Ei hellitä aurinko vieläkään! 

Torstain ennustettua sadepäivää en kyllä usko tulevaksi! 😉

Epäilykseni torstain sateista toteutui pika-aikataululla!

 

Tällä tontilla satoi heinäkuussa kolme kertaa.

Saapas nähdä, että milloin elokuun ensimmäiset pisarat tippuvat taivaalta.

  

  
Suomen yleisurheiluliiton luokkaretki 

Espanjaan koostuu 39:stä (32 miestä ja 7 naista) huippu-urheilijana itseään pitävästä urheilijasta. SUL on hakannut päätään seinään jo vuosi tolkulla saadakseen sitten selitellä näitä umpisurkeita tuloksia arvokisoissa. Mitä ihmeen urheilullista hyötyä on käydä Espanjassa nöyryyttämässä itseään ihan surkeassa kunnossa ja/tai onnettomalla tulostasolla? Katsoa toisten, oikeiden urheilijoiden, selvittävän karsintarajat ja huomata itse, että ollaan vielä todella kaukana edes säälipaikoista. Ilmainen ulkomaanmatka kokemaan kisafiilistä ja osallistua hyviin juhliin? Onko SUL:n taktiikka lähettää suuri joukko kisoihin, että jos niistä joku sitten vaikka yllättäisi?

Tuon, ja paljon muutakin nyt jo poistettua, kirjoittelin tiistain (27.07.) kisapäivän aikana. Kun kerran onnistujat kisoissa ovat vähissä, niin otan yksinkertaisesti vaan plussat ja miinukset käyttöön. Minun antamilla miinuksella ei kisoissa olisi edes tarvinnut esiintyä. Edit. Onneksi keskiviikkona alkoi tulla jo onnistumisiakin. Sillä lailla!

+ + +
Tero Pitkämäki, keihäs – PRONSSIA!
Viestijoukkue, 4x100m – finaalin 7. SE-ajalla

Hannu Hämäläinen, 100m – välierät, 10,47
Miesten 4x100m viestijoukkue – finaaliin!
Mikko Halvari, 10-ottelu – meno latistui loukkaantumiseen!
Minna Nikkanen, seiväs – finaalin 9.
Merja Korpela, moukari – finaalin 8.
Eemeli Salomäki, seiväs – karsiutui ennätyksellään!
Jonathan Åstrand, 200m – jäi niukasti välieriin
  

Ilona Ranta, 400m aidat – karsiutui, kauden paras
Niclas Sandells, 1500m – karsiutui, hyvä yritys, jatkoon 0,42s
Teemu Wirkkala, keihäs – finaaliin 
Jarkko Kinnunen, 50km kävely – yritti, 45km tuskaa
Vesa Rantanen, seiväs – tulos ok, mutta karsiutui  
Teemu Wirkkala, keihäs – finaalin 5.
Janne Ukonmaanaho, 3000m ej – karsiutui ennätyksellään 
Petteri Lax, pituushyppy – finaalin 7.
 

Joonas Harjamäki, 3000m ej – karsiutui, 17s jatkoon…
Mikko Kyyrö, kiekko – vaatimatonta
Frantz Kruger, kiekko – SuperOnnetonta!

Edit SU: 

Kaikkiaan surkeat kisat! Nuorten hyvät esitykset antavat toivoa paremmasta, mutta niin kuin on jo kauan puhuttu, niin huipulle on pitkä matka, eikä vapaalippuja sille matkalle ole olemassa! Kovalla ja viisaalla treenaamisella tulee tulosta. Helsingin EM-kisoihin on taas kaksi lisävuotta aikaa harjoitella. Kunnolla!
 

Jarmo Mäkelän arviot kisamenestyksestä
Antti Pihlakosken analyysi

YLE, aikataulut ja uutiset
 

 

Jyskälässä, Suurajoissa ja/tai Jyväskylässä.

Hirvos Mikko karkas mustikkaan!

Fordin ja Mikon versio rusinasta.
Kuljettajat onneksi kunnossa!

Onneksi legendaariselle kisalle saatiin voittaja Suomesta!

Onnea Jari-Matti Latvala!

1. J-M. Latvala      Ford     2.31.29,6  
 2. Sebastien Ogier   Citroen      +10,1  
 3. Sebastien Loeb    Citroen      +26,0  
 4. Petter Solberg    Citroen      +30,7  
 5. Dani Sordo        Citroen    +1.45,0
 6. Matthew Wilson    Ford       +5.43,7 
 7. Mads Östberg      Subaru     +5.50,8  
 8. Juha Kankkunen    Ford       +7.49,0  
 9. Juho Hänninen     Skoda      +9.05,0 

10. P-G. Andersson    Skoda     +10.15,7 

Kovin kapeaksi jäi suomalaiskuskien rallikärki 2010.

