Iltapäivällä töistä tullessa oli 5-tiellä moottoripyörä juuri karannut roska-autoa päin. Olin meidän suunnasta toinen paikalle tullut auto. Roska-auton kuljettaja hyppäsi juuri autostaan, ja totesi häkeltyneenä, että ”Se ajoi/kääntyi suoraan alle!”. Tiessä näkyi vain lyhyehköt jarrutusjäljet.

Siinä motoristi retkotti pitkin 5-tietä toisella kaistalla. Tajukankaalla(?), silmät auki, mutta liikettä ja reaktioita kyselyyn ei ollut minkäänlaisia. En uskaltanut tehdä mitään, vaan siirryin siirtelemään mp:n silppuja syrjemmäksi liikenteeltä, tien reunaan. Kaksi ”tätiä” menivät hoitelemaan motoristia. Kaikki vaan olivat ihmeissään, autot pysähdyksissä, kukaan ei liikkunut.. Sitten kysyin, että onko apua jo soitettu? Rekan takana olleen auton vierestä tuli mies, ja vastasi, että kyllä on. Aloitimme ohjaamaan miehen kanssa 5-tien liikennettä tapahtumapaikan ohi suuremman kaaoksen välttämiseksi, ja odottelemaan apuvoimia, eli virkavaltaa. Piiiiitkiä minuutteja. Ehkä jopa kymmenen, en tiedä.

  

****************************************
   
Pari toivomusta jäi päällimäisenä mieleen:
 

– toivottavasti motoristille ei käynyt ”sen hullummin”
– toivottavasti minun ei tarvitse nähdä tuollaista uudestaan.

Kuorma-auto (roska-auto) voitti.

  
**************************************** 

Päivityksenä vielä parempia:
 

 

 

Kylttyyr…
  

  

Eikä niin ylpeänä: We were there too!

  

Orastavan kultturiurani nautintokohteiden kokemisien keräilyn, melkein tyhjään säkkiin, keräilimme Jäsen S:n kanssa yhdessä kokemuksia toisesta humoristiseksi itseään kutsuvaksi näyttelijä / koomiikko -esiintyjästä, eli Puotilan Jukasta.
 
Enpä tiedä… Kun Ismo Leikola KASVOI Hämeenlinnassa IHMISENÄ, että oliko SE, se viimeinen huippu, jota ei kukaan voi kukaan valloittaa!? Vai tuleeko, ja onko yleensä ollenkaan mahdollista, että tulee joku täysin uusi/vanha, joka murskaa Leikolan komiikan mennen tullen? Uusi Messias komedialle? Leikolan roolit telkkarissa ovat olleet lähinnä karmeaa tuubaa, ja taas Puotila on niissä ollut lähes siedettävä…

 

Käy baareissa kuuntelemassa jotain paikallista ”Viljoooo-o”, ja mene sitten teatterilavoille? En tiedä, että teinkö perinteisen, vai peräti ihan uudenlaisen, virheen. Menin heti kuuntelemaan Ismo Leikolaa, ja saimme parkkisakon. Mahtoikohan hän tehdä sitten ainoan hyvän keikkansa juuri HML:n näyttämöllä? Vai jäikö kaikki kiinni siitä käsittämättömästä parkkisakosta? Oliko seurassa jotain vikaa?

 

Jukka Puotila kertoi kahden tunnin aikana, ja reiluun kuuteenkymmeneen euroon (+ toimituskulut), kaksi hyvää vitsiä, jotka lämmittivät nauruhermoja! Aarne Tanninen, Lontoo (Alkoholi + Margaret Hilda Thatcher) ja Mertarannan selostus (Teemu, ja koputus).
 
Jukan Iänikuiset vanhat; Ahtisaaret, Tarjat, Keket, Kimit…

 
Häpeäisit perkule!

     

 Toisaalta… Mikkeliläinen yleisö oli joko rankasti oikeassa, tai väärässä, kun se taputti kaikkein voimakkaimmin Puotilan lähtiessä väliajalle.

