Halliin saavuttiin ajoissa, ja kaikki näytti hyvältä.
Kaikki viirit on tullut oltua maailmassa mukana.
”Ihmepoika” Mikael Granlund,
välissä JYPin ikiliikkuja tai Duracell Antti Pihlström,
HIFK-pakki Mikko Kousa.
Eka erän harvoja Jypin hyökkäyspään aloituksia.
HIFK:lla 6min YV:aa, mutta vain yksi maali.
”Hei, Kalle tuu katoo! Tuolla on Miken juomapullo!”
Joskus täälläkin, mutta ihme neppailuksi meni.
JYP lisäsi vauhtia, ajoi täysillä maalille, ja oli lopulta huomattavasti parempi, kuin pikkuneppailua harrastanut HIFK. Ihan lopusta ei viitti kirjoitellakaan mitään.
Vieläkin jäi se kotiluolan voitto-ottelu näkemättä.
Ihme homma!
Ensiksi Helsingin ainoaan jäähalliin seuraamaan tänään HIFK – JYP -ottelua.
Hallin ottelutunnelma on niin erillainen ja erityinen, kuin muissa vierailemissami halleissa, että paikka on ehdottomasti Suomen paras. Sinne on mukava mennä katsomaan peliä! Kylmiäväreitä, ja kovaa kannustusta! Parhautta edustaa myös HIFK.
Mistäs se, kun ainakaan muistanut, että olisin mitään nauttinut?
Tai jos juuri siinä on se syy?
Mittari kainaloon, ja johan vika selvisi. Ei ollutkaan krapula, vaan APUA, minulla on kuumetta! Ainakaan kolmeen vuoteen ei ole tarvinnut sairastaa yhtään mitään. Kuumetta minulla ei juuri ole ollut ollenkaan milloinkaan.
Mitä ihmettä? Kuumetta on vieläkin, nyt jo toista aamua! Taudin ajoitus on vaan suurinpiirtein erittäin surkea.
Voisiko sittenkin olla mahdollista etten olekaan…?
Sydänpäivänä katse suunnataan sekä lähelle että kauas. Sydänsairauksien riskitekijät ovat samat kaikkialla maailmassa, vaikka olosuhteet ja kulttuurit vaihtelevat.
Maailman Sydänjärjestön mukaan tupakattomuudella, terveellisellä ruokavaliolla, riittävällä liikunnalla ja painonhallinnalla olisi estettävissä 80 prosenttia maailman 17 miljoonasta valtimosairauksien aiheuttamasta ennenaikaisesta kuolemasta.
Liikennetietoa löytyy helposti TIETIETO.FI-sivustolta
(Linkki korjattu!)
Sieltä voi valita kartalle näkymään tiekamerat, tietoa maanteiden häiriöistä,
säätilan, tietyöt ja liikenteen sujuvuuden.
Tässä kuvasieppauksena iltakuvaa tieltä 8, Kintauksesta.
Häiriö Esim.
”21:47 20(käynnissä) Onnettomuuspaikan pelastus- ja raivaustyöt käynnissä. Yksi ajokaista on suljettu liikenteeltä. Pelastuslaitos ohjaa liikennettä” (Tuo 20 tarkoittaa tietä 20, jolla onnettomuus on tapahtunut).
”Ranchin” pihaa on aina vähän päivitettävä uudenlaiseksi tulevaa kesää varten, ja muutenkin kiva katsoa, kun uutta alkaa kasvamaan. Tällä kertaa tais maahan mennä ”se viimeinen puu”, mutta mistä sitä ikinä tietää!?
Vanhoja punaherukoita poistui pari pensasta, ja tilalle istutimme kaksi Mortti -mustaherukkaa.
Yksi omppupuutaimemme ei selvinnyt viime talvesta, joten olimme ”pakotettuja” ostamaan uuden taimen tilalle. Sattui sopivasti, että Sandra(Malus domestica)sattui olemaan vielä Multasormen tarjouksessa. Kauppaaaaaan! Korvike palentuneelle on löytynyt!
Sitten loppuu kyykkiminen kasvimaalla.
Siirrymme ruukkuaikaan.
Kuorma multaa, ja nurmikkoa odotellessa.
Huomaa takana K-Raudan linkkuveitsi, eikun tarjouslapio.
Punapukuisia metsästäjiä ja vauhkoontuneita hirviä alkaa pomppimaan tienpientareilla tästä aamusta alkaen tavallista enemmän. Monet porukat aloittavat tosin vasta hieman myöhemmin, mutta maanteillä turvallisuus alkaa taas parantua ja huonontua yhtäaikaa.
Pahus!
Syksy ja pimeät tulivat taas aivan yllätyksenä!