Nesteralli kisasivut

WRC.com Neste oil rally, EK-ajat, väliajat yms

Ralliradio ja LIVE

YLE:n rallisivut

  
Vieraskoreutta ei tunnettu juurikaan yhtään +34*C:n Hellegolfin osakilpailussa Kyyhkylässä.

Salla voitti kolme eri rataa. Joistakin radoista hän piti niin paljon, että halusi käyttää kaikki seitsemän lyöntiä niihin. Joillakin radoilla hän halusi vielä piilottaa pallonkin läheiseen ruohikkoon, että radan pelaaminen jatkuisi. Perusteellista!

Jäsen S teki huippusuorituksia kun vaan siltä tuntui. Outo taktiikka? Kolme Hole In Onea! Käsittämätöntä! Jäsen S:llä oli myös joitain mieliratoja, joista hän halusi nauttia kaikkien sallittujen lyöntien ajan.

SaVi pelasivat tasaisesti tasakymmenin 70 ja 80

Jäsen S ja J matemaattisen sarjan ”yks lisää, yks pois” mukaan, 64 ja 73

 

  
Meidän ikiomaa fillaroinnin extreme-tasoa etsitään kuumeisesti. 

Nauvossa Saaristotien reittiä 54km, ja siitä puolet 20m/s vastatuuleen. 

Tänään kokeilimme kuinka kivaa on ajella leppoisasti mökille ja takaisin +32*C helteessä. Kivaa, ja hikistä hommaahan se, mutta melko… juu.. raskasta. 70,1km saimme täyteen. Yksi oma rajapyykki saatiin ylitettyä!

Ei mitään järkeä! 😉

Todiste siitä, että… ainakin fillarit ovat käyneet mökillä.

Neitvuorella

Klo 22:22

  
Ratsastusta! Haudi Hou!

Kauan, ja huolella, SaVin kanssa suunniteltu ratsastusretki Mäntyharjuun Tuokon tallille toteutui tänään! Jäsen S ja Henkka, kuten myös Ville, istahtivat hevosenselkään ihan ekaa kertaa, mutta itse olen käynyt ratsastamassa jo säännöllisemmin, tasaisesti noin kymmenen vuoden välein. Nyt siis jo kolmatta kertaa! Salla on jo ammattilainen.

Ohjaus tallilla oli huippuluokkaa! Opimme liikkeellelähdön, pysähdyksen ja käännökset. Lisämausteena saimme maistiaisia ravista. Kyydissä pysyimme hienosti ja kivaa oli!

Jäsen S:n ja Harmonien yhteistyö toimi hyvin!

Not a Lonely Rider

Tallilla oli tapahtunut kaksi viikkoa sitten lisäystä muonavahvuuteen

Pihapiiriin mahtuu myös Aapiskukko

..ja 22-vuotias ankka ystävineen sekä kissoja, koiria, lisää kanoja ja kukkoja jne.

 

Ei olekaan tällaista lämpötilojen vuorokausivaihtelua ollut kesäaikaan minun muistini mukaan ihan viimeiseen XX vuoteen! En oikeastaan muista, että ikinä…

Ero 22 astetta!!

 Yölämpötilat päivitetty, mutta kyllähän tämä aika mukavalta näyttää! 
Keskitytään tulevalla viikolla 30 enemmän ulkoiluun.

  
Keli muuttui illalla reippaasti, kun ensin tuli kevyt sadealue ja sitten ilma viileni. Nuo kaikki muutokset saivat, todennäköisin syin, aikaan tavallista oranssisemman auringonlaskun!

Ensiksi hieman violettia

No, mitäs nyt!?

V-A-U!!

 Näitä kuvia ei siis ole käsitelty mitenkään.
  

 
Nii-i… Torstai meni ”kotona” pyöriessä kaiken tarpeellisen mm. mökkikäynnin ja autohuollon kanssa, mutta jo tänään aamulla tuli mieleen, että ”Mitäs sitä tänään tehtäis?” Orinoroa katsomaan!

5-tietä Leppävirralle, parin mutkan kautta. Joroisissa ajeltiin Järvikylän kartanon maiden/peltojen tarkistuskierros. Järvikylästähän tulevat kaikki meidän ”vihreät”. Hyvältä näyttivät!

Leppävirralta tielle 534 kohti Mustinmäkeä ja Orinoroa. Ensiksi kuitenkin Mustinmäen näköalat.

Maisemasuuntana Leppävirta ja Suonenjoki

Ylempi keskikohta hieman suurennettuna

Sitten auto ympäri, ja kohti Orinoron rotkoa.

Parin kilometrin tie rotkolle…

 

…ja rotkolta, oli vaatimattomasti, mielenkiintoinen!

Orinoron P-paikalla oli jo ennestään pari autoa. Hetkeä aiemmin sinne oli saapunut kaukaisia vieraita aina Kreikasta asti! Mistä ihmeestä… Heitimme ystävälliset Hait, ja jatkoimme kohti rotkoa.

