Mitähän tästä, ainoasta oikeasta, Euroviisusta pitäisi vielä sanoa? No, laulaja, oikeeasti pohjanmaalta,  Giorgos Alkaios on syntynyt ainakin rytmiveressä ja siksi, juuri siksi, turhanpäiväinen koreografia ”akkojen” hommaa! OPAAA!

Kotistudion Eurovision-ammattilainen pahoittelee Eläkeläisten kohtaloa. Samalla jäi varma loppukilpailupaikka saavuttamatta, ja myös sijoitus kymmenen parhaan joukossa. Sitä paitsi Suomen humoristinen humppa-look ei olisi kärsinyt millään sijoituksella ainakaan takaiskua.

Onnea Saksaan!
 

  
Onpas erikoisen kaunis miljöö, hienoja historiallisia rakennuksia!

 

Tämä rakennus muistuttaa minua …jostain TPJ:stä!?
 

 

Oli siellä vaan ”NIIN MUKAVAA!” 

😉
 

  
Onpa ollut todella häikäisevän tylsänharmaa viikko! 

Vettä on sadellut maanantaista lähtien tasaisesti. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tänään teemana on ollut sumutinpullosade. Eilen, torstaina, oli illalla hyvä tauko sateista ja ehdimmekin käydä hiukan treenailemassa petankkia lauantain pelipäivää varten. Vaihdoin (-mme) SM-sarjan pelit leppoisimpiin II-divarin pelailuihin. Enää ei ole sellaista kauheaa menestymisen himoa, vaan pääpaino on, että voi viettää mukavan päivän pelaillessa. Lauantaipäivä menee siis Kouvolassa Korian koulun kentällä. Sitä varten tietysti pitää vähän varustautua etukäteen, ja kävimmekin paikallisessa Prismassa eväsostoksilla.

Aasinsiltaa on nyt kävelty jo jonkin matkaa…

 

Olen etsinyt polkupyörään, tietenkin hyvää ja edullista, tankolaukkua johon voisi laittaa kartan näkyville. Siispä nytkin piti katsella, että löytyisikö sellaista oikeanlaista. Eipä sieltä sellaista löytynyt, vaan löytyi vähän toisenlainen. Ja vielä arveluttavaan hintaan! Olen väistämättä, nettikaupoista tankolaukkua etsiessäni, huomannut myös pyörälaukkuja ja päivitellyt niiden hintoja, niin nyt ylähyllyllä oli tuotetta sopivaan hintaan! Siellä oli vain kaksi, muiden pyörälaukkujen seassa, Halti Q3 pyörälaukkua, houkuttelevaan hintaan; vain 20€/kpl! Kovat ovat myyntikatteet kaupoissa…
 

En tietenkään uskaltanut heti ostaa molempia, mutta kun olin ensin kotona varmistanut, että ei laukku ole ihan ”susi” jne, niin ”mopolähettimme” sai työtehtävän käydä hakemassa se toinenkin sieltä meille.
  
Kiitos, hyvästä poistotarjouksesta!

 

Tuorein säähavainto: 27.5.2010 09:00 Suomen aikaa
  
Lämpötila 8,1 °C; kosteus 77 %; kastepiste 4,5 °C (8:50); koillistuulta 3 m/s; pilvistä (8/8); 

Molskis ja loiskis!
  

Kävimme seurallemme järjestetyssä melontaesittelyssä/-opetuksessa Mikkelin Melojien Melapirtillä. Saimme opetusta Suomen tulevaisuuden mitalimieheltä (toivottavasti, pidetään peukkuja!) ja hänen isältään. Tutustuimme yksikkökajakkiin ja inkkarikanoottiin. Sisällä käytiin läpi turvallisuusasioita ja oikeaa tekniikkaa, mutta meloessa homman idea alkoi selvitä paremmin.
 

