Rajoja venytellen kotia kohti

 
Kuusamosta kotiin
   
Mansikkalaatikko kyytiin ja itäistä reittiä Hossan ja Vartiuksen kautta.
   
  
Siisti ja järjestelmällisen näköinen palvelupiste puolittaisella palvelulla.
8 km:n (16km:n) surkean hiekkatiepoikkeaman anniksi jäi 2€:n kahvit pahvimuksta. Maistuivat toki ihan hyvälle. Veneyrittäjä ei innostunut viemään meitä 14€ x 2 venereissulle, vaan ehdotteli odottelua lisäporukan toivossa. Tullessa meitä vastaan tuli yksi saksalaissauto, ja veikkaan heille käyneen aivan samoin. Tämän päättelin täysin kuivasta veneestä. Löysää ja kyllästynyttä asiakaspalvelua ja ansaitsee moitteensa. Eipä tullut meitä vastaan yhtään autoa tuolla hiekkatiellä, eikä Hossan tiellä ruuhka vaivannut, eli lepohetkensä saa jatkua.  Tylyä toimintaa, ja lupaan olla menemättä enää toiste. Niih! *hymiö
        
Kanjonia
   
Saimaalta löytyy samanlaisia kallioita, tosin rannat ovat kauempana toisistaan.
   
  Historiaa
  
Talvisodan alkupaikka.
   
    

 
Tie 75, Kuhmosta Nurmekseen, oli alkupäästään remontissa.
   
     
 
    
Korjattuja juoksuhautoja ja korsuja
      
 
Kokoreissu 12vrk, ja 4301,2km
 

Matkalla alaspäin

 
Muistomerkkien viidakossa!

 
Ässän synttäreitä vietettiin aurinkokelissä muistomerkeillä vieraillen! 
      
– Pyhätunturin maisemahissi oli kiinni maanantaisin. Plääh!
– Salla oli kuollut paikka, enkä saanut sieltä sitä, mitä olisin halunnut. Plääh!
 
  
    
 Onkohan täältä lähtöisin se 1:10?
 
”Tässä auttoi Herra”
    
 ”Andy – Hanoi Rocks”
   
Reissun ainoa porokuva!
Illaksi haimme yöpymispaikan Rukan keskustasta.
 
  

Taatsin seita

 
Seidoista mahtavin
   
 
   
”Syvimmässä
sydänmaassa, korkealla Kitisen latvoilla, on Taatsin seita,
ristimättömän kansan kuulu jumalainen…Pienen jyrkkärantaisen
Taatsijärven pohjoisrannalla, äkkijyrkän pahtaseinän suojassa, se seisoo
kuin mahtava röyhyinen peikko, harmaa vuorenäijä. — Aikoinaan
sanotaan ukon päässä olleen ”lakinkin”, kivimuodostuman kuin lapinäijän
nelikolkkapäähineen, mutta uskottomat ihmiset ovat karistaneet sen
maahan.”
 
     
  
      
    
     

Kilpparilta Pokkaan

 Juhannusaattoaamu Kilpparilla
     
Aamu oli aurinkoinen. 
Saarikosken kohdalla saimme sadekuuroja, mutta jo ennen Kaaresuvantoa paistoi aurinko.
       
  Maskottihirvemme jaksaa päivystää.
   
Tie poikki, kun silta puuttuu. Pieni kiertotie edessä.
    
 Highway saamelaisittain.
      
 Cool!
     
 Meidän kalapaikka oli tulvan vallassa.
  
 Kaloja kyllä nähtiin, mutta ei saatu veneeseen saakka.
   
   Purovirtaa
   
Ja pientä järveä

 

Polar Park, Bardu

Eläintarha?
   
     
 Kartta
   
    
Paikalla oli suuri ryhmä ulkomaan eläviä opastuksella, mutta valitsimme omatoimisen tutustumisen.
 
 Hirviemo parin vasan kanssa.
   
Neljä sutta
   
Ooookei!
    
 Kabel!??
     
 Karhunpennuilla vastakohtia.
Toinen vaalea, toinen tumma.
Toinen nukkuu, toinen ”pelleilee”.
  
 Eroaa hieman Ähtäristä, tai Ranuasta.
  