Polku oli melko vaihteleva ja jopa aavistuksen vaativakin, johtuen juurakoista ja kivistä, mutta helposti siellä pärjäsi lenkkareissa. Kosteimpien kohtien yli oli tehty pitkospuuta helpottamaan kulkemista.

Rotkon pohjalla oli viileää ja vehreää.

 Ylhäällä ei viileydestä ollut enää tietoakaan. Olisikohan ylöspäin kiipeämisellä ollut asiaan mitään vaikutusta?
  Rotkoa vierustavilta kallioilta oli vaarallisen huikeat näkymät pohjalle. Onneksi polkuja oli jo muodostunut runsaasti opastamaan kulkua. Tietämättömälle tai huolimattomalle reuna tulee vastaan liian äkkiä.

     

Orinoron ihmeistä ihmeissämme suunnistimme yhä kohti Heinävettä, mutta Karvion kanavan ja Varistaipaleen kautta. Varistaipale on Suomen korkein ja ainoa nelisulkuinen kanava. Ajoin paikan ohitse puolenkymmentä vuotta sitten ja muistikuvani väitti, että paikka on hieno, ja että siellä on vielä käytävä uudestaan. En muistanut väärin!

Juojärveltä..

Suvasveden aalloille. Suvasvedeltä Karvion kautta Kermajärvelle.

Kermajärveä pääsi ihailemaan tästä tornista, joka oli rakennettu Pääskyvuoren huipulle, Heinävedelle. En mistään tähän hätään löytänyt tornin korkeutta, mutta taitaa ylin taso olla ainakin 20m:ä maanpinnan yläpuolella.

Heinävedelle ensiksi!

Kermajärvelle, ja jonnekin tosi kauas!

Heinävedellä kun kerran käytiin, niin emme ”tietenkään” unohtaneet Kermansavea, joka on muuten nykyään Tulikiveä. Heinävedeltä kurvailimme oikein loistavaa +20km hiekkatietä (4703) pitkin Viljolahteen.

Kohti pakollista lossikuvaa nro 6.

Kävimme vielä tutustumassa Linnasaaren Kansallispuistoon menevien/haluavien kajakkien vuokrauspaikkaan. Toimii myös kansallispuiston Info-pisteenä. 

Samassa on myös satama, kauppa, ravintola yms.

Nuutilanmäelle pysähdyimme hankkimaan RUSINAPULLAN ja kunnon leipää lauantaina saapuville tutuille vieraille.

Kilometrejä pyörähti mittariin tasaiset 444km.

Matkailu avartaa, 

niin sanotaan, ja niinhän siinä väistämättä käykin. Vuorossa oli kaupunkifillarointia Lappeenrannassa. Menomatkalla kurvailtiin Taipalsaaren maisematien kautta. Matkaa tulee noin kymppi lisää, mutta maisemat ovat hienot. Toinen toistaan parempia järvimaisemia ilmestyy yhtenään.

Tässä yksi näkökulma.

Auto parkkiin lentokentän lähikadulle, fillarit katolta ja liikkeelle. Käsinavigaattorin ( = reissussa rypistyneen kartan) kanssa pyöräily on oikeastaan ihan hauskaa, kun vieraassa kaupungissa katselet katujennimiä ja suunnistat ja… Ei kuitenkaan eksytty, vaikka välillä en kyllä ihan tarkkaan tiennyt missä mennään. Erinäisten kurvailujen ja Kimpisen urheilu-, vapaa-aika-alueen ja uimarantojen jälkeen saavuimme satamaan.

Satamasta löytyivät hienot hiekkaveistokset.

Sitten toinen ns. pääkohteemme, eli Saimaan kanavan pyöräily. Tutustuimme pyöräillen Suomen puolella oleviin sulkuihin.

 

Mälkiä

Mustola

Edessä, mutta toisella rannalla ”Saimaa Terminals”

Soskuasta pääsi juuri läpi ”STK-1008” Pietarista

Niin kuin kuvista huomaa kanavan pohjoispuolella meni hiekkatie aivan kanavan reunassa. Meillä oli pienoinen aikataulukiire, joten jätimme Nuijamaan tällä kertaa käymättä. Sinne olisi Soskuasta ollut reilu kymmenen kilometrin taival.

Klikkaile läpi MATKA SAIMAAN KANAVALLA 

oikein hyvä kuvahistoriikki!

Sateenvarjonkahvan alaosassa ei saa olla palloa?

Niin se aikataulutettu kiire..

Sehän vei Imatralle seuraamaan Imatrankosken kuohuja…

..ja komeita olivatkin!

Porukkaa, eli ihmisiä, oli seuraamassa näytöstä oikeinkin runsaasti. 

