Harmaata, pienillä toiveilla auringosta

 

Siirrä 

 

 

 

Aamut ovat valoisampia, mutta pimeys saapuu ihan liian nopeasti. 

Mielestäni voisi olla parempi juuri toisinpäin. Eihän sitä valoa aamulla tarvita, kun kaikki ovat kouluissa ja töissä. Illemmalla olisi mukava liikkua pitempään valoisassa.
Makuasia.

 

 

    
”Meinasi oksennus tulla!”
 

  

Suomen jääkiekkomaajoukkueen fanituotteita myyvä Leijonakauppa on tehnyt varsinaisen virhearvioinnin! Ylpeänä kannateltu sinivalkoinen tunnusväri on häpäisty ala-arvoisesti.  

Ja miten ihmeessä tuo pinkki liittyy Isänpäivään? 

Stadin puppelipoikien ajattelematon ikioma vitsi? Yritetäänkö tässä nyt astua ruotsalaisten varpaille? Jos yritetään, niin suomalaiset pelaajat loppuu, eikä naisetkaan voi noin idiootteja olla, että tuollaiseen pukeutuisivat!  

HYI Helvatti! Tuollaiset pitäisi polttaa välittömästi.

   

  

  

Jos tämä pitää paikkansa;

”Oudon tapauksen taustat ovat toistaiseksi hämärän peitossa. Kelmutukseen on voinut innostaa se, että melkoisen suurella takaspoilerilla varustettu auto seisoi ilmeisesti luvatta invapaikalla.”

  

  Ensihuomiolla saattaa kuskin lippalakki pyörähtää kerran pään ympäri.

 

Ja sitten toisen kerran.

 

Ja sitten kolmannen kerran.

 

Ja sitten viimeisen kerran. Pikkuruiset noitumiset, ja nöyränä pakettia purkamaan. Ai että, kun olisi saanut nähdä moisen hauskuuden. Heh-heh!

    

Asennevammaan hyvin nöyryyttävä, mutta tarvittava, korjaus.
Kiukku yhteiskuntaa vastaan vaan kasvaa. Minun mielipiteeni juuri noita asennevammaisia vastaan olisivat vieläkin radikaalimpia, mutta jääköön kertomatta.

 

Yläpuolen tekstistä voi jättää sanan ”ilmeisesti” pois ihan rauhassa.

Ei tuota ole voitu turhaa paketoida.

   

Juttu löydetty HS.omakaupunki :sta.

  

Kelmuttajalle pitäisi antaa mitali!

 

Luonterin ympäri 
   

Ajelimme länsipuolen reissusta hyvin väljästi 5-tietä Juvalle.
Sitten Juvan jälkeen Sulkavaa kohti. Sulkavantieltä Soiniemen ja sieltä Risulahteen.
Loppureitti ”keltaista” tietä.
    

 Tästä suorituksesta piti ottaa ihan kuva.
 
Olen kirjoitellut, että kuinka rekat ajavat, varsinkin talvinopeusrajoitusten aikaan, aivan takapuskurissa kiinni, niinpä löytyy näitä idiootteja ha-kuskeistakin. Tälle kuskille ei kelvannut edes vielä oleva 100km/h:n rajoitus ohittamiseen, vaan hän jatkoi diesel Golfillaan taloudellista ajoa ihan rekan imussa. Entä se turvallisuus? TOK, TOK!

 

Juvan ja Sulkavan väliseltä tieltä (434) löytyy Hasamäen laskettelukeskus.

Rinteillä oli ymmärrettävästi vielä kovin rauhallista. Ai jaa.

   

 Hienoja maisemia (Kotijärvi), ja varsinkin erinomaisia mökkipaikkoja alkoi tulla vastaan ihan solkenaan, kun olimme kääntyneet Lautealasta Soiniemen tielle.

 

Soiniemntie muuttui Kaislajärventieksi. Seuraavaksi Risulahteen ja sitten vasempaan Viisalanmäentielle.

