksi lopuksi
poliisitkin; olemme perin itsemme haukkuneet.

Miksikö juuri nyt?
Siksi, että meillä on ongelmia. Viimeisin niistä on hallitsematon
maahanmuuttoliike. Teemme pahan virheen, jos kuvittelemme, että se
peittyy, kun olemme keksineet tarkkailla toistemme tekemisiä ja kunkin
sanavalintoja ihan pilkkuun asti, ja tehdä sitten niistä suurta numeroa
ja nimittelyä. Ongelmat eivät näin poistu, tällä suunnataan ehkä huomio
muualle, mutta ongelmat tästä vain lisääntyvät.

Tässä suhteessa olisi todellakin tolkun aika, kuten kirjailija Paretskoi Iisalmen Sanomissa kirjoitti.

MUUTTOLIIKKEEN ongelma on syvä. Eurooppa, Suomi, länsimainen ajattelu ja arvomaailma – kaikki nämä ovat tulleet haastetuiksi.

Muutos
on räikeä – vielä muutama vuosi sitten olimme viemässä arvojamme
muualle, pidimme niitä aivan ylivertaisina, mutta nyt joudumme
miettimään, kykenemmekö pitämään niistä itsekään kiinni.

Maahanmuuttovirta
Eurooppaan, myös Suomen osalta, on paljolti kansainvaellusta, siis
muuta kuin välitöntä hätää pakenevaa. Kaikkien arvioiden mukaan
ihmisvirta on tänä vuonna kasvussa. Tämä haastaa koko läntisen
demokratian kyvyn auttaa. Ja haastaa eurooppalaisuuden rakenteet.

Sekavassa
tilanteessa tulijoidenkin tilanne saattaa vain paheta. Tiedossa on,
että pakolaisia käytetään hyväksi. Olemme juuri kuulleet Euroopassa
kadonneista 10 000 alaikäisestä. Pakolaisia riistävät ja rahastavat
ihmissalakuljettajat, jotka harjoittavat valtaisaa laitonta
liiketoimintaa, usein liikkeellä olevien hengen menettämisen uhallakin.
On myös riski, että pakolaisia käytetään kyynisen valtapolitiikan
välineinä.

Kuulemme paljon puheita siitä, miten rajat pitää
sulkea, tai ainakin rajoittaa tulijoiden määrää ja etenkin palauttaa
takaisin heti kaikki ne, jotka pahaa tekevät. Ja moni on ihan samaa
mieltä ja ihmettelee, miksei näin jo ole tehty. Siihen on selitys.

Tulen
nyt lähemmäs keskeistä kysymystä. On tehty kansainvälisiä sopimuksia,
EU-direktiivejä ja kansallisia lakeja, ja on ajateltu kauniisti ja
oikein – että kaikkia hädässä olevia autetaan.

Käytännössä se
toteutuu niin, että jokainen, joka osaa sanoa sanan ”asylum”,
turvapaikka, pääsee sisään Eurooppaan ja Suomeen, sana tuottaa tavallaan
subjektiivisen oikeuden ylittää raja. Vailla mitään oikeaa
perustettakin saa täyden, vuosiakin kestävän tutkinnan, ja pystyy sen
jälkeen välttämään pakkotoimia, elleivät turvapaikan edellytykset
täytykään, ja siis jäämään sinne, minne väärin perustein tuli.

SITTEN itse dilemmaan, joka liittyy syvästi arvomaailmaamme.

Eurooppa
ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan
ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys
hyvään tuottaa kaikille pahaa.

Useimpia, ellei lähes kaikkia,
rajoitustoimia on epäilty kansainvälisen oikeuden ja sopimusten
vastaiseksi. Siitä seuraa, ettei voida tehdä sitä, mitä välttämättä
monien mielestä pitäisi tehdä.

On väläytelty myös kansainvälisten
pakolaissopimusten muuttamista. Se tie on hidas ja tuskin tuottaa
ratkaisua akuuttiin tilanteeseen.

Kansainväliset säännökset ovat
syntyneet ja niiden tulkinta on kehittynyt aivan toisenlaisissa
olosuhteissa. Olen varma, että jos kansainvälisiä ja niihin perustuvia
kansallisia säädöksiä tehtäisiin vasta nyt, niiden sisältö olisi
olennaisesti tiukempi, mutta ne silti pitäisivät kiinni ihmisoikeuksista
ja auttaisivat hädässä olevia.

Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja.
Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja
todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä
velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.

MEIDÄN
on nyt pakko hahmottaa, mihin pyrimme. Tavoitteena on tasapaino, joka
olisi kaikilta näkökulmilta katsottuna vähintäänkin tyydyttävä, sitä
parempaan emme mitenkään nyt yletä.