#############################################

Meidän vieressä (minun ja tuon kameramiehen välissä) oli yksi perhe, johon kuului pari +10-v. kakrua, tyttö ja poika. Jotenkin käsittämättömältä tuntui kuunnella äidin ohjeita, kun toinen kakruista sanoi, ettei hän näe kunnolla koskelle. Tämä siis ennen tapahtumaa. Niin, äiti opasti sitten lapsiaan menemään tuohon kapealle tasanteelle. Aidan väärälle puolelle! Perheen vanhemmille ei tule vahingossakaan mieleen, että miksiköhän tuonne yleensä on laitettu aitoja? No, siihenhän ne pennut sitten istahtivat… Miten tyrmistyttävän tyhmiä voi vanhemmat olla? Sitten hösöisä selittää kuinka se vesi nousee pari metriä uomassa, ja kuinka kauan sen tulo juuri tähän paikkaan asti kestää. Hän on nähnyt tämän aikaisemmin jne, jne. Onneksi hymyilevä järkkäri tuli opastamaan lasten vanhempia, että ”Lasten pitää tulla aidan oikealle puolelle ja molemmat jalat maahan. Eli aidallakaan ei roikuta!” Hetken päästä, järkkärin jo mentyä, hösöisä sitten tokaisi, että Imatran kaupungilla on kova vastuu ja tällaisia riskejä ei oteta. ”Juu, lehdessä lukisi, että kaksi lasta hukkui…” Mutta hän voi ottaa niitä kakrujensa kanssa?! Oikeasti, miten noita voi edes liikkua vapaina?

#############################################
 

Sitten tämä koiranomistaja voi haistaa ihan saman, kuin minäkin!

Eikö sitä koiraa voi viedä muualle paskalenkille, kuin tällaisen nähtävyyden poluille? Tämäkään, kun ei ole sen herttaisen koiran vika, vaan sen ajattelemattoman koiranomistajan, eli EN OLE kaikesta huolimatta mikään eläinvihaaja. En vaan voi sietää/ymmärtää välinpitämättömiä koiranomistajia.

  Jalkoihinsa katsominen ei liene myöskään mahdoton tehtävä?
 

 
Tulipa tilailtua fillariin uusi tanko, oikein Suomen Turuust saakka! 

Tällaista tankoa kutsutaan retkitangoksi ja perhostangoksi, ja vaikka miksi. Tangosta saa monipuolisemmin vaihdeltua ajoasentoa ja näin vältellä esim. käsien puutumista. Jossain todettiin, että tässä tangossa ei ole yhtään ainoaa oikeaa otetta, vaan niitä on useita. Kädet eivät myöskään hikoa, kuin noilla ”kumitupeilla” varustetuilla tangoilla. Kaupungissa voi valita hieman pystympää ajoasentoa, että näkee muun liikenteen paremmin, ja sitten taas tarvittaessa tiputtautua enemmän vauhdikkaampaan ”Imatranajoasentoon”. Korpijärvenlenkillä tuli sotkettua pieneen myötäleeseen uudet ennätyslukemat 56,3km/h. Kuudenkympin villitys saa vielä toistaiseksi odottaa.

Jäsen S sai myös hänen pyöräänsä retkitangon tiistaina.

Edit. Illemmalla klo 22:22.
Iltalenkki – Kahvittelu Pasi ja Mirjan luona, Rahula-Säynätti, 30,8km.

Pakkohan tähän on huomauttaa sarjassamme: 

”Älyn riemuvoittoja” 

Sitten Parkkilan hiekkatie on kesän aikana kulunut kovin murheelliseen kuntoon. Tiepohja on kulunut ”puhki”, kun tierungossa olevat isot kivet nousevat paikoitellen läpi. Spoorit ovat syvät, ja nimismiehenkiharaa/pyykkilautaa on jatkuvasti. Tien reunoille on kasautunut pehmeää hiekkaa, saharaa. Hyvin epämiellyttävää ajella fillarilla, saati sitten autoilla! No, pienelle hiekkatielle oli, tasapuolisuuden vuoksi, ajettu tienparannuksena sepeliä. Sellainen haasteellinen kymppi oli välissä.

Nopeusennätys parani huikeasti, mutta turvallisesti asfaltilla.

  

  
On viikottaisen sääarvauksen, -toteamuksen, -ennusteen aika.

Kelit näyttäisivät normalisoituvan! Hyvä, hyvä!

Viime yönä pihaamme hellittiin koko yön kestäneellä kevyellä sateella! Edellisistä sateista olikin kulunut jo kymmenen päivää! Nyt vettä tuli 12mm. Kiitokset!

 

Ratkaisut lähestyvät kolmiviikkoisessa uurastuksessa. Tänään sunnuntaina alkavat kisan rankimmat osuudet Pyreneiden vuoristossa. Jos pyöräilystä ei löydä mitään mielenkiintoista, niin ainakin huikeiden maisemien takia kannattaa uhrata yksi iltapäivä Eurosportilla ja ihastella, vaikka vaan ihan pienenä maistiaisena. Lopulta jäät koukkuun ja katsot kaikki loput vuoristoetapit. Profiilit ovat ihan uskomattomia! Live-seurantaa varten tuossa oikealla on linkki.
 