 

Nätti tie, jonka korkeuserot olivat paikoitellen melko mahtavat.

Loistavia tyhjiä mökkipaikkoja.
  

 Metsien ennallistaminen Luonterin  Natura 2000 -alueella (pdf)

   

 Lossille Kuparonvirralla

Kesän, tai oikeastaan syksyn, ensimmäinen Lossikuva. Heh!

Loppumatka Anttolan ”Prisman” kautta kotiin ruuanlaittoon. Täytynee jättää 2012 kesäksi varaus ihan ”nuolemalla” tehtävään ympäriajoon, sillä niin hienoja paikkoja matkalla näkyi, että kesäkelillä ne kenties muuttuvat jo mahtaviksi?!

 

Matkalta haimme ihan ”aitoja” kananmunia, aivan oikeasta EU:n direktiivit täyttävästä kanalasta. 

  Hatunnosto Maajussille!

  

Hei, taas körötellään!

Kuk-kuu! Arvaa kuka täällä!?

Ihanaa, tai ei ehkä sittenkään.
 

Talvinopeuksia aloitetaan muuttaa tänään ympäri Suomea. Maanteillä se tarkoittaa, ainakin näin alkuun, tuskastumisia ja kunnon sakkoja, jos ja kun, hermo ei pidä. Toinen on se ”ikuinen” rekkatakalasissa -ilmiö. Jostain syystä jotkut heistä edelleen kuvittelevat, että rajoitin (88km/h) on se heidän ainoa oikea nopeusrajoituksena.
 
Hyviä puolia on paljon. Kuljettaja ehtii havainnoimaan paremmin liikennettä ja mahdollisesti muita ulkona tapahtuvia asioita. Polttoaineenkulutus pienee selvästi. Öööö.. ja ööö? Maailma pelastuu?

Autojen keski-ikä pienenee jatkuvasti ja lisävarusteita alkaa olla jo niin paljon, ettei autoa en saa luisuun, vaikka itse haluaisikin. Olisiko aika tarkentaa rajoitusten tarvetta? Olisiko mahdollista lisätä muuttuvia nopeuskylttejä?

Mutta mihin meillä on kiire?
Jospa lähtisi liikkeelle vähän aikaisemmin?

Jokohan pääsisi / ehtisi tuulastamaan?

********************************************
 

  
Kyllä se harmaus vaan pitää pintansa.

Ti/Ke -yönä oli huikean syksyn hyytävä pakkasennätys:
-1,5*C  Hrrr!
Mutta 2-3 aikoihin yöllä oli mittari palautunut jo plussalle.
 

Kävelylenkin kuvakertomus.
  
Suuntasimme Sairaalan P-alueelta liikkeelle.

 

 Jo 150 metrin taivalluksen jälkeen näkyi pohjoisesta saapuva VR:n juna ja aarimaat.

  

 Rokkalanjoen ylitys ”AlaEsson” (nykyisin ST1) kohdalla.
  Komea lisäsilta tehty aarimaiden käyttäjille. Kestävä?

 

 Wanha kivinen rautatiesilta toimii Rokkalan ja Lähemäen kaupunginosien rajana. Kolmisenkymmentä vuotta sitten koko 5-tien liikenne meni tästä ”portista” kohti pohjoista. (530m)

   

 Lähemäen mäen päällä on Lähemäen aukio. (900m)

  

 Paukkulantie oli ennen päätie Tuppuralaan.
   