Rannalla säädimme jalkatapit oikeille paikoilleen. Sen jälkeen pelastusliivit ja aukkopeite päälle, kajakki laiturille, oikeanpituisen melan valinta ja kengät pois. Oikealla ”tyylillä” kajakkiin, aukkopeitteen virittely ja keula kohti satamaa.

Ensiksi mentiin sinne ja tänne vuorotellen. Sitten pikkuhiljaa alkoi sujumaan suoraan eteenpäin melominen ja hetken päästä vartalokin alkoi hieman tapailla oikeanlaisia liikkeitä, kiertoja. Melapirtti-Satama-Melapirtti on hyvinkin tarkkaan 5,5km. Sade ja vastatuuli eivät haitanneet ja matka vaan taittui. Voisi äkistään sanoa, että olipa vaivatonta ja miellyttävää etenemistä! Tykkäsimme kaikki!

Kokeilimme lisäksi inkkarikanootteja ja kävimme melomassa niillä muutaman sataa metriä luonnonsuojelualueella Urpolanjokea pitkin.

 

Sademetsäinen tunnelma hyvin virtaavassa vedessä, vain krokotiilit puuttuivat. Vai puuttuivatko? Meloimme kiemurtelevaa matalaa jokea pitkin mm. kahden vanhan holvisillan alta. Toinen niistä oli noin 50m:ä ja aivan pimeä. Tosin siihen oli tehty lisäosa tienleventämisen yhteydessä aidosta pellistä…

Oli niin mukavaa, että houkuttelee ”jäsenöitymään” uuteen lajiin.

 

  
Melko suurin odotuksin suuntasimme lauantaina Hirvensalmen kunnassa olevalle Kompan kierrokselle ja tutkimaan ikimetsää. 

Uusi Komppa, Lahnaniemi
  
”Metsämuseo, ikimetsä ja luontopolku Kompan kierros. Uuden Kompan vanhassa päärakennuksessa sijaitsee metsämuseo. Hakkaamatta säilynyt ikimetsä sijaitsee n. 2 km päässä. Luontopolku Kompan kierros on n. 2,5 km pitkä ja sen varrella on esillä tietoa metsätaloudesta, riistanhoidosta ja kasvi- ja eläinlajeista. Laavulla tulentekomahdollisuus. Opastus 5-tieltä.”

Minkäänlaista opastusta EI 5-tieltä löytynyt. 5-tieltä kyllä saattoi arvata mistä kääntyä, kun oli tutkinut karttaa. Muutamien mutkien kautta saavuimme metsäpolun lähtöpaikalle.
  

Tuossa postilaatikossa lukee; ”Metsäpolun opasvihkoja. Ota mukaan kierrokselle. Palauta laatikkoon.” Tyhjähän se laatikko tietenkin oli.

Välillä polku hävisi kokonaan, kun (oikealla) oli tehty hakkuuaukea. Siinä samalla olivat tietysti menneet myös reittimerkit…

Polun ympäristössä oli huomattavan paljon isoja muurahaispesiä. Tämäkin noin 150cm korkea!

Laavupaikalla oli seisovavetinen metsäoja. Ensimmäistäkään tieto-/infokylttiä ei polulta löytynyt. Tässä sitten päätimme olla jatkamatta (mitäänsanomatonta) metsäpolkua miljoonien hyttysten kanssa ja suunnata suoraan ikimetsään. Ikimetsän kyltissä ei tietenkään ollut mitään välimatkoja. Olipa siellä vielä yksi risteyskin, josta opastus puuttui kokonaan.

Ikimetsästä löytyi metsäkirkko. Milloinkohan siellä on viimeksi vietetty hengellisiä menoja?

..ja maallikonsilmin sotkuinen metsä. Täältäkään ei löytynyt mitään opasteita.

Seuraavat kaksi kuvaa on Uusi komppa -nimisestä metsämuseosta. Ei tarvinne muuten selitellä alueen tilaa.

 

Täältä löytyi yksi ajansyömä opasvihko sammaleisesta (hiirenpesä?) postilaatikosta. Talon pihapiirissä sai ihastella monia erilaisia puulajeja, tunnelmaa ja vanhoja metsätyökoneita, sekä veneitä.