Etappi 14 – Sunnuntaina klo 14:45
 

Etappi 15 – Maanantaina klo 15:15

 

Etappi 16 – Tiistaina klo 12:30

   

 

Etappi 17 – Torstaina klo 13:15

 

Hurjan etapin lopputulokset:

1.	SCHLECK Andy	11	TEAM SAXO BANK
2.	CONTADOR Alberto	1	ASTANA		+ 00′ 00″
3.	RODRIGUEZ OLIVER Joaquin	77	KATUSHA TEAM		+ 01′ 18″
4.	HESJEDAL Ryder	54	GARMIN – TRANSITIONS		+ 01′ 27″
5.	SANCHEZ Samuel	181	EUSKALTEL – EUSKADI		+ 01′ 32″
6.	MENCHOV Denis	191	RABOBANK		+ 01′ 40″
7.	GESINK Robert	195	RABOBANK		+ 01′ 40″
8.	HORNER Christopher	23	TEAM RADIOSHACK		+ 01′ 45″
9.	VAN DEN BROECK Jurgen	101	OMEGA PHARMA – LOTTO		+ 01′ 48″
10.	KREUZIGER Roman	44	LIQUIGAS-DOIMO		+ 02′ 14″
11.	CUNEGO Damiano	201	LAMPRE – FARNESE		+ 03′ 00″
12.	ROCHE Nicolas	81	AG2R LA MONDIALE		+ 03′ 26″
13.	KLÖDEN Andréas	24	TEAM RADIOSHACK		+ 03′ 30″
14.	GADRET John	85	AG2R LA MONDIALE		+ 03′ 35″
15.	SIVTSOV Kanstantsin	119	TEAM HTC – COLUMBIA		+ 03′ 44″
16.	MORABITO Steve	128	BMC RACING TEAM		+ 03′ 58″
17.	ARMSTRONG Lance	21	TEAM RADIOSHACK		+ 04′ 12″
18.	BARREDO Carlos	132	QUICK STEP		+ 04′ 16″
19.	KIRYIENKA Vasil	165	CAISSE D’EPARGNE		+ 04′ 27″
20.	SANCHEZ Luis-Leon	161	CAISSE D’EPARGNE		+ 04′ 27″

Tourin viimeiset tasamaaetapit 18-20 kalpenevat valitettavasti edellisten varjossa, mutta eipä huolta, 2011 näitä saa ihmetellä taas uudestaan.

Tilanne 17. etapin jälkeen

1.	CONTADOR Alberto	1	ASTANA		83h 32′ 39″
2.	SCHLECK Andy	11	TEAM SAXO BANK		+ 00′ 08″
3.	SANCHEZ Samuel	181	EUSKALTEL – EUSKADI		+ 03′ 32″
4.	MENCHOV Denis	191	RABOBANK		+ 03′ 53″

  
Jäsen S:n ensimmäinen lomapäivä 

käytettiin rentouttavan pikkupyöräilyn ja minigolfin merkeissä. Kyyhkylään on sopiva polkumatka, yhteensä 24,5km, ja vielä kun maisemat ovat hienot, niin mikäs sinne oli polkiessa. Paikka on mainostellut itseään hyvin tiheästi lehdissä ja näin mekin tiesimme esim. tästä minigolfradasta, eli ratagolfista.

Paikka oli siisti ja radat, 18 kpl, uutuuttaan (syksystä -09) hyvässä kunnossa. Radoista ei mikään ollut ns. mahdoton, ja se oli hyvä. Pelasimme ”kokorahalla” korkeimman lyöntimäärän oltua 10. Oikeissa säännöissä se on kuusi. Voitin paremman tuurini ansiosta, lyöntituloksen jäätyä reilusti alle sadan. Jäsen S teki ainoan Hole in Onen! (Ratagolfliitto, säännöt yms)

Jäsen S keskittyy loistosuoritukseen.
 

Pelin jälkeen tutustuimme uuteen kahvilaan. 

Rantakyyhky, on juuri avattu vanhaan venevajaan Kyyhkylän rantasaunan viereen.

Yksinkertaisen siisti sisältä

Ja ihan ”soma” myös ulkoa. Ilmapiiri miellytti.

Anniskeluoikeuksia ei ole, eikä toivottavasti tulekaan.

 

Rantakyyhkyssä syötiin ”vitosella” salaattiannokset.

  

 

Joku mittaritoukka tms. ei vielä ole täysin tunnustanut tekojaan, eikä paljastanut suomalaista nimeään, saati sitten edes latinalaistakaan. Kuulustelut jatkunevat pikapuolin, mutta nyt yleisöltä pyydetään vinkkiä tämän rohmun henkilöllisyyden selvittämiseksi. Näin pystymme tekemään tarvittavat toimenpiteet ja saamaan tilanteen Marketta-ruukussa taas hallintaan. Kiitos!