Vai onko taikana / neuvona se, että:
   

Ei kai tätä toista vaihtoehtoa tarvitse enää kirjoitella?

  

Mites Hissu Hietalahti…
    

Ennen juhannusta menen vielä kesäteatteriin, jos vaan kelit suovat. Siellä on mukana yksi Suomen suurista diivoista, eli Risto Kaskilahti. Saapas näkee, kuinka hänen ja minun/meidän käy.
   

   

   

 Mäkihyppytornit ylväinä monumentteina odottamassa uutta hyppykautta.

 

 Sitten kaiteesta lujaa kiinni, ja nopea tähtäys tältä tuuliselta terassilta kohti Lahden keskustaa ja tietenkin useiden Salpausselän talvikisojen sydäntä.

 

 Tätä ohjetta minun oli helppo noudattaa!

 

Hauskasti viistotut ikkunat lisäävät sisätiloissa valheellista turvallisuuden tunnetta. Jalkojen alla ”ei ole mitään”! Näinköhän koko torni olisi hieman huojunut tuulessa…

   

Sisätiloista takaisin kohti terassia ja siitä sitten reippaasti rappusia pikuisen alaspäin hissiä kohti. Hissi muuten jotenkin nyki oudon mukavasti, kun menimme ylös. Ilmakuoppia?

 

Tulevana kesänä on vielä edessä lisää hyytäviä kauhunhetkiä.
Muutama TV:stä tunnettu mäki pitäisi käydä valloittamassa.

  

Toinen kerta toden sanoo, vai miten se nyt meni? Huomasimme Jäsen S:n kanssa, että tänäänhän se on Lokettomalla käytävä, jos ennen kesälomaa siellä meinaa käydä. Siispä kohti Pistohiekkaa ja Puumalaa. Kirkonvarkauden kioskilta saa makoisia tuutteja, eli cool pakkopysähdys!

Lumet olivat jo hävinneet. TIETYSTI!

 Tähän loppui viime kerralla kaikki polusta kertovat jäljet. Hangen alle.

     

 Vajaa 100m äskeisestä eteenpäin, ja valinnan vaikeuksia edessä!
Valitsimme onkalon ennen levähdystä. Eipä sillä toisaalta olisi ollut väliä, koska kyseessä on sellainen ”ympäripolku”. Ylhäällä olisi ollut huonokuntoinen tulipaikka lahonneilla penkeillä.

 

Taas n.100 metriä, ja saavuimme kalliohalkeaman alkuun.

 

 Vielä ollaan vähän niin kuin eteisessä…

 

 …mutta sitten aukeaa hieno halkeama!

 

 Kuvaa rappusilta takaisin ”rotkoon”.

  

 Pohjalle on matkaa.

  

 Varsinkin täältä päältä!

  

Alhaalta vasemmasta reunasta on ”sisäänpääsy” ja oikealta nousee polku ylös nuotiopaikalle. Tulipaikka jää kuvaajan takaoikealle.

 

Lähikuva todisteista.

 

Sitten The Jälki!

Mittasuhteet vääristyvät reilusti, kun käteni on reilut viisi senttiä korkeammalla, kuin tuo jälki. Kokonaismitta oli kuitenkin yli 15cm. Johtopäätökset ja vertailukuvat antavat melko luotettavan todisteen, että kyseessä on pentukarhun jälki. Lähistöllä oli muitakin jälkiä, mutta tämä oli siitä vähäliikenteisen polun viereisistä selvin. Ai jai! Nyt tuli mieleen, että olisi pitänyt tutkia hieman laajemmalta alueelta! Jospa sitten olisi nähnyt emokarhun jäljet!?
 
Mikä lie pisti juttelemaan jälkien näkemisen jälkeen vähän enemmän? Katsekin harhaili ympäristöä, kuin toiveena, tai pelkona, olisi ollut nähdä jotain uutta…

    

Matkailu avartaa! 

Takaisin kurvailtiin sitten melkein suoraa Koikkalan ja Järvenpään kautta.

 

 

  

Viikonlopuksi kuulema taas lämpenee.