 Tuolla keskellä olisi sitten peura
   
 Näillä kahdella ilveksillä oli jotain juttuja naapurihäkin ilveksen kanssa.
 
Näimme siis nviisi elainlajia n. 50€:lla. 
Ei edes kohtuullista.
 
 
 

Norjalaisia mökkejä

 
Norjalaiset pitävät vuoristaan
     
  Haluaistko ostaa tonttipaikan?
Alla hieman malliesimerkkejä.
     
     
     
    
    
       
 Pari ranskalaista mökkimallia
       
      
      
      
      
      
…outoa porukkaa!
      
 Virtaa!
 
 

Piipahdus Abiskossa

 
Siirtymäpäivä Kilpparille Abiskon kautta
    
Vyörykö on vienyt osan Narvikin tiestä mennessään?
     
 Välkommen till Sverige
 
Abiskon jokikanjonissa virtaa, ja vauhdilla!
     
 Liikuntarajoitteiset pääsevät myös helposti paikalle.
 
Vesi tulee tunnelissa kallion läpi.
   
    
     
   
    
Torneträsk 
     
Hotellin jätskiostos piti tehdä luottokortilla. Käteinen ei kelpaa.
      
 Tunturikoivuista puolet kuolleet?
      
 Eipä näitä maisemia voi moittia, eikä ole tarviskaan.
   
 Karua
    
Juuri ennen rajaa ruotsalaisten ”mökkejä”.
      
   
Takaisin Norjaan
 

Ballangenista Lofoottien kautta takaisin

  
Matkaan jo käy!
      
Tuassiisa tämmönen ajopäivä!
        
Narvikin uusi silta oikaisee noin 20km
      
Hiljaa, hyvää tulee.
        
     
   
     
Lofoottien maisemat ovat kyllä hienoja vuorten jyrkkien muotojen vuoksi. Tiet kiemurtelevat ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle. Pitkiä tunneleita ja niin korkeita siltoja, että hirvittää. Siis korostan, että siellä on hienoa, mutta kun näköaloja on nähty jo jokapuolelta Norjaa, niin ei siellä mitään sellaista SUPERia…. ÄÄÄH! Norja on hieno maa!
      
 Sumujen saari?
      
Louhitaanko, vai tehdäänkö reikä?
Reikä voitti!
     
       
Svolvær on Norjan Lofooteilla Austvågøyn saarella sijaitseva
Våganin kunnan keskustaajama ja Lofoottien epävirallinen ”pääkaupunki”.
Svolvær sai kaupunkioikeudet vuonna 1996. Svolværissa on
noin 4 500 asukasta.
         
MIKSI IHMEESSÄ EN OTTANUT AINUTTAKAAN KUVAA SIELTÄ, KUN KERRAN AURINKOKIN HISTORIALLISESTI SIELLÄ VIELÄ PAISTOI!?
    
 Lodingenista mantereelle menevään lauttaan ehdimme just ja just. Parikymmentä metriä ennen lauttaa oli vielä noin 80km/h vauhtia, ja laskusilta menossa kiinni. Ehdimme, kuin ehdimmekin, viimeisenä lauttaan. Norjalaiset lauttaduunarit hieman hymyilivät, kun kiitin heitä kärsivällisestä odottelusta.
        
Aavelautta?
   
Taas mökillä. Valitse yksi!

 

Kohti Ballangenia

Aamulla klo 6:00, paistoi aurinko
 
Mutta klo 08:30 ei enää.
 
NM Landevei 2016 Bodø, MÅL – On juuri Saltstraumenin leirintäalueen kohdalla.
Syy eilisiin treenaajiin selvisi.
       
 Tänään oli varsinainen tunnelipäivä.
Menimme vuonolahtien ali ja vuorien läpi ainakin kymmenestä tunnelista. Pisin taisi olla noin viisi kilometriä.
  
Täältäköhän ne meidän kaupan lohet tulevat?
   
Korkealla vuoristossa ollut järvi ja hieno lepopaikka. 
 
 Lauttapaikalle saavuimme ajoissa,..
 