Hirvensalmi ja E-S metsäkeskus ovat saaneet nämä alueet perinnöksi yksityishenkilöltä. Herää väistämättä kysymys, että miksi näistä ei ole vuosikausiin pidetty yhtään huolta? Miksi näistä on kuitenkin maininnat kunnan nettisivuilla, niin kuin nämä olisivat toimivia osia metsäasioissa ja luontoretkeilyssä?

Eteläsavolainen virus luontokohteissa leviää? 

 

  
…lähenee finaaleita. 

Antti Niemi venyttelee kohti Stanley Cup -pokaalia Chigaco Blackhawkseissa. Joukkueen listoilla on myös Hannu Toivonen. Hänet hankittiin St.Louisista Blackhawkseihin, mutta Chicago lähetti Toivosen suoraan farmiin, AHL-seura Rockford IceHogsiin. Philadelphia Flyers on myös vahvistettu Itä-Suomen savolaisilla pelaajilla. Kimmo Timonen Kuopiosta ja Ville Leino Savonlinnasta. Periaatteessa siksi minun pitäisi kannattaa Flyersseja, mutta Blackhawkseilla on parempi maalilaulu. Toivottavasti ”Suomi-joukkueet” pärjäävät välierissä. Toistaiseksi näyttää hyvältä!

Edit. (TI) Ja hyvältä näyttää nytkin! Suomalaisjoukkueiden kohtaaminen toteutui. Suosikkina sama, kuin ennenkin. Mitäpä sitä muuttamaan kesken leikin.

 

 

  
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli noin +25*C. Nyt äkkiä pyöräilemään maaseudun pikkuteitä pitkin kesäisen päivän ratoksi, kun kerran kelit suosivat! Suuntasimme lähimmälle, ”sellaiselle sopivalle”, hiekkatielenkille, joka löytyy kaupungin pohjoispäästä. Sieltä löytyivät nämä satunnaiseen kesäsarjan kuuluvat kansallisromanttiset maisemat.
 

Tuolta peltojen välistä kiemurreltiin kuvauspaikalle.

Edessä odotti metsän viileä varjo.

Onneksi kaikki kyläkaupat eivät ole lopetettu. Niinpä tältäkin matkalta löytyi ”kylän oma” sekatavarakauppa. Juomista vähän lisää, ja tietty jätskit! Sitten Papan luo jälkiruokailemaan kahvit, sinne oli enää vajaa 10km. Matkalla nähtiin metso ja varpushaukka. Yhteensä 31km, ja oikein päivettyneet kasvot.

 

***************** 
Suomen takkuturkkiset Leijonat kärsivät eilen vitamiininpuutteesta ja ottivat taktisesti turpiinsa mahtavasti sikailevalta ruplalandian suurpelleiltä. Yksi Aivopieru, nimeltään Ilja Kovaltshuk, teloi viattomuuksissaan ensimmäistä arvokisapeliään pelanneen Juuso Hietasen pelikyvyttömäksi. Video tilanteesta. 2008 MM-Kanadassa tämä aivopieru sai pelikieltoa sikailuistaan. Mitenhän nyt?

Suurtähteä on nöyryytetty!
 Antti Pihlström ansaitsee teostaan mitalin!

Voe, voe! Nyt sattui Iljaa… Niin mihin?!

Suomi, vastoin käymisistä huolimatta, selvitti tiensä puolivälieriin. Puolivälierissä vastaan asettuu aina vaarallinen Tsekki, ja sitten välierässä Ruotsi, ja sitten finaalissa Canada! Plåå plååå…

EDIT (pe). Ei ollut näissäkään ennusteissa mitään tolkkua! Onneksi en vaivautunut veikkaamaan! TXTTV:stä kaapatusta sivusta löytyy jatko-ohjelma. Veikkaanpa vielä noiden otteluiden voittajat; Tsekki voittaa Ruotsin 3-1 ja Saksa yllättää täysin ”koomailevan” Venäjän lukemin 4-3. Finaalissa Saksa voittaa Tsekin 2-0, ja pronssiottelu kääntyy 6-5 jatkoajalla… Venäjälle!
 