Ensinnäkin eurooppalainen
arvoperusta ja järjestys on turvattava, tästä ei voi olla epäselvyyttä.
Toiseksi meidän on autettava niitä, jotka ovat hädässä tai vainon
kohteena. Me emme voi nyt auttaa niitä, jotka hakevat parempaa tai
tuntevat olonsa tai tulevaisuutensa kotimaassa vaikeaksi.

Eurooppa
hakee edelleen tasapainon ratkaisua. Nyt monet hallitukset tekevät sitä
omin päin, ja vain kohdaltaan tai uhitellakseen ja pelotellakseen.
Jossain vaiheessa jonkun on tunnustettava, että emme kykene, juuri tässä
ja nyt, täyttämään kaikkia kansainvälisten sopimusten velvoitteita.
Siitähän noissa kansallisissa ehdotuksissa on enimmäkseen kyse.

Parasta
on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja
ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastuttamisen ja
nopeutettujen käännytysten tielle ja sitä kautta raivaa turvan tilaa
pahimmassa hädässä oleville.

Konfliktien, kuten Syyrian sodan,
päättäminen olisi sekin välttämätön osa ratkaisua. Tämä vaatii laajaa
kansainvälistä yhteistyötä, jossa mekin toki teemme osamme. Nopean
helpotuksen varaan ei kuitenkaan kannata laskea, kuten ei siihenkään,
että tämä estäisi muista syistä liikkeellä olevia.

UUDENVUODENPUHEESSANI
sanoin, ettei kevättä ole hyvä riidellen kohdata. Kansainvaelluksen
tuomaa haastetta ei voida kohdata siten, että ollaan sisäisesti
rempallaan.

Talous on elintärkeä, muttei elämän tärkeä asia. Siksi se on juuri nyt vaikeista ongelmistamme se helpompi.

Meille
on tullut itsemme moittimisen lisäksi uudelleen tavaksi tuijottaa, mitä
maailma meistä oikein puhuu ja ajatteleekaan. Ja valitettavasti,
useimmiten mediassa etsiä pienetkin viitteet jostain ikävästä. Ilmassa
on ikään kuin heikon itsetunnon julistamisen kaipuuta.

Maailma
kyllä oikeasti mittaa ja huomioi meitä, monellakin tavalla. Otan
malliksi joitakin sijoituksiamme kansainvälisissä vertailuissa: olemme
parhaiden joukossa muiden muassa onnellisuudessa, hyvinvoinnissa ja
luovuudessa tai houkuttelevaisuudessa, muistaen myös kilpailukyvyt ja
koulutukset. Itse asiassa on vaikea löytää hyvien ominaisuuksien
tutkimuksia, joissa emme olisi ihan kärjen tuntumassa.

Että jos
jotain maailmalla ihmettelevät, niin sitä, etteivät nuo suomalaiset saa
enemmän irti itsestään, vaikka liki kaikki on kohdallaan. Olemme
pitäneet visusti kynttilää vakan alla. Mahdollisuuksien ja toteutuman
välille on tullut ammottava aukko.

Näinä aikoina jatketaan
viidenteen kertaan viritettyjä keskusteluja taloudestamme, joka jo
viimeiset kahdeksan vuotta onkin ollut nuorallakävelyä paikallaan.
Meillä on nyt menossa nuorten yrittäjien tuoma annos uutta, antakaa sen,
hyvät neuvottelijat, tuulahtaa kammareihinne. Yllättäkää meidät!

ARVOISA puhemies, hyvät Suomen kansan edustajat,

Teiltä
odotetaan ja vaaditaan nyt paljon. Turvallisuutta pitää vahvistaa,
maahanmuutto on ongelma, talous ahdistaa; ja mitä muuta vielä voi tulla.
Tulette olemaan, syvemmin kuin eduskunta vuosikymmeniin on ollut,
perustuslaillisten perimmäisten kysymysten äärellä. Työnne ei tule
olemaan vailla tuskaa.

Eduskunnan päärakennuksen ylätasanteella
on presidentti Ståhlbergin käyttämä kirjoituspöytä, jonka äärellä
perustuslakimme laadittiin. Näkymä viestii: Tässä se syntyi ja täällä se
on vastannut aikojen muutoksiin.

Onnittelen puhemiehistöä
saamanne tuen johdosta sekä toivotan teille kaikille parhainta
menestystä ja viisautta vaativassa työssänne.

Julistan vuoden 2016 valtiopäivät avatuiksi.” (IS)

Hyvä puhe!

 

Pikkupakkasta