Jostain syystä kaikki ulkoilijat/lenkkeilijät eivät vieläkään tajua sellaista tosiseikkaa, että näin syksyllä pimeän aikaan autoilija ei välttämättä huomaa tienreunassa ilman heijastinta liikkuvaa ihmistä. Niin kuin tänäänkin, juuri äsken, niin märkä tienpinta imaisee valot, eikä liikkujia voi mitenkään erottaa pimeässä, koska lisäksi myös katuvalot heijastelevat märästä tienpinnasta.
Ei autolijat tahallaan ihmisiä päin ajele, mutta hirmuisen suuren riskin ottaa se mustiin vaatteisiin pukeutuva, joka näin illalla liikkuessaan ei käytä minkäänlaista heijastinta! Vaikka ihan tässä ”kotikadulla”. Hölmö!
Tasan klo 12:04 aurinko siirtyy taivaanpallon pohjoiselta puoliskolta eteläiselle.
Päivä alkaa lyhentyä, ja pimeä aika pidentyä kohti joulua.
Syyspäiväntasauksen jälkeen yö on päivää pidempi pohjoisella pallonpuoliskolla puolen vuoden ajan. Vuorokauden valoisa aika lyhenee talvipäivänseisaukseen (3kk) saakka, jolloin päivä alkaa taas pidetä.
Eli eipä vaivuta synkkyyteen!
Kynttilät ja ulkotulet auttaa.
Syyspäiväntasaukseen liittyvien uskomusten mukaan revontulet syyspäiväntasauksen aikaan tietävät pakkasia ja palokärjen huudot kauniita talvikelejä. Syyskuun myrskyt ennustavat hyvää viljavuotta ja runsaslumista talvea.
Hiekkatietä kurvaillessamme kyltti oli hiekkakuopparisteyksen kohdalla jo ”vähän” piilossa.
”Mökkitien” jälkeen löytyi P-paikka, ja alueen opaskyltti.
Hauskana erikoisuutena ulkolämpömittari!
Hitonhauta on vaikuttava luonnonmuodostuma, sekä geologiselta että maisemalliselta arvoltaan hyvin merkittävä. Muodostuma on 30 – 40 metriä leveä ja sen jyrkänteiset, runsaan rakoilun lohkomat kallioseinämät ovat 10 – 20 metriä korkeita. Jyrkistä seinämistä, huuhtoutuneesta maaperästä ja pyöristyneistä kaakkoispuolen kivistä sen on päätelty olleen jääkauden sulamisvesivirtojen purkautumispaikka. Hitonhauta on kasvillisuudeltaan arvokas ja monipuolinen. Monet uhanalaiset ja harvinaiset kasvit sekä sammalet viihtyvät alueella. Hitonhauta ympäristöineen kuuluu Natura 2000 -verkostoon. Hitonhaudan luonto-opasvihkosta voi lainata Laukaan kirjastosta tai kunnanvirastosta.
Hitonhauta sijaitsee Laukaan kunnan luoteisosassa lähellä Äänekosken kaupungin rajaa. Rotkoon pääsee eteläpään kautta, teiden risteyksissä on opasteita. Eteläosan notkelman kasvillisuus on kulunutta retkeilyn vuoksi. Rakennelmien huonokuntoisuuden ja rotkon pohjan louhikkoisuuden vuoksi alueella on liikuttava erittäin varovasti. Irtolohkareet ja kaatuneet puut vaikeuttavat etenemistä. Hitonhaudan luontopolun opastus- ja kunnostusmahdollisuuksia selvitetään. (ympäristö.fi)
Kartassa ei näy polkuja, jotka lähtevät eteläpäästä.
Retkipäivän kruunaa tietenkin makkara
Murkkupesän päällä oli kivi, jossa oli..?
Niin mitä?
Polku-ura oli lähes olematon. Jos täällä on joskus pitkospuita ollut, niin niistä ei enää kyllä ollut mitään jäljellä. Nykykunnossaan voisi sanoa, että paikkalla käynti on jopa vaarallista.
Toivottavasti ei ”taivas” tipu kenenkään niskaan.
Huomaa millaisena polku edenpänä jatkuu.
Rotkolaaksossa kallioseinämässä oli luola…
…luolan suuaukossa vartija…
…joka katseli ajankuluksi komeaa putousta.
”Polku” jatkuu.
Varo, sillä sammaleet saattavat olla liukkaita…
On harmi, että tällaista paikkaa ei pidetä kunnossa. Toisaalta täällä on aito ”luonnontila”.
Haaste oli tietenkin otettava, ja panos oli kohtuullisen hyvä. Voittaja saa valita pihviruuan ja häviäjä saa tyytyä salaattiannokseen.