EDIT (la). Ei mennyt toive Saksan voitosta ihan päin seiniä. Superyllätys kaatui kohtalokkaaseen, omaan virheeseen. Sääli! Tsekin huikea voitto Ruotsista sai minutkin aidosti ”tuulettamaan”. Tsekkien viime hetken tasoituksessa alkoi jo naurattamaan…

  

 

 
Kävimme katsomassa Hiirivuoren näköaloja pikkuruista hieman suuremmalle Hiirilammelle. Oppaina toimivat Armi ja Joke. Heille maastot olivat tulleet tutuiksi kotipaikkapolkujen seikkailureissuista.

P-paikalta kävelimme erään ikiwanhan asumuksen ohi Hiirilammen rantaan, ja siellä meitä odottikin komea kalliovuori lähes pystysuoralla seinämällä. Tämä voisi ehkä olla kiipeilijöillekin haastava nousukohde. Huipulle pääsi tästä kohdasta vasemman (pohjoisen) kautta kiertämällä.
 

Lammen pohjoispäästä lähtee laskupuro, varmaankin Hiiripuro, jossa on majava tehnyt joskus patotöitään. Tämä työmaa on todennäköisesti saavuttanut kyllästymispisteen, eikä koivun kaataminen olekaan lopulta kiinnostanut tarpeeksi.

Puron ylityksestä selvisimme kuivin jaloin. Näissä metsäpuroissa on aina sellainen kiva satukirjatunnelma.

Paidan kosteusprosentti nousi, kun kiipesimme vuoren huipulle. Pieni ihme oli myös, että myös hirvenjäljet kulkivat melkoisen jyrkkää sammaloitunutta rinnettä ylös huipulle. Meillä oli täysi työ, kun varoimme sateen kostuttamia liukkaita sammalia kiivetessämme. Ylhäältä kun on kivikkoinen matka alas…

Torvijäkälää, punapäätorvijäkälää, rahkasammalia yms.

Tulimme vuorelta alas ja saavuimme Hietajoen ja sen pienen, olkoon nyt Hiiripuro, yhtymäkohtaan. Puron vesi liittyy kuvassa vasemmalla olevan koivun kohdalta. Huomaa joen alareunan väriero, kun vesi tulee tummavetisestä pienestä lammesta ja sitä vertaa Hietajoen kristallinkirkkaaseen veteen. Joki matkaa alaspäin reilut viisi kilometriä kohti Ylä-Kuomiota. Tommolan Korpijärvi on seuraava vähän isompi ”lätäkkö”.

Seurailimme jokea ylöspäin hirvien tekemiä polkuja pitkin. Joki oli välillä metrin leveä ja ainakin yhtä syvä, ja toisinaan viisi metriä leveä ja puolimetriä syvä. Vesi oli siis todella kirkasta, mutta kalaparvet jäivät kuitenkin tunnistamatta. Tässä kuvaajan selän kohdalla oli metrinen koski, ja pienessä tyvenessä oli tunnistamaton parvi vaaksanmittaisia kalanpoikasia. Mitähän mahtoivat olla? 

Laavulla Joke teki tulet ja eihän siitä ilman makkaranpaistoa selvinnyt. Kolme tuntia suorastaan hurahti. Kiva reissu.

  

  
 Hienoja näytöksiä tulossa!

 

Ukonilmat ovat nyt ajankohtaisia, kun helteistä ilmaa tulee kaakosta sekoittamaan meidän viileämpää kevätilmaa. Noiden ukkosten ja salamoinnin liikkeitä voi seurata helposti netin erilaisten erikoissivujen kautta.

Ukkosta ei tarvitse pelätä, mutta kunnioitus luonnonvoimia kohtaan on varmaa viisautta.

