Ajopäivä

5. reissupäivä

Sääennuste ei ollut meille oikein mieleinen ja jouduimme tekemään vähän ikäviä päätöksiä retkemme jatkosta. Pohjois-Norjaan ennustettiin neljäksi päiväksi saderintamaa, joten jätimme Altan ja Tromssan tällä kertaa väliin. Suuntasimme kohti Yllästä…

Päivän reissu alkoi parilla odottelulla, kun ensin saimme olla pysähdyksissä n. 20min, ja tässä vierähtikin jo 40 min.

Onneksi pysähdys ei ollut yhtään jyrkemmässä kohdassa.

 

Norskikuskin perässä ajelimme Oldefjordiin asti.

Tämän Toyota kuskin imussa vauhdikkaasti Altaan.

Mittari näytti räntäsateessa +2,5*C:n hellettä!
     

Altassa nopea tankkaus ja..

 

kohti Altakanjonin jylhiä näkymiä.

 

Ihan kiva palata Suomeen.

Etsimme Ässälle vielä kuksaa, mutta tarjolla on pääasiassa vain sellaista, jota emme kelpuuta.
Haussa on kuksa visakoivusta.

Jounin kaupasta evästä mukaan, ja unille.

 

Lappland Hotels Äkäshotelli majoitti meidät oikein mukavasti.

Euroopan huipulle (melkein)

Struvenketjun(pdf) pohjoisin piste Fuglenes.

   

 Maapallon oli jo kauan tiedetty olevan navoiltaan litistynyt pallo,
mutta vielä 1800-luvun alkupuolella tarkat mitat eivät olleet selvät.
Tarkempaa tietoa tarvittiin koordinaattijärjestelmien tueksi ja
sotilaallisiin tarkoituksiin. Baltiansaksalainen tähtitieteilijä
Friedrich George Wilhelm Struve ja Venäjän armeijan kenraali Carl von
Teller saivat rahoittajikseen tsaari Aleksanteri I:n ja ruhtinas
Volkonskin kunnianhimoiselle suunnitelmalle perustaa kolmiomittausketju
Venäjän länsirajalle. Työhön liittyi myöhemmin myös Ruotsin
tähtitieteilijöitä. Struven ketjuksi nimetty kolmioketju ulottuu
Ukrainasta Mustaltamereltä Norjaan lähelle Hammerfestiä. (luontoon.fi)

   

Tämä Hurtigrutenin laiva ei liikkunut mihinkään Hammerfestissä olomme aikana.
  

Hammerfestin komea silta
 

Uutta tunnelia tulossa
 

Tästä videon kyytiin:

Kiitokset Targo Kurelle!

  

 

Vain yksi auto ennen meitä.
 

Alkuun monumentillä oli aikamoista ruuhkaa, kun ihmisten piti saada otettua kuva pallolla.
Pieni ryysis. Tässä kuvassa suurin osa oli jo poistunut.

  

 300m:n rotko

 

Kävimme välillä alakerrassa katsomassa näyttelyä, elokuvan ja ääniesityksen.

Kun saavuimme takaisin ylös oli rauha saapunut.

 

 Bussi oli poistunut, niin saimme olla ihan keskenään.

 

Lämpötila oli +3,5*C
 

 Maailman lapset

Kaikesta moitteista kalliudesta ja turistirysäksi maininnoista huolimatta Nordkapp on vierailunarvoinen kohde!

 Näissä teissä on sitä jotain.

 

Nordkappin kivimuisto

 Scandic Bryggen
  

Hotellista löytyi taidetta.
  

 

Iltakävelyllä selvisi, että Norjassa ei piirretyt hahmot häiritse ketään.

Rannikolle

  

The road out to Havøysund is fascinatingly varied and even though it is
only a couple of hundred metres above sea level at
the highest point, you get the feeling of driving above
the tree line. Parts of the road traverse a barren rocky landscape
with the Arctic Ocean on one side and rugged outcrops on
the other. The landscape is stark and dramatic and there are few
signs other than the road to show that anyone has
ventured here before. But in the middle of this apparently barren land
you
can actually spot both sea eagles and reindeer. The drive
offers a varied and thrilling experience that is without comparison
– with a picturesque, unique final stop. The little
fishing village of Havøysund located at 71° north is literally the end
of the road. The village suddenly pops up, taking you by
surprise. Strange to think that there is a viable community situated
at the spot where the northernmost point of the Norwegian
Scenic Route ends on the edge of the ocean. That is quite something.
 

Totta puhuivat – National scenic roads

 

Tie on niin upea, että muutamalla kuvalla sitä ei voi kuvailla. *heh

 Tämä merikotka lähti aivan tien vierestä!

 Kameran summittaiset otokset kuitenkin ”vangitsivat” kohteen onnekkaasti.

 Lillefjordin levähdyspaikka – Suomalaisilla olisi paljon oppimista..

 

 Ylös upeisiin maisemiin

 

 Ja aivan reunalle.

 

 Kalliot ovat jännästi viipaloitumassa.