 …eli juuri sopivasti. Myöhässä(!), pari minuuttia ennen lautan lähtöä (11:45).
Jostain syystä, meidän onneksi, lautta lähti myöhemmin. Muuten olisimme joutuneet odottamaan reilun tunnin…
  
Lohkeilevaa liuskekalliota. Oudonnäköistä.
    
Tulimme jo aikaisin Ballangenin leiritäalueelle keskittymään huomiseen marathonpäivään.
Päivä oli sateinen, emmekä viitsineet ”tuhlata” maisemia sateessa.
    
 Todiste, hieman ennen EM-futista…
  
…jota katselemme lähes 15 tuuman tv:stä!
 
Just nyt muuten sataa sitten ihan täysillä, tai ainakin melkein.
  

Saltstraumen


Luonnon poweria!
   
 Komea ja hirmuisen korkea silta!
 
       
     Komea vuorovesi-ilmiö!
 
     Upeat maisemat!
 
   
 Kävimme tutustumassa sillanaluselämään. Komeaa sielläkin!
  
   
 

Skandien yli Atlantille

Sateessa on hyvä matkustaa
   
Onneksi Arjeplogista lähtiessä ei satanut, kuin ensimmäiset 100km:ä.
Korkein kiipeäminen ja ylitys saatiin nähdä pilvipoutaisessa kelissä.
Kyltti ilmoittaa, että olemme 740m:n korkeudessa.
 
Junkerdalenin rotko tulosuuntaan…
    
…ja menosuuntaan.
   
Menimme Saltsstraumenin leirintäalueelle yöksi.
 
Alue täyttyi iltaa kohden melkolailla täyteen.
  
Tuon ”väärinpäin” oleavan mökin ukko kantoi äsken sellaista ala-asteikäisen kokoista kalaa. En tiennyt äkkinäkemisellä sanoa, että mikä kala se oli, mutta julmetun suuri se oli. Lohena lukemat saattaisivat alkaan kakkosella. Oliskohan ollut turska!?
  
   Arvatkaapas lähtikö näistä ääntä?
Ei sitten yhtään, mutta aikuisista lokeista lähti. Lähelle ei ollut mitään asiaa.
 Ässän piti sekin testata! 😉
   
Onneksi perhe hiljeni yöksi!
Toisin sanoen poikaset (kaikki kolme) pääsivät turvaan.

Storforsen

Euroopan suurin vapaana virtaava koski

 
 TärRRvetuloa!
   
Erinomaisen upea luonnonvoimien toteamispaikka!
Jos vaan mahdollista, niin kannattaa käydä, sillä yksikään suomalainen koski ei paini edes samassa alasarjassa näiden ruotsalaisten koskien kanssa.
 
  
  
    
   
  
  
 Myös pyörätulikatsojat pääsevät hienosti paikalle.
 
  
  
  
  
  
  
  
Tulipaikkoja riitti!

Ruotsin sotasalaisuudet ohiajon kohteena

 
Oulusta Ruotsiin!
  
 Päivä on hyvä aloittaa aurinkoisella maantiekuvalla.
 
 Hetkeä ennen Torniota oli luvassa hiukan toisenlaista keliä.
 
Ruotsin maaseudulla oli tasaisen hiljaista.
Ei ketään, ei missään.
 
Sitten meinasin ajaa liittymän suoraksi.
Tykki Ruotsissa, ja suunnattu Suomea kohti!
   
 Lisäksi joku panzerwagen.
   
Kohdetta kohti, ja 1. suomalaiskuskit, eikä muita näkynyt.
    
Päivän pääkohde, Storforsen! 
   
 Sitten oikaisimme armeijan alueen läpi kohti Avidsjauria.
 
 Keskellä korpea lisää yllätyksiä!
   
Tie kapeni, mutta vauhti säilyi.
N.40km, eikä yhtään vastaantulijaa. Onneksi.
   
Arjeplog Kraja Camping klo 23
Pohjois-Ruotsin pienet lemmikit puuttuivat täysin. Auton keulassa oli vain muutama jäännös. Verrataan ”normaaliin” tilanteeseen, jolloin keula olisi ollut aivan mustanaan raatoja.

KesäTour -16


Suunnaksi länsi, ja merenranta.
  