 

Rohmu odottelee lasipurkissa todistusaineiston kanssa jatkotoimenpiteitä. Toivottavasti se ei ehdi ahmia kaikkia todistusaineistoa, ettei sitten tarvitse tuomita ihan arviosta…

 

  

Eksyimme fillarilenkillä ”Panzerwagenien” keskelle! Kyseessä oli kuitenkin onneksi nykyäänkin ihan turvallinen, entinen varuskunta, Karkialampi. Toki täytyy myöntää, että ”kauheita” sotajuttuja vilisti heti mielessä, ja vielä vanhankunnon Korkkarin malliin.

 

HALT! 
 

BTR-60
 

Ahtung, Panzerwagen!

Sturmi
  

Postijuna
 

Ja melkein kaikki yhdessä.

Vorwärts!
  
 

  
Video lisätty 11.08.2017




 

  
Papu ja pojat vuodelta 1983

…mutta antaa kuitenkin lämpimien jatkua.

Ilmatieteenlaitos
 

Hellehatun metsästys jatkuu…

…tai oikeastaan jäsen S sen löysi, mutta kuitenkin nyt sellainen on minullakin. Väljä, siis sopiva, ja kevyt! Jees!

 

  Edit. tiistaina
Kaksi päivää kotona, ja sisällä. On niin kuuma, että kaikenlaisen ”ylimääräisen” tekeminen saa tuskaisen nihkeän hien pintaan. Kaikki rullaverhot alas ja vain varjopuolen ikkunaluukut tuomaan hieman ristivetoa taloon. Sääliksi käy, tai eikä oikeastaan käykään, ruumiillisentyön duunareita. Uhraan heille kuitenkin ajatuksen helletyön vaativuudesta. Niin, mikä on sitten ylimääräistä? Joku hyödyllinen, tekemättä jäänyt?
Kävin viilentymässä autoajelulla mökillä. Papan kahvi ja leipä olivat yllättäen loppuneet! Unissaanko se pappa niitä leipäpaloja ahmii!? Matka sinne oli ok, mutta rannalla sama kuumuus, kuin kaupungissakin. Nou thanks. Puhdistelin aamulla ostetun (en syönyt, vaan laitoin samantien pakkaseen) mansikkalaatikon (22€) kotiin päästyäni ja keskityin huolellisesti kestämään Tour De Francen rankkaa vuoristoetappia, tietenkin sohvalla. Isoja tuoppeja (VETTÄ) meni kyllä aika monia.

Kesäpäivät, Karkkila
     
Suomen makeimmasta paikasta hieman pohjoiseen, Vuotinaiseen, olivat Tuija ja Mikki varanneet kokonaisen leirikeskuksen kesäkisojamme varten. Kelit suosivat loistavasti kolmipäiväisellä helteellä, ja talviturkin jättäminen ei ollut yhtään kivuliasta. Päinvastoin!

Päärakennus

Juuri sopivankokoinen ruokailuhuone. Jokaiselle oma penkki.

  

Päärakennuksesta rantaan
  

Ranta

 

Rannasta
  

Ohjelmanumerot olivat hyvin perinteisiä. Mölkkymestariksi taktikoi itsensä Timppa, ja joukkuekisan vei tasaisten ja jännittävien vaiheiden jälkeen ”valkoiset”. Valkoisten voiton takasi tuleva tokaluokkalainen…

 …ja nuorin sankari, ”The Touni” alias Tomba La Bomba, hän ratkaisi mestaruuden ennakkoluulottomalla ja erinomaisen loistavalla kolmen palikan kaadolla! Hienoa! 

 

Kesäkisapäivien kokonaiskilpailujen…

Golf – Caritan kissamainen tyylinäyte lyönnistä. Missä pallo?
  

Frisbee – Mikin varmaakin varmempi heitto juuri oikeasta välistä.
 

Koripallo, tässä levossa.
  

 …voiton vei Tuula. Kaikki vuoden 2009 mestarit vaihtuivat.

Hyvä niin, ja 2011 taas uusi mahdollisuus jossain, joillakin. Ehkä.
Nyt mukana oli 15 eri-ikäistä kisailijaa.

 

 
Kapatuosian linnavuori löytyy Hollolan kirkonkylästä, kirkon pohjoispuolelta. Puisesta näkötornista näkee komeasti maisemia ympäri Vesijärveä ja alueen viljelyksiä.

”Tuulitunnelissa” kaikki ikkunat olivat avoimia.
 

Uskaltaisikohan katsoa suoraan alas!?
 

Juu, en! Sinne on aika pitkä matka!