Paukkulantien oikeanpuoliset sivukadut ovat nimetty Seitsemän Veljeksen veljesten mukaan. Vasemmalta lähtevät kujat ovat nimetty lintujen mukaan. Käännyimme Kuikankujalle, ja jatkoimme Lähemäen koulun ja hiekkakentän ohitse kohti Seuralaa. (1460m)
 

 Raivaajankatua ylös.
Seurala on yksi Mikkelin viehättävimmistä asuinalueista. (1800m)
 

 5-tien ylitys pyörätiesillalta. Edessä näkyvä silta vie kantatielle 72, eli Haukivuorta ja Pieksämäkeä kohti. (2900m)

 

 Salosaareen ja Launialaan johtavaa pyörätietä koristavat syksynkeltaiset lehtikuuset Hiidenvuoren rinteiltä. (3150m)

 

 Launialan koulun kohdalta käännyimme kohti Saimaata ja Launialanselän rantaa. Uimarannan jälkeen tuli soutuvenesatama. Rannalla oli matkan varrella kymmeniä alueen asukkaiden soutuveneitä. Enemmän ja vähemmän talviteloille laitettuna.(5000m)

   

 Tuppuralan pururadan huippukohdalta löytyi laputettu penkki (liikkumisvinkkejä) levähtämistä varten. Emme kuitenkaan sortuneet vielä huilaamaan. (5900m)

   

 Ihanainen ostosparatiisimme! (6700m)

    

Komea kotikaupunkimme Savilahdensillan tuntumasta. (7200m)

 

  Kauheella kiireellä? (7600m)

 

 Sataman Arwokkaita Wanhuksia. (8100m)

  

 Sataman veneitä ja Saksalanlahtea

  

 Joensuussa, vaan ei Joensuussa.
Rokkalanjoen ”suistoa”. Varma sorsapaikka! (8500m)

   

 Radanalitus, ja P-paikka löytyy tuosta vasemmalta.
Koko lenkki yhteensä 8900m.

 

vaikka ei täällä lunta vielä ole näkynytkään.
    

  

Ajattelin ”kerrankin” mennä talvea ja lumikelejä kohti jännittämättä ensiliukkaita. Normaalistihan syksy etenee lumia ja sitä ensimmäistä hankalaa keliä odotellessa. Tavallaan hirmu jännää sekin. Kärkytään TV:n ääressä ja katsellaan säätiedotusta yhtäaikaa pelokkaana ja toiveikkaana. Satais jo! Joo, huomenna on varmasti ihan hirveä keli, ja mulla on vielä kesärenkaat. Samalla kauhistellaan tulevaa, ja kokoajan kuitenki pönkitetään mielessä itsetuntoa. PRKL! Luuserit vaihtaa, mutta kyllä minä selviän, vaikka satais vanhoja mummoja huivit päässä, …poikittain. Olen selkeästi tämän kylän kokenein kuski, ja selviän siitä, mistä toiset eivät keksi nähdä edes unia! Niinpä niin. Sittenpä tuo nähdään kuka noin on ajatellut, kun joku aamu on ihan täytenä yllätyksenä satanut se 20cm lunta…

      

Soitin Mikkelin Euromasteriin. Pääsin renkaidenvaihtoon 20min päästä soitosta. Vaihtoon meni aikaa noin 15min. Kesärenkaat pestiin ja pussitetiin, 30€. Kiitos, ja näkemiin.

Onko minulle tulossa nyt tavallista tylsempi syksy?

We Will See. 

  

   It’s not easy.

   

Anaheim Ducksin pelaajat toistavat/lukevat suomea:

  

   

Mutta ei tarvitse ollakaan.
 
Täydet pisteet miljonääreille kuitenkin hyvästä yrittämisestä. Yksi noista ”muista” on ihan oikeilla jäljillä. Noin pariviikkoinen mökkireissu oikeilla välineillä, niin kaveri puhuisi virheetöntä mökkisuomea. Jotkut noista puhuivat jo ”juhannusta”.

 

 
Olipa kerran… keskustelua kuusista, ja kuinka montaa eri lajia saattaa metsässä kävellessään huomata. Wikipedia on kertonut, että kuusilajeja on kaikkiaan jopa 30-50! MetINFOssa paljon vähemmän
    

(Picea abies (L.) Karsten) ja sen alalaji (P. abies subsp. obovata (Ledeb.) Domin) Metsäkuusi.
        