Youtubesta löytyi hiukan esimerkkiä;

 

Hammerfestin tunnuskarhu
 

Kaupungin toinen tunnus.
 

Hiljainen pääkatu.
 

Hieno päivä!

3. retkipäivä

 

Stabbursnes Naturreservat

Trollholmsund

Trollholmsund is located on the west side of Porsangerfjord, 35 km north
of Lakselv. The area is dominated by dolomite (limestone) rocks and
stones. Trollholmsund has an exciting combination of cultural- and
geological history. 

 

There is a marked trail from the parking area to the
trolls, about 1 km.

Siellä NE jo ovat! Muumit rannalla!
 

 

Rankemmanpuoleiset pirskeet?
  

Eteenpäin, takaisin autolle!

  

Parkkipaikalle oli sillävälin tullut pari suomalaisautoa.

  

Kohti Norjaa

2. reissupäivä

 
Aamupalan jälkeen etsimme Rovaniemen Motonetin ja täydensimme hiukan tarvikevarastoja. 

Ai niin, Onnittelut Ässälle!

   

  

Sitten reissun toinen vierailematon kohde Arktikum

 

 Korpimetsän kuningas

Tilataiteen hienouksia

 

”Metsän poika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla karhun kanssa painii lyön, ja maailma unholaan jääköön.”

 Ei ollut liikennettä ruuhkaksi asti.

 

 Tankavaaran kultamuseo, suljettu lauantaisin.

 

Kaunispää 483m

    

Kuuluisat maisemat..

 

 ..kohti pohjoista.

 SIIDA

 

Ehdimme vielä käväisemään Siidassa pikavierailulla.

 

Siida-rakennus on avattu vuonna 1998. Vuosina 2020 – 2022
Siida-rakennusta laajennetaan ja perusparannetaan. Laajennusosiin
sijoittuvat Saamelaismuseon kokoelmatilat sekä ravintola.
Saamelaismuseon ja luontokeskuksen yhteinen perusnäyttely uusitaan.
Palvelemme koko uudistuksen ajan.
    

Kohdetta uudistetaan ja remontoidaan kovaa vauhtia.
 

Laajennettu ja perusparannettu Siida
sekä uusi näyttely avataan huhtikuussa 2022.

 Lasku kohti Karasjokea

 

Juur nyt on Hietasen…

 

Vihdoinkin!

 

Useasti ohiajettu ja ”mennään seuraavalla kerralla”.

Tekstit Suomen vesiputoukset -sivustolta.

  

Parkkipaikalta alas..

Auttiköngäs on suuri, valtakunnallisena nähtävyytenäkin tunnettu
vesiputous Auttijoessa Rovaniemen itäpuolella. Kyseessä on lähes
16-metrinen putouskoski jyrkkäreunaisessa kalliokanjonissa, jonne vesi
kuohuaa pitkin louhikkorinnettä. Putouksen nimessä esiintyvä ”Autti” on
peräisin saamenkielen sanasta ávzi, joka tarkoittaa rotkoa ja laaksoa. Pohjois-Suomen vesiputousten nimissä usein esiintyvä ”köngäs” (keävngis) puolestaan tarkoittaa jyrkkää koskea.

    

Putous
alkaa pienen patosillan alta joen alitettua ensin Rovaniementien, ja
virrattuaan siitä pohjoiseen vajaat kaksi kilometriä. Sillan alta vesi
putoaa ensin säännöllisenä luiskana kivikkoon ja kuohuu siitä alas
kanjonin pohjalle useana eri virtana. Rotkon pohjalla virta jatkaa
matkaansa kohti Kemijokea tasaisempana koskena.

   

 

Auttiköngästä ympäröivä kanjoni kuuluu läheisen Korouoman
rotkolaakson kanssa samaan n. miljoona vuotta vanhaan murtuma-alueeseen,
joka mannerjään sulettua on pysynyt nykyisessä muodossaan 8000 vuotta.
Koko alue on yhtä suurta halkeamaa, joka on syntynyt kallion
lohkoliikuntojen ja niistä aiheutuneiden maanjäristysten seurauksena.
Putouksen ympäristö puolestaan on monisatavuotista ikimetsää, joka
kuuluu nykyisin Pohjois-Suomen vanhojen metsien suojeluohjelmaan (alue
rauhoitettu 1929).

    

Auttikönkään ainoana esteettisenä vikana voi
pitää koskessa sijaitsevia ihmisen tekemiä rakennelmia, jotka
laimentavat muuten jylhää rotkomaisemaa. Pohjois-Suomen metsien
hakkuiden alettua 1800-luvun lopulla myös Auttijoki muodostui
merkittäväksi tukkien uittoväyläksi. Veden kulun säätelemiseksi
Auttikönkääseen tarvittiin tuolloin pato (ns. tammi) sekä puiden uittoa
varten ränni. Ensimmäinen virallinen maininta rännistä on vuodelta 1889.
Uittotyöt joessa jatkuivat aina 1970-luvulle, ja nykyisin kaikki
rakenteet on kulttuurihistoriallisista syistä museoitu.