Tälle reissulle lähdetään rehvakkaasti Pohjanmaan kautta!
  
Se hiukan isompi meri, Atlantti, vuorien keskeltä olisi alkuviikon tavoitteena.
Kartan reittipiirros on vain ns. suuntaa antava.
 
 Tavaraa pitää ottaa mukaan, vähän niinkuin joka tarpeeseen.
  
Vaatesäkit ovat pakattu lämpötilavälille -1*C … +25*C.
Satoi, tai paistoi, eli niitäkin riittää!
    
Sapuskan puolesta yritämme olla mahdollisimman ”omavaraisia”.
   Norjassa ei osata tehdä mm. hyvää kahvia, joten P-paikat saavat taukopaikkana ansaitsemaansa huomiota.
    
 Tallennusvälineet, läppäri (myös johdot!!), kartat ja näköasiat on varmistettu.
      
 Oma hotellimme pienoiskoossa.
Majoitumme ehkä kuitenkin suurimmaksi osaksi mökeissä, mutta ei tuo teltta paljoa varalla paina.
  
Juhannus menee yöttömän yön maassa.
Miljoonien ystävien kanssa.
 
 

Metro Arenalla Apulantaa

 
Kerta se on ensimmäinenkin!
     

 
VW kutsui meidät Apulannan yksityiskeikalle Espooseen, emmekä tietenkään vastustaneet kutsua!
  
 
  
 
Ja paljon muuta!
Edit. Olikin sitten asteen verran rankepaa tykitystä!

 

Yhden jakson päätös

Normal
0

21

false
false
false

FI
X-NONE
X-NONE

/* Style Definitions */
table.MsoNormalTable
{mso-style-name:”Normaali taulukko”;
mso-tstyle-rowband-size:0;
mso-tstyle-colband-size:0;
mso-style-noshow:yes;
mso-style-priority:99;
mso-style-parent:””;
mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt;
mso-para-margin-top:0cm;
mso-para-margin-right:0cm;
mso-para-margin-bottom:10.0pt;
mso-para-margin-left:0cm;
line-height:115%;
mso-pagination:widow-orphan;
font-size:11.0pt;
font-family:”Calibri”,”sans-serif”;
mso-ascii-font-family:Calibri;
mso-ascii-theme-font:minor-latin;
mso-hansi-font-family:Calibri;
mso-hansi-theme-font:minor-latin;
mso-fareast-language:EN-US;}

Jaa-has, ja joo!
   
Aamutuimaan pääteltiin taas
kouluvuotta juhlan merkeissä. Oikein mukavahenkinen juhla osuvine
kunniakirjoineen (*hymiö). Tyttöjen loistavalla asenteella tehty musiikkivideo
oli juhlan täysosuma! Näin hauskaa taidetta soisi ideoitavan lisää. Toki
”ohjaajilla” on myös ollut suurensuuri vaikutus motivoinnissa ja
toteutuksessa. Hyvä!
   
Jostain syystä tämänkertainen
vuosikerta oli jotenkin ainutlaatuinen. Ehkäpä siksi, että useammalle porukkaan
oli istutettu jonkinasteinen toivonkipinä. Niin lähellä on oman elämän
haltuunotto, mutta kuitenkin niin heikoilla jäillä, ettei uskoiskaan.
Tienhaaroja on vielä runsaasti edessä, ja tukea tarvitaan paljon. Valintojen
päästä on jo pilkahtanut valoa, eli oikea suunta alkaa nähtävästi löytyä. Osan kohdalla
tulevaisuus ei todellakaan tule olemaan helppo, ennenkuin sieltä peilistä
löytyy se OMA kuva. Heitä ajatellessa soivat toiveikkaana mielessä; ”Herää
nyt!”, ”Kasva nyt!”, ”Onnistu nyt!”
  
Oikeita työkavereita tulee myös
varmasti muisteltua. Kyllä Te tiedätte keitä tarkoitan. Niinhän se on, että
toisten kanssa homma toimii, ja toisista…
  
”Vuoden Patsas”, kiittelee
työkavereitaan ja toivottelee heille aurinkoista kesää, ja poistuu ansaitulle
ohranjyvälle takavasemmalle.
 

Törmäillään!