 

Vihdoin muistin ikuistaa sen erikoisennäköisen kuusen mökkitien varrelta, kohdalta kun postilaatikossa pitäisi olla lukema noin 147.

Kuusten tutkimisen tai huomioimisen voi aloittaa esim. oksista: ylös vai alas? Kapea/leveä. Neulaset voisivat olla seuraavaksi. Loppuja huomiokohteita voi keksiä ja todeta ihan itse.

  

 

Papan kanssa ajeltiin mökille hakemaan polttopuita ja vietiinpä sinne samalla se paranneltu ”julmetun iso” siemenautomaatti odottelemaan ruokintakauden alkua. Poislähtöhetkellä rannasta kuului kova ”Kjiiiekaisu”. Mikäs ihme se siellä oikein metelöi? Kenties joku haukka? Olin parkkipaikalla ja lähdin katsomaan äänen lähdettä. Pääsin ylämökin kohdalle, niin juuri silloin rantapuista laiturin vasemmalta puolelta lehahti lentoon tumma isohko lintu. Arvelimme koon sijoittuvan harakan ja variksen välimaastoon. Lentotyyli poissulki heti haukat, ja hetken aivokurvailujen jälkeen totesimme linnun olevan pälokärki.
 

joka viimeistään varmisti minulle lintulajin.

 

   

 

  
Vihdoin viimein on meillekin tullut jo punainen chili! 

     

   Lisää punastuvia palkoja on kyllä tulossa sitten useitakin, mutta kasvilampun valoisuus kypsyttää niitä omaan tahtiinsa. Mausteeksi on vielä matkaa.

  

Chilinpoltteen uupumisen vieroitusoireisiin saimme hyvää apua Maisan kautta. Suoraa suuresta Texasista tulleesta pullosesta. Erinomaista makua, vaikka makkaran kanssa sinapin lailla käytettynä. NAM!

 

2011 alkutalven kokemus, ensimmäinen talviklassikko, oli niin mahtava, että onhan tuonne yritettävä päästä myös tulevena talvena!

Maanantaina, kesäajan jo päätyttyä, kannattaa olla aikaisin hereillä.

 
******************************************
   

Lämminhenkinen perhetapahtuma Stadikalla

Pikkupakkasessa hiljaa leijuvat lumihiutaleet, upea valaistus ja audiotekniikka, lämpimästi punaisiin (ja keltaisiin) sonnustautuneet katsojat ja monien mielestä jopa ihmeen hyvin näkynyt ja todella hyvältä näyttänyt matsi. Viime helmikuun ensimmäinen Talviklassikko tulee aina olemaan kappale suomalaista urheiluhistoriaa.

Kauden 2012 Talviklassikon lähtökohdat ovat siten erinomaiset. Viihtyvyyteen on panostettu entisestään saadun opin ja asiakaspalautteen kautta. Tapahtumaa on aikaistettu iltapäivään eli sopimaan paremmin myös perheen pienimmille. Tapahtuma-aluetta on kasvatettu eli tilaa liikkumiseen on ja myyntipisteiden ja käymälöiden määrä on lyhyesti sanottuna tuplattu.

Tavoite ei voi olla vähempää kuin ainutlaatuinen kokemus urheilun, yhdessä olemisen, jääkiekon ja eritoten Helsingin IFK:n ja Jokereiden kannattajille. Lämminhenkisen perhetapahtuman mielenkiintoa lisää myös tilasto, jonka mukaan Talviklassikon voittaja voittaa myös liigamestaruuden… Varaa lippusi ajoissa.

Mukaan lämmintä vaatetta ja iloista mieltä, tervetuloa Stadikalle!

Timo Everi
Hallituksen puheenjohtaja
Oy HIFK-Hockey Ab

Lippujen myynti alkaa 31.10 klo 9.00 Lippupalvelusta

Hintakategoriat lipuille tulee olemaan 29 / 39 / 49 EUR
    
  

  
Paljon keltaista näkyvissä. Siis aurinkoa.
  

