Uloilemassa
Sana tarkoittaa lähes ulkoilua, mutta Uloilu on huomattavasti lunkimpaa.
Lähdimme, kuten tuhannet muutkin suomalaiset, katselemaan
kaupungin näkymiä aurinkoisen sunnuntain ansiosta.
Sunnuntaikävely sopii hienosti uloiluun!
Sunnuntaikävelyä ei voi oikeastaan tehdä milloinkaan muulloin, kuin
juuri sunnuntaina. Pitäisiköhän tuo nimi muuttaa uloilukävelyksi, niin
silloin sunnuntaikävelyyn liitetyn teeman/ajatuksen mukaisesti niitä sunnuntaikävelyjä (uloiluja) voisi kävellä muinakin päivinä!
Osa Mikkeliä näytti tänään tältä:
Teemamme ei muutu; Valoa kohti!
Hänskin ohitse kävellessä huomasimme, että tulostaulua koristavat kellon lisäksi vieläkin maagiset 6-2 -lukemat, kuin muistuttaen meitä jostain mukavasta.
Wanhaa Kassua
Urpolanjokilaaksossa oli paljon kevättä!
Linnut lauloivat kilpaa, vesi tippui räystäistä ja joen vesi virtasi vapaana kohti Saimaata.
Mikkelin ei_niin_kaunista julkisivua 5-tielle ja junamatkustajille.
Samasta kohdasta, kuin tuo ylempi kuva on myös tämä otettu, mutta juuri toiseen suuntaan. Talviaikana tästäkin Mikkeli-kuvasta 5-tielle, pitää todeta, että ei_välttämättä_niin_kaunista.
Tekosulan sorsat ovat jossain kadoksissa, tai kenties jo jossain pakastimessa?
Tämä ja…
..tämä, edustavat sitten Suomen parhautta! Mikkelin kaupunkikeskusta sai vastikään jonkin kehumispalkinnon uudistuksesta.
Eli rumuus ja kauneus kulkevat kaupungissamme yhden tai kahden korttelin erolla. Onko se sitten hyvä, vai huono juttu? En tiedä, mutta saisi sitä välimatkaa olla reilusti enemmän, kuin nuo pari korttelia. Kaikki, satama ja viljasiilohirvitykset, sitten joskus kuntoon. Tosiasia kuitenkin on, että kesällä kaikki näyttää paremmalta.