Pelicans törmäsi Nordikseen!

  

HIFK jatkaa otteluvoitoin 4-2 välieriin Kärppien kiusaksi

 

 

Lämpenee

 

Perjantaiksi ennustetaan Etelä-Savoonkin jo yli kymmenen asteen lämpötiloja, 

ja kevään lämpöennätykset rikkoutuvat varmasti!

   

 

Työteliäisyys ja nöyryys!

   

VIISI edellistä peliä on tullut Lahe Pelicansilta nokkaan, mutta tänään on (taas kerran) mahdollisuus korjata asioita. Ottelusarja on siinä vaiheessa, että nyt olisi makean voiton paikka.

Karavaani kulkee.

Idätys alkakoon!

 Kananmunakennoja, taimimultaa, sakset, musta tussi, foliota ja mittalusikka.

Niin, ja vettä.

Herneet laitettiin ensin päiväksi likoon.
    

 Kananmunakennonkannesta saa folion avulla idätyskennoston alustan.

 Pohjalle ”muutama” tippa vettä, että kennot kostuvat.
 

 Siinä se on. Keskellä.

Siemenet lajista riippuen 0,5 – 1cm:n syvyyteen ja tilkkanen vettä päälle.
  

Sitten vaan kastellaan ja odotellaan ja kastellaan ja odotellaan ja ….

Taimet vielä koulitaan omiin ruukkuihinsa ja viimeistään

10 viikon päästä, eli kesäkuun alussa, taimet viedään ulos.

Ja kaikkihan riippuu tietenkin sääoloista.

Kympit paukkuu

Ekaa kertaa tänä keväänä päästiin +10*C asteeseen.
 

Eilen keskiviikkona ensimmäinen kalalokki
ja tänään kaksi vitivalkoista joutsenta!

 

Jo 10 vuotta!

 

Eikä haittaa yhtään!

Ylös alas, plus miinus

 

   
Maantiellä oli aamupäivän loskat hävinneet ja iltapäivällä siellä oli jo suuria vesilammikoita, kun vesi ei ollut ”saanut” vielä reittejään ojiin valmiiksi. Kaupungin pikkukadut ovat täysin loskan peitossa.

 Märkää.

 

Yli metri; Pelkosenniemi, Puolanka, Ylitornio, Ilomantsi

Kilpparilla vain 50cm!

Harvinaisuuksia kaksin kappalein!

 

Kuusitiainen, harvinainen kaupunkivieras.
 
Kuusitiainen on pienin tiaislajimme. Sen pää on kiiltävänmusta, ja
posket ja niskalaikku ovat valkoiset. Selkäpuoli on tumman siniharmaa ja
vatsapuoli valkeahko. Tummalla siivellä on kaksi valkoisten täplien
muodostamaa poikkijuovaa. Pyrstö on tumma ja lyhyempi kuin muilla
tiaisilla. Kuusitiaisen koivet ovat siniharmaat, nokka on musta ja
silmän värikalvo tummanruskea. (Luontoportti)

 

Pähkinänakkeli, ihan ekaa kertaa!

Pähkinänakkeli on Suomessa heimonsa ja sukunsa ainoa edustajalaji. Se on
lyhytpyrstöinen ja tanakka lintu, joka kiipeilee vaivattomasti puiden
rungoilla ja oksilla yhtä hyvin pää ylös- kuin alaspäinkin.
Pähkinänakkelin yläpuoli on sinertävän harmaa ja alapuoli valkoinen.
Nokasta niskaan kulkee silmän yli ohut musta juova. Pyrstön
alapeitinhöyhenet ovat valkeakärkisesti punaruskeat. Nimirodun
yksilöillä kupeilla on enemmän punaruskeaa. Itäisen rodun
pähkinänakkelilla on otsassa ja silmäjuovan päällä valkoista.
Pähkinänakkelin koivet ovat ruskeankeltaiset, nokka on harmaanmusta ja
silmän värikalvo tummanruskea. (Luontoportti)

 

Yleellisyyttä!

 

Kohti vesikelejä!

 

 

  

Mahtava päivä!

Aamupäivän pilvisyys ja tuulisuus kaikkosi päivän edetessä.
Ahvenia tuli ja valitettavasti pari painavempaakin iskua, kun rakkaat kultamorrit katsosivat parempiin suihin. Ototan, että kesällä jonkin kyrmyniskan poskessa roikkuu komea morri!

  

Makkarat saatiin syötyä, ja aurinko alkoi laskea.

Kotiinlähtö.

Juu, pakkasta ja aurinkoa ja sateita..

Kantohankea, vai hankikantoa?

Taas venytellään!

Omenapuun leikkauksilla pyritään siis pitämään puun latvus ilmavana
ja kasvattamaan puuhun hyviä vahvoja oksia.

Näin saadaan pidennettyä
puuyksilön satoikää ja parannettua hedelmien laatua.
   Leikkaus parantaa
ilmankiertoa puun latvaosissa ja näin ehkäisee mm. kosteassa viihtyvän
hedelmäruven kehittymistä. Omenat värittyvät kauniimman värisiksi, kun
auringon valo pääsee hellimään omenoiden pintaa. Omenapuun
hoitoleikkaukset on hyvä tehdä rutiininomaisesti vuosittain, jotta
leikkaustarve pysyisi vähäisenä ja puu hyvässä kunnossa.

Hoitoleikkausten ajankohta on kevättalvella maalis-huhtikuussa, kun silmut ovat vielä lepotilassa, mutta pakkaset ovat jo hellittäneet ja auringonpaiste kuivattanut ilmaa.

 
Tarkastele omenapuuta ennen leikkaamaan ryhtymistä

 
Ennen kuin oksia poistetaan, tarkastellaan puuta ja mietitään mitä
poistetaan. Pihaomenapuun esteettisyyttä ei nimittäin sovi unohtaa.
Leikkaus aloitetaan kuivista, repeilleistä ja toisiaan hankaavista
oksista. Seuraavaksi poistetaan latvuksen sisäosiin kasvavia oksia sekä
oksia, jotka kasvavat jyrkässä oksakulmassa runkoon nähden. Nämä
poistetaan kokonaan tai leikataan lyhyemmäksi ulospäin suuntautuvan
oksan edestä. Pienten oksien leikkaushaavat paranevat melko nopeasti,
mutta suurten oksien leikkaushaavat ovat pitkään oivia kulkuväyliä
lahottajasienille. Niinpä leikkaukset on viisasta tehdä hyvissä ajoin,
kun oksat ovat vielä pieniä.

Kuinka paljon leikataan? 

Perusperiaatteena voi pitää,
että omenapuuta voi leikata sen verran, mitä se on edellisenä
kasvukautena kasvanut. Mikäli leikkaustarve on tätä suurempaa
esimerkiksi unohtuneiden hoitoleikkausten vuoksi, niin työ kannattaa
jakaa useammalle vuodelle.

 

…ja puutarha netistä loput ohjeet.