 
EDIT. Eips lämpenekään!
  

   
Pari viikkoa vielä… Ei sillä, että odottaisin lomaa?

  

Jees! On ”SE” aika vuodesta!

 Lumihiutaleet loistavat amppeleissaan!

   Puutarhalla noin kaksi kertaa suurempia, kuin kaupungin tarjonta.

   

Orvokkien säihkyntää!
 

Lauantaina on jonkunlaisten erilaisten asetelmien vuoro. Terassille tulevat pari ruukkuasetelmaa tarvitsevat vahvoja Markettoja ja jotain erilaisia rönsyjä ja/tai ”roikkoja” ympärille.

Olemme jo kolmantena vuonna peräkkäin noutaneet kukat Katajakankaan puutarhaan laajasta valikoimasta, kukkien korkean laadun vuoksi. Hyvä palvelu perusteellisilla hoito-ohjeilla, ja edelleen pääpointtina isot, hyvät ja vahvat kukat! Maakuntamatkailua samalla.

   

  Ruukkuastiaan löytyi:

 ”Tavallista” Markettaa
 

 Lobeliaa
  

 Kerrottua (kenelle?) Markettaa
 

Pelargoniaa ja hopealehteä aurinkoon.
 

 

SuomiMiehen kuntotestit on helppo tehdä hikoilematta ja hengästymättä. Testeistä saa kattavan käsityksen oman kropan kunnosta ja terveydentilasta.

 

 

EDIT. Paikalla ukkoa oli kuin pipoa jo ennen yhdeksää! Ai Suomimies muka arka lähtemään itseään arvioiviin testeihin!? Höpö höpö! Ikäjakautuma oli jo toivonsa heittäneistä nuorempiin ja vanhempiin. Siis, Täh!? Noin 40 – 75 vuotiaita.
 
Sitten arvostelua: Testien arvot ovat melkoista dii-pa-daa-paa, kun ne ovat tehty varmaankin jonkun 20-vuotiaan ”alkavan miehen” kroppaan. 187cm, ja paino pitäisi olla 65,4 – 88,4kg. Haistakoon ystävällisesti vaikkapa huilun. ”Haist’ huilu!” No, tulta päin, kaikesta huolimatta.

Diagnoosia: Olen ylipainoinen, mutta saatan kuitenkin jäädä toistaiseksi henkiin.
 
    Eli voin jatkaa entiseen malliin.
  

Työn puolesta pääsimme tänään käymään Repoveden kansallispuistossa.
Retkemme alkoi osalla Hillosensalmesta ja osalla Lapinsalmesta. Hienosti VeneTaxilla! Kokoonnuimme Karhunlahteen, josta lopulta yhteisreissumme alkoi. Keli oli hyvä retkeilyyn; pilvinen, tuulinen ja sopivasti lämmintä. Hento sade saapui vieraaksemme vasta viime metreillä.

  

Ai miksikö kahdesta eri paikasta? Veimme autot valmiiksi odottamaan Lapinsalmeen, ettei tarvitsisi kävellä samoja reittejä kahdesti, tai ajella autoilla edestakaisin.

 

 Ensiksi Olhavan upeisiin maisemiin.
    

   Reunalla.
  

Ei ole närhen värkit, vaan teeren munankuori.
    

Mustalamminvuoren näkötornin maisemia kovassa tuulessa.

Siitä sitten Kuutinkanavan kautta, ah, aina niin jännittävälle Lapinsalmen riippusillalle.
Lapinsalmelle menevä tie on juuri nyt kovassa remontissa. Tietä levennetään ”ainakin” yhdellä kaistalla ja lisäksi vähän oikaistaankin. ”Jo oli aikakin!”, saattaisi moni todeta.

 
On kyllä kiva käydä ihan työporukan kanssa retkeilemässä, mutta ehdottomasti sen parhaan retken kansallispuistoon, tai ihan mihin vaan, tekee kyllä pienemmässä porukassa. Oma vauhti, omat kahvit, omat makkarat. Mutta ei tämäkään huono reissu ollut!