Vesijärven rantoja

 

KAPATUOSIAN LINNAVUORI. (Hollola.fi)

Kiertäkää lainajyvästön ympäri ja seuratkaa Linnamäki – viittaa hautausmaan aidan sivua oikealle. Matkaa on puolisen kilometriä. Mäen laella on opastaulu. Siellä on myös näkötorni, josta voi ihailla suomalaista perinnemaisemaa parhaimmillaan. Päijät-Hämeessä on 14 linnavuori – nimistä paikkaa. Niistä tunnetuin on tämä Hollolan Kapatuosian linnavuori, joka on yksittäinen, erittäin jyrkkärinteinen jäätikköjoen synnyttämä harjumuodostelma. Se kohoaa 56 metriä Vesijärven pinnan yläpuolelle. Sen laki on tasainen. Baltian jääjärven pinta on ollut sen tasolla. Yoldiameren ranta on puolestaan sillä tasolla, missä serpentiinipolku alkaa ja missä on ”Muinaislinna Lain suojaama” – kyltti.

Linnavuoren laella on 8000 vuotta vanha kivikauden asuinpaikka. Sieltä on löytynyt myös keskiajalle ajoittuvaa esineistöä ja rakenteitten jäännöksiä. Linnavuorelta löytyneet friisiläiset hopearahat todistavat, että se on ollut kauppapaikka, jossa Porvoonjokea myöten tulleet kauppiaat ovat tavanneet koko Päijänteen vesistöalueen turkismetsästäjät. Kirkko otti paavin kehotuksesta haltuunsa tällaiset pakanuuden ajan tärkeät paikat. Siinä ilmeisesti syy kirkon sijaintiin linnavuoren juurella. 

 

Kapatuosia, Kappadokia, oli alkukirkon kaukaisin seurakunta nykyisen Turkin alueella, sittemmin suuri luostariyhteisö. Useita pyhimyksiä, mm. Basileios Suuri on Kappadokiasta. Kuka tai ketkä ja milloin ja miksi toivat tuon paikannimen tänne Hollolaan? Vastausta emme tiedä. 

 

Linnavuoden länsipuolella näkyy pieni suo, Iiliäissuo. Se on suppa. Jääkauden sulamisvaiheessa jäästä irtosi suuria lohkareita, oikeita jäävuoria. Niitten kohdalle ei voinut läjittyä sulamisvesien tuomia irtaimia maa-aineksia ja niinpä jäävuoren aikanaan sulaessa sen paikalle jäi jyrkkärinteinen syvä kuoppa, jota kutsutaan supaksi. Iiliäissuon supasta on tullut umpeenkasvanut lampi, jossa metrin paksuisen sammaliston alla on vettä kymmenisen metriä. 

Linnavuoren polku.
 

Kirkon takana, museon lähellä, on P-paikka näköalatornille menijöille.

Suosittelemme, sillä KPK:lle* on jo huikea kokemus kiivetä portaat ylös näkötorniin.

*KorkeanPaikanKammo

     

  
Perheen nuorin antoi aihetta kakkumussutteluun.
 

Sitten tuli juhlaohjelman vuoro:

Esirippu aukeaa…

 

26 miljoonaa! 

Eiku 26mm, puolessa tunnissa hienojen jyrähdyksien saattelemana!
  

  
Huvitus,
omenapuiden hauskin puu?

Meidän, kaiken kokenut, omppupuumme on näköjään jonkinlainen eläinmaailman teemapuisto! Kaikenlaista pikkuliikkujaa siinä tapasin. Taisinpa päästä todistamaan jonkunlaista, juuri tapahtunutta, perheonneakin. Kuitenkin minusta tuntuu nyt siltä, että juhlat saavat päättyä, ja on aika keskittyä olennaiseen. Mäntysuovasta tehdyt järjestysmiehet alkavat hetken päästä tyhjentää luvatonta huvialuetta. Valitettavasti joskus joudutaan myös turvautumaan Malasiini-joukkoihin. Melko armotonta.

 Itseasiassa aika hieno toukka!

 Kirvat, toukan kavereita vai lounas?

Toukka on pilkkuiltayökkönen
  

Isosuinen toukka?

 

Lastentarha?

 

Sentti, kaks senttiä, kolme senttiä, neljä senttiä, …

 

 Hämis?

 

  
Helteet vaan jatkuvat!

Onhan tämä ennuste ikuistettava sähköiseen muotoon. Syksyllä pääsee sitten todistamaan, että satoiko vai paistoiko, eller både och?
 

  Edit. Torstaina

Näillä näkymin 2010 syksyllä ei tarvitse valitella huonosta kesästä!
Paitsi, jos…
 

**************************************************

**************************************************
 

Hellettä harkiten
 
**************************************************
  

 
Kevyt sunnuntaiajelu (14 tuntia ja 600km) 

Jumpin ja Kirsin kanssa etelärannikolle katsomaan kesäistä Porvoota. Samalla karkuun Mikkeliin ennustettua +30*C:n hurjaa hellettä. Se onnistuikin, koska rannikolla jäätiin vain +26*C:een.