Viime viikon pakkaset ja auringot jäivät sitten lopulta näkemättä. Perjantaina iltasella autonmittari näytti -1°C:n hurjaa pakkasta, mutta muuten niitä ennustettuja karmeita -2°C:n, tai jopa arktisen hyytävää -4°C:n pakkasia ei päästy kokemaan. Viikonlopun aurinkoiset ennusteet eivät oikein osuneet, koska taivas pysyi täällä siististi pilvessä.
  

 

Huh!
Nythän ne on tehtävä, jos niitä yleensä aikoo tehdä, mutta kaikkiaan ihan kohtuullinen päivitysurakka.
 
Kolmisen viikkoa sitten aloitimme mm. kasvimaan lopettamisella, mutta nyt muutamana päivänä on urakkaa jatkettu. Uusvanha idea siirrätti pensasmustikat (5kpl: Aino(2), Alvari, Patriot ja Northblue) rappurinteestä vanhan kasvimaan ”raunioille”. Maasta tehtiin samalla mustikoille sopivampaa sekoittamalla vanha kateaines (puunkuorta yms.) maahan mullan sekaan. Nyt pitäisi olla tarpeeksi hapanta. Pinnalle laitoimme vielä maanpeitekankaan ja lisää kaarnaa, estämään kasvualustan kuivumista. Keräysämpärit on jo viety odottamaan huippusatoa alavarastoon!
 

Sitten purimme yläpihan ”ylimääräisen” kukkapenkin Huvimajankirsikan ja Kaneliomppupuun välistä. Sen puukehikko siirtyi kätevästi perintönä mustikoille. 

      

 Kallionauhukset siirtyivät isomman kukkapenkin jatkoksi.

 

Jalopähkämöt ja liljat siirtyivät saniaisten seuraan.

 

”Sinisetkukat” siirtyivät ranskalaisen terassikahvilamme kulmalle. Just!

Kyllä se oikea nimi vielä joskus tulee mieleen.

 

   

Tämä päivä meni sitten raja-aitana olevan koristearoniapensaiden pengerryksen uudistamiseen. Jyrkän rinteen tukeminen oli jo alunperin ollut hieman heppoista, joten tänään tukevoitimme rakennelmaa pura ja kasaa -menetelmällä. Hankaluuksia aiheutti, kun koko kaupungista ei lauantaina sinnikkäiden etsintöjen jälkeenkään löytynyt kyllästettyä 2×2 puuta. Herra H ja Pappa viettivät sisukkaalla ostosreissullaan yhteistä ISOVANHEMPIEN Päivää! Tiesittekö? 

  

Onneksi Mikkelin läheisyydessä, Korpikoskella, on kauppa, joka on auki melkein aina, ja sieltä löytyy apua sitä tarvitsevalle! Suunta Korpikoskelle. Niin löytyi nytkin puuta meille, tarvittavat huikeat 450cm – 6,10€.

 

Työt pääsivät jatkumaan, ja lopulta melkein valmistumaan asti. 

Kyllästettyä reunalautaa tarvitaan vielä 10m. Enpäs älynnyt ottaa samalla.
Vielä kiviä katteeksi Honkkarista, tai jostan hiekkakuopalta.

   

Samanlaisen läheltäpiti -olon olen viimeeksi kokenut, kun liuimme talvella Joensuu – Karvio välisellä tiellä jarrut pohjassa kohti kolmea pakoon yrittävää hirveä. Vatsaan tulee sellainen ”ontto olo” ja koko keho on ”kevyt”. Tiedätte kyllä.

    

Ajelimme tässä keskipäivällä Mikkelissä Tuppuralan liittymän kohdilla kohti pohjoista. Hieman aikaisemmin oli se Savilahdensillan siltatyömaa, joka tällä hetkellä ohjaa pohjoiseen menevän liikenteen tilapäisesti vain vasemmalle kaistalle.