 

YouTubeen (juutuubbiin) on syntynyt parin päivän aikana hienoja ja naurettavia teoksia Leijonien maailmanmestaruuden innoittamana.

Nyt poika saunoo
se kylpee, se laulaa ja huutaa
kannusta samppanjaa
Meidän poika on tullut kotiin
Nyt poika saunoo
se valvoo se riekkuu ja rällää
katseella mällää
Meidän poika on tullut kotiin…

 

”Poika Saunoo” on noussut ilmoille ja jäänyt päähän ”jumputtamaan” monelle kuulijalle pitkäksi aikaa. Alunperin JYP:lle tehty kappale on nyt globalisoitu ainakin valtakunnalliseen käyttöön. Kiitos!

 Meidän Mikke, veivaa, veivaa!

”Taivas Varjele” syntyi kuuluisan Ilmaveivin synnyttyä!

Maalivahtivalmentaja Pasi Nurmisen versio ilmaveivistä.

  

  
  Lopuksi sitten päivitetty versio Ihanista Leijonista.
Vanha versio on paras, mutta poistettu tuubista. 😦
     
Jos vielä jotain hienoja teoksia syntyy, niin täältähän ne sitten löytyvät, muuten aion hieman hillitä. Ehkä, sillä nämä juhlat jatkuvat seuraavaan kertaan asti!
 

 

Norjan kansallispäivää eli perustus­lain päivää (norj. grunnlovsdag) vietetään vuosittain 17. toukokuuta sen muistoksi, että sanottuna päivänä vuonna 1814 vahvistettiin Eidsvollin kansallis­kokouksen hyväksymä, suurelta osin vielä nykyisinkin voimassa oleva Norjan perustuslaki. Samassa yhteydessä Norja julistautui itsenäiseksi kuuluttuaan 1300-luvun lopulta saakka Tanskan yhteyteen. Jo samana vuonna Norja joutui kuitenkin luopumaan täydellisestä itsenäisyydestään ja liittymään Ruotsin kanssa personaaliunioniin, mutta sai pitää oman perustuslakinsa. Unioni purkautui vuonna 1905.

Päivä on Norjassa sekä yleinen, laki­sääteinen vapaa­päivä että liputus­päivä. Päivän juhlallisuuksiin kuuluvat monilla paikka­kunnilla järjestettävät koululaisten kulkueet.

  
 

Virvoittavia sateita?

 
   

 
Kyllä sataa! Kauan odotettu sadealue saapui kahden aikoihin nurmikkojemme, meidän ja kasviemme iloksi. Pikkuhiljaa on tiputellut nyt jo muutaman tunnin. Onneksi mitään rankkoja kuuroja ei ole tullut.
   10mm kuitenkin!

Hyvä viikonloppu tulossa!
    
 

 

 Expressen.se tunnelmoi

  

   

    

 

Ruotsalaisten tuska on mansikka kakussa. Hi-hih!
Olinko ilkeä? Vooooiiiii haaaarmi!

 

 

 

Loistava ottelu!
Loistava joukkue!
Loistava fiilis!
   

 

 

Paradise Oskar palkittu Euroviisujen parhaasta esityksestä

Düsseldorfin Euroviisuihin akkreditoituneet tiedotusvälineiden edustajat ovat äänestäneet Paradise Oskarin Da da damin vuoden 2011 Eurovision laulukilpailun parhaaksi esitykseksi.  Marcel Bezençon –palkinto on jaettu vuodesta 2002. Palkinnon ovat aikaisemmin saaneet mm. Lordi (2006) ja Alexander Rybak (2009).
 
Nyöks…

Ei menneet kisat ihan niin kuin olisin toivonut, mutta itse kisat olivat ehkä korkeatasoisimmat, mitä ole seurannut. Niin paljon oli sellaisia itsestä hyvältä kuulostaneita kappaleita, ja lopulta Suomikin keräsi pisteitä enemmän kuin vain yhden.