(Mökkilokiviesti nro 200!) 
 

 
Kaatuneiden muistopäivä 

on sodassa kaatuneiden vainajien muistoksi järjestetty päivä. Päivää vietetään Suomessa toukokuun kolmantena sunnuntaina. Järjestelyihin kuuluu valtakunnallinen pääjuhla, paikallisia muistotilaisuuksia jumalanpalveluksineen ja sankarihaudoilla käynteineen. Nykyisin muistopäivänä kunnioitetaan itsenäisen Suomen kaikkien sotien kaikkia vainajia. (Wikipedia) (Veteraaniperinne)

 

Pilvien yläpuolella…

Kirjovaahtera kukkii

Omenapuu kukkii muutaman päivän sisällä.

Koivunlehdet ovat jo yli 3cm.

   

 

Hienot kelit suosivat. Oikeastaan keskiviikkona alkanut paiste on nostanut lämpötilan yli +20*C nyt jokaisena päivänä. Tämänhetkinen lämpötila on 25,5*C! Hienoa aikaa meille allergiaihmisille.
 

Eilen torstaina kävimme aloittelemassa kesän harrastuksia petanquen pelipäivän merkeissä. Sääennusteet kertoivat sateista ja ennuslämpötilan olevan +16*C. Pisaraakaan ei vettä päivällä tullut ja lämpötila oli reilusti yli 20*C. ”I’m a Redneck, I’m a Texas lover, I’m a Redneck…” Eihän sitä pilvisenä sadepäivänä oteta aurinkovoiteita mukaan.

Illalla, klo 22:00 jälkeen, tulikin sitten hieno ukonilma mahtavasti jyristen ja hienosti salamoiden.

Seinänvierustalla on jo täysi kesä!

Jotenkin tuo voikukka = kesä.

Toivottavasti tämä hellejakso ei tullut liian äkkiä ja tehokkaasti. Marjapensaiden ja varpumarjojen nopea kukkiminen saattaa aiheuttaa sydämentykytyksiä kun säätiedotuksista kajahtaa ”Alavilla mailla on hallanvaara”.
  

 

Tutustu polkimesta kamppanjaviikkoon. Sieltä selviää mm. kymmeneen hyvää syytä pyöräilyyn.

Käytä kypärää!

Pyöräilykypärän käyttäminen on ihan yhtä turhaa, kuin turvavyön käyttö. Tuo kuvakin on vain kulinaristinen esimerkki, että kuinka käy, kun pää ilman kypärää, osuu asvalttiin.

 
Jospa tällä kertaa ennusteet osuvat oikeiksi, ja hieman pidempi lämminjakso alkaisi, niin kasvukausikin kaasuttaa täyteen vauhtiin. Kuvailin pihapuidemme silmuja ja perjantaina, jos vaan muistan, kuvaan kehityksen talteen ja tänne esille.

 

 Koivu nuuskii kevätilmaa.
 

Pähkinäpensas valmistautuu myös juhlallisesti

 

Omenapuu alkaa myös virkoamaan. 

Mutta HEI!! 

Mikäs ihmeen siipi tuossa oikeassa alareunassa oikein törröttää!? Ei kai vaan joku pikku_pikku_tuholainen ole munimassa meille kesäyllätystä? Myrkytys on valitettavasti myöhäistä, joten pinsettitarkistus lienee ainoa vaihtoehto… Hyödyllisiä nuo jumettuneet siivet eivät varmasti ole! Jospa ne olisivat kuitenkin ”vaarattomia”?

 

 

 
Suomen huippuammattilaiset näyttivät taitojaan lilliputtilegolandian pelaajia vastaan.

…ja tuloksellisesti tältä:

Huomaa, että joukkue pelasi 14min ylivoimaa saamatta maalia!

Siis Tanskaa vastaan!

Tätä miestä voi osoitella sormella, ja toivottaa pelaajavalintoineen hyvää matkaa!
Vaikka opiskelemaan Tanskaan!  