 

 

Menneinä vuosisatoina Auttijoki toimi myös Vienasta Kuusamon ja
Posion kautta Kemijokisuulle johtavana kauppareittinä. Kauppamiehet
pysähtyivät tuolloin Auttin kestikievarissa, ja köngäs ohitettiin
kantamalla tavarat soutuveneestä toiseen putouksen ohi. Suomen ja
Venäjän välisen pitkän vihan (1570–1595) ja myöhemmin isovihan
(1713–1721) aikoina joki toimi myös hyökkäävien armeijoiden
kulkureittinä. Perimätieto kertoo myös useista Auttikönkääseen
hukkuneista ihmisistä vielä ”vihavuosien” jälkeenkin. Kun ottaa huomioon
putouksen voiman ja korkeuden, voi tarinoiden totuuspohjaa pitää
varteenotettavana.

 

Auttikönkään luokse pääsee helposti kääntymällä
Rovaniementieltä Auttikönkääntielle, ja ajamalla soratietä kilometrin
verran tien päähän. Alueella on parkkipaikka, kahvila sekä päivätupana
kesäisin toimiva uittopirtti, jossa on nähtävissä Auttikönkään
historiaan ja uittokulttuuriin liittyvä valokuvanäyttely. Alueella on
lisäksi 3.5 km luontopolku kierrettäväksi, hyvät näköalapaikat, sekä
polun varrella (kuten myös parkkipaikan vieressä) retkeilijöille laavu
ja tulentekopaikka. Paikoitusalueen ympäristössä on huomioitu myös
liikuntarajoitteiset.

  

Kaiken kaikkiaan Auttiköngäs on hieno ja
runsasvetinen putous, jolla on tärkeä paikkansa koko Pohjois-Suomen
historiassa. Ilman ylimääräisiä rakenteita putous ansaitsisi täydet
viisi tähteä. Nykyiselläänkin köngäs on silti yksi Suomen upeimmista.

 

Tekstit Suomen vesiputoukset -sivustolta.

Hep!

1. matkapäivä

Ässä päätti yövuoronsa, haukkasi hieman evästä, vaihtoi matkavaatteet ja aloitti lomansa istumalla vänkärinpenkille. Sit mentiin.

 

Ennen Taivalkoskea nähtiin ensimmäiset porot.

Taivalkosken koskimelonta paikka.

 

 

Taivalkosken ja Posion (tie 863) välissä on hienot Livojärven hiekkarannat!

 Kioskissata hyvät kahvit!

 

Illalla kävimme syömässä meille suositellussa ROKA ravintolassa.
Hieno paikka, ja herkulliset sapuskat!

Rovaniemi oli selvästi vapautunut Covid19:n aiheuttamasta ravintolojen suppeista aukioloista, koska koko kävelykadun kaikki terassit olivat tupaten täynnä!

Vihdoinkin!

Minulla on (yli) kymmenen vuotta olleet sokeriarvot ns. rajoilla. Lääkärit toisensa jälkeen ilmoitelleet, että seurataan jne. Ohjeita ei juurikaan koskaan jaettu, enkä sitten ole pitänyt asiaa kovinkaan vaarallisena. 

 

 
Tänä keväänä asia tuli taas mieleen. Työterveyspaikkamme Mehiläisen lääkäri passitti minut rasitustesteihin. Saadut veriarvot todettiin siinä menevän rajojen yli. Teimme heti suunnitelmaa, miten voisin itse asiaan vaikuttaa. Kävin myös Essoten diabetesneuvonnassa kuulemassa sairaudesta. Sain mukaani ”piikkikoneen” ja testiliuskat, joilla mittailen sokeriarvoja pari kertaa viikossa. Minulla on lisävarusteena sukurasitteena korkea verenpaine, joka pitää myös ottaa huomioon. Hiilihydraatit ja sokerit pois, sekä uusi verenpainelääkitys.
 

 
Toimii! Liikkuminen on lisääntynyt, ruoka maistuu ja painoakin on lähtenyt muutamia kiloja.

Sapuskoissa pysytään erossa mm. perunoista, pastasta, makarooneista ja viljoista.
Ei ole vaikeaa, kunhan ensimmäisestä viikosta selviää. Muutama kuukausi vielä tuolla ruokavaliolla ja sitten tehdään uudet rasitustestit. Niiden tuloksista päätetään jatkosuunnitelmista.

Lääkkeetön
hoito tarkoittaa terveellistä ruokavaliota, säännöllistä liikuntaa,
painonhallintaa ja tupakoimattomuutta.

Tuosta on jäljellä enää kaksi kohtaa, koska tupakoinnin lopetin jo yli 10 vuotta sitten.

Elintavat (diabetesliitto)

Ei muuta kuin selkä suoraksi, ja eteenpäin!

Hellettä!

Otetaas iisisti!

Meidän juhannus on vasta viikon päästä.
Ässä raattaa tämän juhannuksen töissä.

Lämmintä!

Kesä alkaa keskiviikkona!

 

Viimeiset mitattavat lumet katosivat Kilpparilta sunnuntaihin 07.06. mennessä.

Melkein kesä

 

Lumitiedotukset päättyvät tähän.