Naapurimaiden järkyttävän naurettava nuoleskeleminen pisteiden lahjonnalla.
Sitähän se on kyllä ollut valitettavasti ennenkin.

Mistä Irlanti sitten saa pisteitä?
 

   
Lopputulokset:

1. Azerbaijan    221
2. Italy    189
3. Ruotsi    185
4. Ukraina    159
5. Tanska    134
6. Bosnia & Herzegovina    125
7. Kreikka    120
8. Irelanti    119
9. Georgia    110
10. Saksa    107
11. Englanti    100
12. Moldova    97
13. Slovenia    96
14. Serbia    85
15. Ranska    82
16. Russia    77
17. Romania    77
18. Itävalta    64
19. Liettua    63
20. Islanti    61
21. Suomi   57
22. Hungary    53
23. Spain    50
24. Viro    44
25. Sveitsi    19

  Voittajalle onnea! Laulu itsessään oli mitäänsanomaton hoilailu. Itäeurooppalaisten mielestä olen hiukan väärässä. Niin, ja vielä, Euroviisuihin tulisi säätää ehdoton poikabändikielto. Venäjän ja Ruotsin sisällölliset tuubakappaleet… Hyi ällötys. Voisitko? I can!
  
 

 Mökkitien alkupätkä oli kovin uraantunut, eli tielle piti tehdä äkkiä jotain.

    

 Suuret maansiirtotyöt suoritimme raa’alla käsivoimalla. 

Apuvälineinä käytimme lapioita ja hienosäätöön piikkiharavoita. Herra H suorittaa työnviimeistelyä urheasti ”tamppaamalla”.

     
Samoissa ajatuksissa oli isomman mökkitien hoitajatkin, kun lanausta suoritettiin tullessa isommalla tiellä, ja nyt äsken palatessa saareen menevällä tiellä.
Hyvä, hyvä!

   

    

Todistekuva, että alamökin vieressä olevaan pönttöön on kirjosieppo tehnyt/ryöstänyt pesänsä. Piipitys kuului jo!

 

Tämä monsteri löytyi auton takaluukun ”välistä”.

Ötökkä oli yltäpäältä pölyyntynyt, ja kuallu(?).
Pituus noin 30mm ja leveys rapiat 10mm.

Olen etsinyt netistä, mutta eipä vielä ole nimeä tälle löytynyt!

Mikä tämä on?

   

   

  

Ja tietenkin vastasimme ruotsalaisille siihen myönteisesti!
  

Mikke räjäytti venäläisten toiveet ja Immonen valitsi loppunumerot.

Seuraavana, 2011 MM-kisojen finaalissa,
   
SU 15.05. klo 21:00

SUOMI – RUOTSI

   

TÄLTÄ!

Mm. Blogger ja Youtube ovat sekoilleet ihan urakalla.

Sattumaa?

  

Tänään on kaikkien epäonnisten ikioma nimikkopäivä, siis myös ystävämme A. Ankan. Kuten kaikki muistavatkin, Aku Ankka munittiin 13. maaliskuuta tasan 77 vuotta ja 2 kuukautta sitten. 

  

    

*******************************
 

  

 

Minullako ei olisi mitään osuutta asiaan?

   

Lisää TOP vitoseen:

   

 

Lauantaina sitten viimeinen osa.

  

 

  

Snellman oli suomalaisen sivistyksen esitaistelija ja modernin kansalaisyhteiskunnan rakenteiden kehittäjä. Hän seurasi kriittisesti eurooppalaista elämäntapaa korostaen kuitenkin suomalaisuuttaan.

    

  
  Olisikohan mahdollista kunnioittaa suomalaisuutta esimerkiksi yhtenä päivänä ostamalla kauppareissullaan ainoastaan ja vain suomalaista ruokaa? Leimataanko silloin rasistiksi? Minulle aivan yks’ ja hailee jos niin tehdään. Tänään, tai huomenna se sitten tapahtuu.

  

  

Tietenkin nykyaikaan kuuluvasti Euroilla.