Reissun varrelta löytyi paljon ennennäkemättömiä paikkoja, ja vielä hienoja sellaisia. Improvisointi kuuluu tietenkin tärkeänä osana reissuiluun, ja niinpä meilläkin käytettiin sitä korttia jo 20km:n ajelun jälkeen Ristiinassa. Vilkku oikealle, ja nokka kohti Mäntyharjua Kouvolan sijaan. Mielenkiintoisempi tie ja paremmat maisemat. No, olihan siellä tapahtumia, kun satuimme kolaripaikalle hieman ennen Mäntyharjua. Kaksi autoa törmänneet toisiinsa, ja sitten suistuttu ojien kautta takaisin tielle jne. Luultavasti ei pahempaa, toivotaan niin.

Voikoskella on panostettu hienoon piha-alueeseen

Rypsipeltoja ja valtavan aukeita peltoalueita oli Vuohijärven ja Elimäen teiden varsilla.

Elimäen kirkolta tielle 1792 ja kohti Ruotsinpyhtäätä.

 Sieltä löytyikin ”vahingossa” Strömforsin ruukki (1698). Yksi niistä reissun paikoista, jota ei osannut edes odottaa. Aika kivuttomasti päästiin tämän paikan houkuttelevien pikkupuotien ohi. Ei, emme tarvinneet 38€:n pipoa. Onnittelut! Arvon Rouvien testi meni läpi! ;-P Voimme aavistuksen keveimmin mielin suunnistaa kohti Porvoon vanhaa kaupunkia.

Parkkiin joenrantaan Kokonniementielle Näsinmäen hautausmaan serpentiinitien kautta ja maisemakuva vanhasta Porvoosta on valmis ikuistettavaksi! ”Naps”

Porvoonjoen ranta-aitat viestittävät eteläsavolaisille viehättävää meritunnelmaa.

Talvella turvallinen pulkkamäki?

Vilkasta torielämää. 

Nytkin ihmisiä oli mm. Japanista, Italiasta, Saksasta ja tietenkin Venäjältä.

Kuvauspaikkana Sillanmäki, Brobacken, vanha silta?

Tuomiokirkko on ”piilossa” vasemmalla.

Pakollinen lossikuva nro5.
  

Suuntasimme vinkistä kohti merta, Pellingin saarelle. Paljaat kalliorannat jäi näkemättä, mutta niin pitkälle ajettiin, kuin autolla vain pääsee. Onhan siinäkin jo jotain!?

Haikon kartanon P-paikalta, Emäsalon tien varrelta, lähtee polku ylös Lennätinvuoren näköalapaikalle. 

Haikonselällä on palaavaa liikennettä.

 Eräs maalari, Arbert Edelfelt, on myös ikuistanut saman maiseman, ”Kesäilta Haikon selältä”.

Suunnittelematon kuvaotos…

Porvoosta suunnistimme kohti kotia Porvoonjokilaakson hienoja maisemia seuraillen.

Askola, Pukkila, Orimattila, Nastola, Vierumäki.

 

Paluumatkan varrelta tuli vastaan Askolan hiidenkirnut. Erinomainen, ”MUST”, vierailukohde!

Tien P-paikalta on vain muutaman sadan metrin polut hiidenkirnuille. Ne ovat muotoutuneet jännästi kallionreunalle. 

Hiisi vartioi kirnuja.

Kalliomaastoon on tehty portaat helpottamaan liikkumista.

Kirnukartta

Jättegrytor!

Jättiläisen kuhnepytty
 

 

Jalkapallon MM-kisat ovat vielä kesken, mutta lisää tulee ja penkkiurheilijat tykkäävät! Minä ainakin. Olen jo kauan, vuosia, ihastellut ja seurannut Ranskan ympäriajon, Tour de France 2010, maisemia ja kilpailun vaativuutta. Ihmetellyt, että kuinka ihmeessä he jaksavat polkea pystysuoraa vuoristotietä ylöspäin, kilpaa! Jyrkimmässä kohdassa irtiottoja jne. Veikannut irtiottoryhmästä mahdollisen voittaja. jne, jne.

Jokainen voi halutessaan kokeilla omalla ”mankelillaan” polkea, meidän pikkumäkiä, irtiottomaisesti täysillä huipulle, vaikka 1-200m. Tuntea siinä reisissä virtaava maitohappo ja kun pohkeet ovat aivan tulessa. Ja lisätä siihen tunteeseen 200km:n reipas pyöräily. Ei tietenkään ole pakko, jos ei jaksa.

 

Kisan herkullisimmat etapit alkavat lauantaina 10. heinäkuuta, kun pyöräilijät kiipeävät seitsemännellä etapilla kahden, yli 1000m:n, vuorenhuipun päälle. Silloin oikeastaan itse kisa vasta alkaa!

 

Milloin tulee ensimmäinen irtiottoyritys? Kun 104km on pyöräilty, vai jo reilusti aikaisemmin? Selviääkö irtiottojoukko maaliin, ennen peloton -ia?

Asian voi onneksi kuitenkin itse todeta ja todistaa, jos kotona näkyy Eurosport. Ja onneksi löytyy!