  
No, tietyöpaikka ohitettiin, ja kaistaryhmitykset normalisoituivat. Pohjoiseen jatkavat jatkoivat vasenta kaistaa, ja ”hitaammat” ja/tai kääntyvät, ottivat luonnollisestikin oikean- ja/tai ryhmityskaistan. Autoletkan häntä meni edessämme noin 50-100m:n päässä. Kiihdytin nopeutta ihan rauhassa takaisin 80 km/h:iin, kun huomasin, että kaistamme ”tyhjeni”. Vilkaisin ostoskeskukselle ja Tuppuralaan kääntyviä, ja samalla mahdollisia vitostielle tulijoita. Eipä näkynyt ketään, jolloin katse takaisin tielle. Sitten yht’äkkiä epäusko valtasi näkökentän, maximaalinen paniikkijarrutus ja nopea väistöliike vasemmalle. Huomasin ihmeekseni, että pohjoiseen kiihdyttävältä, vasemmalta kaistalta, olikin jostain ihmeen syystä kääntynyt sinertävä(?) Fiat UNO tms. suoraan poikittain eteeni (ja nainen ratissa) seisahtuneena tai hyvin hitaasti ”ryömien” vilkku päällä, kuskin pää kurkottuneena kojelaudan yli ostoskeskukseen kääntyvää jonoa kohti, että pääsisi pujahtamaan johonkin väliin oikealle ryhmittyneiden jonoon. Eikä varmastikaan minkäänlaista huomiota takanatuleviin. Johonkin siihen väliin vaan?! Herätys hemmetti! Saimme väistettyä niin läheltä, että Fiattiin jäi varmasti mustaa takakulmaan, vaikka emme edes osuneet. Meillä oli onnea matkassa!

Koko tuo tapahtumaketju (vilkaisu oikealle – väistöliike) kesti noin 1-2 sekuntia.

 

Entäpä, jos olisin myöhästynyt 0,5 sekuntia? Kahdeksaakymppiä melkein täydelliseen kylkiosumaan, ei italiattarella olisi ollut kovinkaan suuria toiveita selvitä. Kuskin mahdollisuudet olisivat myös olleet hiukan heikot kurkottelun ja sivuttaistuen puuttumisen takia. Veikkaisin, että niskat, jos olisivat pysyneet paikoillaan, olisivat olleet melko herkät. Jossain päin ostoskeskusta tai Tuppuralaa kävelee naisihminen, jonka elämän jatkuminen oli noin 0,5 sekunnista kiinni. Onnittelut! Tajusikohan kuski edes, että mitä meinasi tapahtua? Toivottavasti.

     

Tapahtumaan syyllistä voisi spekuloida hyvin lyhen aikaa. 

Kuka vaihtoi ajolinjaansa, kaistaa, ja vieläpä menossa suoraa kahden kaistan yli?

  

”Kaistanvaihdosta sanotaan tieliikennelaissa, että kuljettaja saa lähteä liikkeelle tien reunasta, vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa vain, milloin se voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä. (Liikenneturva)”

  

 
Vitostien (vt 5) valmistuminen Mikkelin eteläpuolella lähestyy.

Monet ovat jutelleet tien sekavuudesta pimeäaikaan. Tuosta videosta pääsette vähän fiilistelemään ja miettimään, että kummasta tienreunasta sen hirven tielletulon erottaisi nopeammin?

Keltaisen lehdistön tapa ilmoittaa, että talvi on tulossa.

Rauhoittukaa, rauhoittukaa…

  

  

Uutisesta kertoi Seinäjoen Sanomat

Se siitä sitte!

Mikkeliläinen rengasliike on hienosti pitänyt kirjaa jo vuodesta 1964, 46 vuotta, Mikkeliin sataneesta ensilumesta, ja joka syksy tämä mainos on myynnin herättäjänä ilmestynyt paikallislehteen.