  

  
Mökkilokimaisesti alamökin päivitystarve saavutti toteutumispisteen, ja kohta jo ”kymmenen” vuotta alamökin alustan väliaikaisena suojana olleet suuret puiset pihalaatat saivat väistyä. Ne nostettiin siihen väliaikaiseksi suojaksi joskus kauan sitten, jonain syksynä, hieman ennen ensilumia ja tulevaa talvea. Katoavaa on kansanperinne! Nyyh! Nyt ne entiset pihalaatat pinottiin säilöön salaiseen paikkaan halkoliiterin taakse. Olkoon siellä seuraavat kym….

Päivitystaktiikkamme oli myös erittäin salainen, josta voinen paljastaa aavistuksen. Edellä mainitusta kansanperinteestä tulee väistämättä mieleen ajanpatina. (Erinomainen aasinsilta!) Jotenkin tämän patinan tulisi näkyä alamökillä. HAA, ja näkyyhän se, ja vielä muillekin! Vanhat höyläämättömät laudat kelpasivat loistavasti tarkoitukseemme. Niitä löytyikin juuri oikea määrä ”hyvästä tallesta”. Sitten muutama tunti vasaraa ja nauloja… Nyt vaan odottelemme, muutamia vuosia, että villinkirjava alalaudoituksen väritys tasaantuu arvokkaan harmaaksi ajanpatinaksi. Eipä tässä mikään kiire olekaan, eli onneksi on aikaa odotella.
 

Hankimme viisauksissamme myös muutamat saranat helpottamaan avainten nostoa.

 

 
Loistava keli, suunnaksi Neitvuoren maastot!

Sieltä löytyy Hiidenkierros, joka on aika haastava, noin 13 km:n metsäreitti.

     

Meillä meni hieman vajaat neljä tuntia koko reitin kiertämiseen parilla juomatauolla. Polun varrelta löytyy hienoja maisemia, mutta merkintään voisi hieman satsata enemmän varsinkin reitin koillisosalla.  Reittiselostuksiin sisältöä, esim. mikä on ”Tahvon torppa” ja mikä on Harvalainen -lammen juttu?
 

Hiidenkodan niemeke oli hyvin varustettu. Nuotiopaikka löytyi kodan takaa. Siellä olivat myös halkolato ja PuuC. Paikan ylläpitäjä(?) oli ihan vast’ikään käynyt kuittaamassa vieraskirjaan tuntojaan kävijöiden jälkien korjaamisista ja siivottomuudesta. Nykyihminen ei valitettavasti osaa arvostaa toisten työtä, kun ajatukset pyörivät liiaksi oman navan ympärillä. Helkutin hällävälismiä!

Matkalla näimme hakkuurinteen kelossa hiirihaukan ja nuoressa metsässä kaksi pienempää, olivatkohan varpus-, haukkaa. Metsäkanalintuja lähti reitinvarrelta lentoon useita, reilut puolenkymmentä. Isoja ruskeita, ja pienempiä ruskeita vaalealla vatsalla. Siipien matala WOOH WOOH -ääni lentoon lähtiessä paljasti. Hieno ääni. 😉

Laitoin lisää retkikuvia Liikun taas -sivuille.
 

Mayday on kansainvälinen puheradioliikenteessä käytettävä hätämerkki, jota esimerkiksi laivat ja lentokoneet käyttävät joutuessaan hätätilaan, jossa ne tarvitsevat pikaista apua. Mayday-sana juontaa juurensa ranskan kielen sanonnasta ”m’aidez”, joka tarkoittaa ”auttakaa minua”. Kansainvälisen meri- ja ilmaliikennesopimuksen mukaan kaikkien maiden alukset ja organisaatiot, niin kaupalliset kuin sotilaalliset, ovat velvollisia vastaamaan hätäkutsuun ja avustamaan kutsun lähettäjää. (Wiki)

Suomeksi siis vappu
 

On alkavan kevään juhlapäivä!