 

 Kotimuseo

J.V.Snellman -peli

   

   

Jatkoon ensimmäisistä karsinnoista meni tietenkin Suomi, ja pari muuta kivaa rallatusta:

  

 

  

Jatkoon menivät myös mm. Sveitsi, Unkari ja Kreikka. Miksi ihmeessä!!????
  
O-paaa!
 

Torstaina lisää.
  

 

Luontoportissa on tietoa linnusta, ja siellä voit kuunnella myös linnun lauluääntä.

 

Kirjosiepon eri sukupuolilla on samanlainen kuviointi, mutta eri värit. Koiraslinnut ovat mustavalkoisia, naaraat harmaanruskeita ja valkoisia. Molemmilla on valkoinen laikku siivessä. Keski-Suomessa kirjosieppo on yleinen pesimälaji läpi maakunnan. Laji viihtyy lehti- ja sekametsissä. Pihapiiriin sen saa helposti asettumaan sopivalla linnunpöntöllä. Laji lieneekin yleisin pönttölintumme. Koiraat saapuvat toukokuun alussa ja alkavat heti laulaa innokkaasti. Saapumisennätys on 14.4. Naaraat saapuvat yleensä hieman myöhemmin. Kirjosieppo saattaa vallata jo asutun tiaisen pöntön. (Voi, voi! Sinitiaisella on jo pesimäpuuhat pitkällä!) Saalishyönteisiään lintu väijyy muutamalla vakiopaikalla nykien siipiään pyyntipyrähdysten välissä. Poikueita on yksi vuodessa. Samalla koiraalla voi kuitenkin olla kaksi tai kolmekin puolisoa eri pöntöissä. Pesimäajan jälkeen kirjosieppoja näkee vähemmän, ja viimeisetkin poistuvat syyskuulla. Talvet kuluvat Länsi-Afrikassa. Tunnetaan myös rinnakkaisnimellä mustankirjava paarmalintu. (ksml)

    

 

Tarkoitus oli mennä kokeilemaan kalojen aktiivisuutta, mutta lähdön viivästyttyä Suomen lätkämatsin vuoksi, ei varsinasta, eikä edes puolittaista, mielipidettä syönnistä voi muutaman heiton tehtyä kertoa. Ainoa ”reikä” vedessä nähtiin paluumatkalla sillan kupeessa. Jätin mökille pari virvelisettiä ”seuraavaa kertaa” varten. Vieheiden sellainen perussetti on sinne tarkoitus kanssa jossain vaiheessa viedä.

   

 Mökin ilta oli täynnä lintujen laulua.
Kuikka, kuovi, rantasipi, lokit ja rastaat.
    HUOM! Ei näkynyt joutsenista jälkeäkään, mutta ei kyllä tule ikäväkään.

  

 Jäsen S tarkkaili rantasipin vapaita kuvioita

  

HUI!

 

Joku tässä kuvassa ei täsmää…

Paluumatkalla näimme sitten Suomen luonnon ”hirveitä petoeläimiä”, kuten kaksi rusakkoa ja niiden vieressä kyyristelevän naarasmetson, koppelon. Ne eivät ole toistensa kilpailijoita missään suhteessa, joten moinen ystävyys, tai oikeastaan vihamielettömyys, lienee näin ollen mahdollista. Sammutin auton, ja hetkenaikaa heitä siinä kiikareiden läpi seurailimme. Eläimet olivat taas ”siinä” samassa paikassa, jossa niitä on tullut aikaisemminkin vastaan. Kaks-kolmesataa metriä ennen lähdettä olevalla pellolla. Nyt autoon oli reilusti vajaa 100m:n matka.

  

 

Toivottavasti tuo torstainen sadepäiväkin pitäisi ”kutinsa”!

  

EDIT. Toivoa vielä on. Aamullapa sen ehkä jo näkee!

   EDIT2. Sade kesti noin 30min. Ihan liian vähän aikaa. Nyyh!

 

   

 

Äitienpäivää vietettiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1918. Äitienpäivän toi Suomeen kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Vilho Reima. Aluksi päivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 päiväksi vakiintui nykyinen käytäntö. Vuonna 1947 päivä vahvistettiin viralliseksi liputuspäiväksi.