 

Yleisimpänä ensilumen satamisajankohtana voidaan pitää 18.10. – 30.10. välistä aikaa, ja sieltä erityisesti ”pompsahtaa” esiin päivät:

  
20.10.(4) – 21.10.(3) – 24.10.(4) – 27.10.(3) – 30.10.(3)

Tuon keskittymän aikana on myös täysin ensilumia satamaton päivä 25.10.

  

 

   

Varsinkin loppuviikosta on tulossa hienoja ja raikkaita päiviä!
   

 

 

2010 satoi ensiräntäsade 12.10
2010 ensilumi 14.10.

Tänä syksynä lumisateet antavat Etelä-Savossa odottaa. Tarkoittaisikohan tämä myös sitä, että lumimäärät jäisivät tulevana talvena hieman pienemmälle, kuin parina aiempana talvena? Tuskin!

 

Kittilän pohjoispuolella on jo talvirengaskelit.
Tämä kuva (klo 07:41) on  Ropinsalmesta tieltä 21 tältä aamulta.

  

   

Ylen Elävästä arkistosta löytyi 60 vuotta vanha lyhytelokuva

Aleksis Kiven Runontie

   

******************************************************

  

 

Mitähän, ja millä kielellä, me olisimme koulussa väkisin lukeneet, jos ei A.Kiveä olisi ollut?

    

Matinmäen kommelinluolat, Mikkeli (39 pdf)

Matinmäen länsirinteen alaosassa sijaitsee Kommelinluola, joka on maakunnallinen
nähtävyys. Tarinan mukaan luolassa asuu piruja ja haltioita, joista tunnetuin on Kommelin ukko.

  

 Heti 5-tien alituksen jälkeen on vastassa opastus.

 

 Ja hetiperään toinenkin.

 

 Ihkauudet Sievin polyuretaanimikrosolukevytsaappaat FlexStep-joustopohjineen (eli kumpparit) saivat ensimmäisen testinsä.

 

 Lisää testiä edessä.
Polun alkuosuus oli syksyisen märkää, mutta luolia kohden polku kuivettui selvästi.

    

 Kas! Vanhan hakkuuaukean jälkeen vastaan tuli, ainakin minulle, ennennäkemätön kyltti.

 

    Tällaista on sitten Perintömetsä.

 

Kivileipäviipale

  

Kirkasvetisen Kallajärven rannalta Kuomuslahtea. 

Takana Puustellinsaaret.

 

 Napsahti poikki, kuin tikku?

 

 Kommelinluolansuu

 

 Hu-huuu! Onkos haltioita kotosalla?

   
Luola on 11 metriä syvä, rikkonaisen graniittigneissijyrkänteen juurella oleva, pysty- ja vaakarakoja myöten tyhjentynyt onkalo. Suuaukon korkeus on noin 4 metriä ja syvemmällä korkeus madaltuu 1,6–2,0 metriin. Viimeisen 1,5 metriä matkalla luolan perällä korkeus on enää noin puoli metriä. Luolan leveys vaihtelee suuaukon neljästä metristä sisätilan metriin.

 

 Ei näkynyt haltioita, eikä pirujakaan.
 
Mutta mitä tekee Julle Ankanpää Kommelinluolilla…

 

 

Kaikki tuotteet on ostettu Jyväskylän Palokan Terrasta, syyskuussa 2011.

   

 

    

Heti ensimmäisenä kotiin päästyämme avasin ajastinpaketin ja yllätyksekseni ajastin hajosi heti. Siitä irtosi numero-osa ja koko keskusta. Syynä liian tiukkaan käännetty ruuvi, joka oli murtanut jengat ja katkennut. Soitin tietenkin heti liikkeeseen, vaikka kyse on vain vitosen osasta, ja asiamme hoituikin liikkeen kanssa mallikkaasti.

Viikonlopuksi sitten laitoimme jo kasvivaloa, koska harmaa synkkyys alkaa pikkuhiljaa olemaan luonnossakin pääosissa, eikä näin sisäkasveillekaan riitä enää tarpeeksi valoa.

