Suomen luonnon päivä 2018

Sulkavan linnavuori
Pisamalahden linnavuori, kiinteä muinaisjäännös, sijaitsee Sulkavalla. Kuntakeskuksesta on paikalle hyvät opasteet ja perillä on autoille tilava P-paikka. Kävelymatkaa tulee noin 500m.
  
 Oikealle polulle!
 
Näyttäisi, että täällä ovat jo muutkin käyneet.
   
 Linnavuoren juurella löytyy siisti tuleistelupaikka
   
 Vieraskirja oli vastikään uusittu
  
 Pieni käsitys kallion jyrkkyydestä…
  
 …ja näiltä jyrkiltä ja ahtailta portailta sai sitten sen suuremman käsityksen.
   
 55m:n korkeudesta on helppoa ihailla hienoja maisemia!
   
”Luontoa halaavat” – päivän teeman mukaan
        
    
     
    
 VAnhat suojamuurit ovat vielä selvästi nähtävissä.
   
  
Laskeutuminen nykyaikaan.
 
Youtubesta löytyi Linnavuoresta tehty hieno video:
 
 
  
 

Kesän 2018 viimeiset kolmekymppiset?

Nautiskeltiin tietenkin mökillä
 
 
Ei paleltanut!
    
  
Kalaboksin jäiden seasta kaivoin huurteisen pullon olutta!
Nykyään tämä nollanolla oluen nautiskelu ei olekaan enää niin ihmeellistä. Ainoa ihmeellisyys on, että miksi tämä nollanolla on kalliimpaa, kuin keskiolut?
Timppa ja Tuula tulivat pikavisiitille ja suuntasimme tietenkin suoraan mökille kalahommiin. Nälkäistä ahventa oli päivällä liikkeellä ihan kiitettävästi. Pilkillä olisi voinut ”tyhjentää” koko lahden syönti oli niin hyvä! Olen tänä kesänä löytänyt lähes varman ahvenvaapun Kyyvedelle. Sen verran voin vihjata, että kyseessä on UL-vaappu. Uistelemalla nostimme kyytiin useita hyvänkokoisia yksilöitä. Joskus hieman ennen kahdeksaa alkoi kuhia kiinnostamaan vieheiden liikkeet. Tavoitteenamme oli 3-4 kalaa, ja lopulta kolme noin 1,5kg kalaa otimme mukaan.
Huomionarvoista on, että samaten kolmesti jäi painava kuha voittajaksi.
 
Punaviolettisävyt jäivät iltapilvistä tällä kertaa puuttumaan, mutta nämä viimeisen kolmekymppispäivän pilvet olivat kyllä komeat näinkin.
 
Ja siinähän ne kuhafileet kypsyvät paksussa kermassa.
NAM!
 

Lehtokotilo

 
Näitä riittää!
 

Tuntomerkit

 
Täysikokoisena iso kotilo. Kuori on
pohjaväriltään tumman- tai punertavanruskea ja siinä on kellertäviä
epäsäännöllisiä laikkuja. Kuoren väri voi vaihdella suuresti jopa saman
puutarhan eri yksilöillä. Kuoressa on 5-6 melko pyöristynyttä
kierrettä, kuoren kärki on kartiomainen. Kuoren alapuolella ei ole
napaa. Kuoren suuaukossa on selvä huuli.

 

Lehtokotiloa ei pidä sekoittaa hyvin samannäköiseen pensaskotiloon tai
muihin tarhakotiloihin. Aikuistuminen kestää noin kaksi vuotta.

 

Täysikokoisena pallomainen, korkeus 10-22 mm, leveys 14-28 mm.
  

Elinympäristö ja elämäntavat

 
Lehtokotilo
viihtyy lehtomaisissa ympäristöissä, jossa on runsas kasvillisuus. Ne
suosivat ravinteikkaita kasveja. Kasvien korkea typpi- ja
kalsiumpitoisuus edesauttavat kuoren kasvamisessa ja nopeassa
lisääntymisessä. Niille kelpaavat etenkin nokkoset, nauhukset,
kuunliljat ja monet vihannekset.
 

Milloin voi havaita

 
Kotilot
ovat liikkeellä öisin, keväästä alkusyksyyn. Kotilo talvehtii karikkeen
suojassa. Kotilo munii loppukesällä karikkeen sekaan.
 

Merkitys puutarhassa



Haitallinen. Keväällä aloitettu kotiloiden kerääminen tuottaa parhaan
tuloksen, koska eivät ole ehtineet vielä munia. Koivutisleen on
havaittu toimivan esteenä kotiloiden etenemiselle. Rautafosfaattia
sisältävät rakeet on hyväksytty kotiloiden torjunta-aineeksi.
Kasvivalinnoilla ja kasvien tiheydellä voi vaikuttaa kotiloiden määrään.
Kotiloilla on paljon luontaisia vihollisia. Linnut ja monet
kovakuoriaiset syövät niitä. (Ötökkätieto)