  

      

   
Pyöräilyviikolla Suomi pyöräilee -kampanja haastaa kunnat, seurat, yhdistykset, järjestöt ja työpaikat ympäri Suomen järjestämään pyöräilyyn liittyvää toimintaa. Pyöräilyviikko pitää sisällään paljon tapahtumia sekä itse pyöräilystä että sen edistämisestä kiinnostuneille. Oman paikkakunnan sovitut pyöräretket ja -tapahtumat löytyvät kattavimmin seuraavista osoitteista:

Fillarikalenteri
Pyöräily
Suomen Latu
Liiku terveemmäksi

   

   

 

   

      
Osana WHO:n Liiku terveemmäksi -kampanjaa (Move for Health) vietetään Suomessa Pyöräile terveemmäksi -päivää Pyöräilyviikon lopuksi. Teemapäivänä järjestetään tapahtumia ja nostetaan esille erityisesti säännöllisen pyöräilyn merkittävät hyvinvointi- ja terveysvaikutukset.

       

Polkupyörä on tyylikäs ja kaikin puolin erinomainen tapa liikkua paikasta toiseen. Pyöräillessä aistii ympäristöään, havainnoi maisemaa ja elämää – Pyöräillessä näkee enemmän.

      
Valtakunnallista Pyöräilyviikkoa vietetään vuosittain toukokuun puolivälissä. Pyöräilyviikon tarkoitus on pitää esillä pyöräilyn moninaista merkitystä kertomalla sen eduista niin yhteiskunnan kuin yksittäisen ihmisenkin kannalta. Pyöräilyviikon koordinoinnista vastaa Suomi pyöräilee -kampanja yhdessä Pyöräilykuntien verkoston kanssa. (Poljin.fi)

    

..vaan varoituksensana tarkkaavaisuuden tarpeesta ja hoksaamisesta.

Siis ongelma oli siinä, kun tietokoneemme skanneri ei enää toiminutkaan. Ihmettelin, että miten ja mistä se nyt on rikkoutunut. Useita yrityksiä, mutaa mitään ei tapahtunut. Potkuja ja ravistuksia. Juu, ja tarkistin kaikki liitännät, tietysti. Vihdoin sitten totesin, että pakkohan se alkaa suunnistamaan kauppaan sitten, kun skanneria kuitenkin melko usein (toisinaan, harvoin, jne) tarvitaan. Malliksi valitsin samantyyppisen, kuin ennenkin on ollut, koska se on tuttu tuotemerkki ja siitä löytyi netistä hyviä arvosteluja. Muutamasta paikasta kävin etsimässä. Gigantissa ei tinkinyt Euroakaan, eli en sitten ostanut. Expertissä ei, yllätys-yllätys, ollut yhtään varastossa, mutta Anttilassa oli ja siellä myyjä ystävällisesti vielä ”pyöristi hinnan” sopivaksi! Niin sitä pitää! Canonin kiiltävä monitoimikone. Vau!
 
Otin taskusta Mynthon-askin ja asetin sen huolellisesti skannerin lasille tehdäkseni testiskannauksen. Muutama valinta, ja ”OK”. … … … … … … … noh, mikäs? … … … EI TOIMI!!!!!

Epäusko valtaa ajatukset ja pilvet lipuvat auringon eteen. Tekee mieli noitua, sillä juuri sillä samaisella hetkellä (käyttämätön asennus-CD kädessäni), tajuan, että se vanha uljas kone on, kuin onkin, täysin ehjä! Vain skannerin ajurit olivat unohtuneet asentaa uuteen tietokoneeseen! TYHMÄ! Siis minä. Asennan CD:n koneeseen, lataan ajurit ja uusikin skanneri toimii.

Onhan tässä tapahtumassa havaittavissa pientä iloa;
Herra H saa oman tulostimen, ja mitä huomaan, että en vielä ole ihan vihannes. Ehkä?