  

   

Totesimme sunnuntaina, että suureksi ihmeeksi toinen lamppumme oli jo pimeä. Mikä sitä vaivaa? Lyhyen tutkimisen ja lamppujen vaihtelun jälkeen totesimme, että lamppu oli palanut. Aika nopeasti, kun sen pitäisi kestää noin 2000 tuntia. Olisikohan vain ollut maanantaikappale?

  

Tänään sitten Herra H toi uuden kasvilampun tilalle. Lamppu paikalleen, ja menimme omiin hommiimme. Hetkisen kuluttua yläkerrasta kuului lasin helinää.

 
???

  

Menimme katsomaan outoa äänilähdettä, niin selvisi, että lampun lasiosa oli tippunut lattiavalaisimesta kukkapöydälle. Kanta jököttää kiinni valaisimessa…

Nyt näyttäisi olevan niin, että onneksemme vain hieman reilut 50% kasvilamppupakettiostoksista oli täyttä ”sutta”, tai huonoa tuuria! Toinen vastaavanlainen paketti, joka ostettiin samaan aikaan samasta paikasta, toimii moitteetta.

 Toinen ajastin sirittää.
Lattiavalaisin on hellässä oikosessa ja on vaarallinen.

Kaksi kasvilamppua on mennyt rikki viallisen laitteen vuoksi.

Ööö-ö, pitäisiköhän vielä ottaa liikkeeseen yhteyttä?

***************************
   
EDIT. Otin yhteyttä, mutta asian hoitamiseen vierähti viikko, ja toinenkin. Lopulta minulle lähetettiin pari uutta lamppua, ihan tavallisia halogeeneja. Se jutussa meni päin seiniä, että liikkeestä ei tarjottu uusia jalkalamppuja, vaikka asiaa ehdotinkin. Ostamiimme jalkalamppuihin EI 60W kasvilamput käy! Tätäkin asiaa myyjiltä ostohetkellä varmistelimme, ja jopa vaihdoimme silloin juuri tähän versioon. Persiilleen meni, mutta en viitsinyt enää alkaa soittelemaan ja/tai taistelemaan asiasta. Terran valaisimien laatikoissa on väärät arvot ja korvaavien lamppujen löytyminen liian vaivalloista?

 

  

  

Helsingin korkein kohta oli parhaimmillaan 92 metriä merenpinnan yläpuolella, nyt se on tosin hieman painunut. Mäen oma korkeusero on 67 metriä. Huipulle johtavissa portaissa on 426 askelmaa. Täyttömäen sisältönä on eri vuosien varrella rakennustyömailta kuljetettua ylijäämämaata. Kokoaminen alkoi 1976 ja kesti 20 vuotta. Mäki täytettiin niin ääriään myöten, että rinteestä tuli paikoin turhankin jyrkkä, joten se oli vaikea maisemoida. Rinteeseen on kuitenkin istutettu mm. ruusuja ja metsäpuitakin säännöllisinä vyöhykkeinä eri korkeuksille. Länsirinteessä on maastopyörärata ja etelärinteessä Hanna Vainion 1998 valmistunut ympäristötaideteos Tuulet ja suunnat, johon kuuluvat myös tuulipussit huipulla.

 

Tuolla matkalla ylöspäin, on hirmuisen hyvä maitohappopaikka!
Se on oikeastaan niin helppo paikka, että kaikki varmaan löytävät sen.

  

 Jep! 426 porrasta ylös.

 
Tuntuu kiivetessä jaloissa ihan kiitettävästi, mutta pienen ihmettelyn jälkeen omat jalat tuntuivat taas omilta! Veikkaisin, että noista portaista löytyy SITÄ, mitä suomalaisesta urheilusta on välillä puuttunut.

  
  

Palautteluun kävelypolku alas.

Malminkartanon kaupunginosa

Näkyi sieltä huipulta muutakin, kuin maisemia ja lintubongareita

Kyllä!