Alku meni ihan vanhasta muistista, vain hieman lipsuen.
Aaaargh! Kaato tulossa!
Kirjoittaja vaipuu pikkuhiljaa epätoivoon.
Niinhän siinä sitten kävi, että salaatille mentiin lopulta molemmat.
Siihen on hyvä syy, kun myöhästyimme lopulta lounasajalta. Väliin tuli tuo Hitonhauta ylhäältä, ja kodin Terra Jyväskylässä. Ajeltiin lopulta Tourulan Mäkkärin salaattien ja Viherlandian omenaostosten kautta kotiin.
Tarkoittaako tämä sitä, että Lotossa on puolet helpompi saada 5 oikein, kuin saada bussi niskaansa? Entäpä silloin, jos on joskus aikoinaan voittanut Lotossa 6 oikein? Tippuuko silloin satelliitti 23-kertaisella varmuudella 6 oikein voittaneiden niskaan, kuin menisi ohi? Entä, ovatko 5 oikein voittaneet puolet ”turvemmassa”, kuin muut? Mutkikasta!
Eilen oli jo loistavan raikas syksyinen päivä, vaikka terminen syksy vasta saapuu. Syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle.
Tänään aamulla nurmikko oli jo ensimmäisen kerran HUURTEESSA!
Tuorein säähavainto:19.9.2011 6:00 Suomen aikaa Lämpötila-0,4 °C; kosteus 100 %; kastepiste -0,4 °C; tyyntä; paine 1023,0 hPa;
pilvisyys: selkeää (0/8); näkyvyys yli 20 km.
Pitkän ”sadekauden” päätteeksi houkutteli auringonpaiste ulkoilemaan. Suunnaksi Säynätin retkeilyreitti. Viimeisen kerran.
Jeps, ja juu. Kävin viimeeksi paikalla noin kaksi vuotta sitten. Paikasta löytyi silloin vähän sanottavaa, eikä kahteen vuoteen ole valitettavasti tapahtunut yhtään mitään. Tietä ei ole lanattu, eikä sinne ole viety sorakuormaa monttujen ja raiteiden täytteeksi. Pitkospuut, tai apulankut, ovat jopa vaarallisen lahoja jne.
Löytyi sieltä kuitenkin muutakin.
Kartta, jonka ”Olet Tässä” on aivan väärässä paikassa.
Tämä kuva on otettu heti lähdöstä uimapaikan kohdalta, järven länsirannalta.
Eli kuten noista kuvista voi jo päätellä, että varsinaisia vaelluskenkiä ei välttämättä Pienellä Karhunkierroksella tarvitse. Toisaalta kumisaappailla en lähtisi retkeä taivaltamaan. Tukevat kengät säästävät jalkoja.
TÄSTÄ se taival sitten alkoi
Juuma, tuohon kahvilaan palataan vielä.
Jostain ihmeen syystä kierroksen pituudeksi on ilmoitettu vain 11km. Eräs kaverini on kävellyt saman reitin ilman suurempia” sivupomppuja”, ja hän sanoi GPS-mittariinsa kertyneen yli 16km!
Ensimmäinen rohkeusmittari, Niskakosken riippusilta.
Myllykosken tupa
Myllykoski riippusillalta
Pyöreälampi
Saapuminen Kallioportille
Kuva taaksepäin pitkospuille ja suolle Kallioportilta.
Ylemmän kuvan suo ei pääse tyhjentymään tänne, koska kallio on padonnut veden. Itse ”portti” oli vain noin muutaman metrin levyinen.
Kuin 13-kerroksisen talon katolla
Kallioportin kuuluisat 252 porrasta.
Harrisuvannon nuotiopaikka oli myös suosittu eväspaikka.
Harrisuvannon riippusilta
Pitkää tasaista nousua kohti Vattumutkaa
Vattumutkaa
Kalliosaari
Myrskytuhoja viime vuodelta
Siilastuvalta Jyrävälle
Jyrävältä Siilastuvalle
Jylhää maisemaa ennen Aallokkokoskea
Aallokkokoski
Kangasmaastoa hieman ennen paluuta Myllykoskelle
Myllykosken lahdenpohjukasta
Ympyrä on sulkeutunut.
Kuvan vasemmasta reunasta (näkymättömissä) lähtee Myllykosken riippusilta kohti Pyöreälampea.
Myllykosken tupa hieman erilaisesta kuvakulmasta
Ensimmäinen ja samalla viimeinen riippusilta
Lähtö ja ”maali”, Juuman kahvilasta nautimme palkinnoksi kahvit.
Kaikki kamerat eivät toimi, koska pesintäaika alkaa vasta joskus ensi keväänä. Lintujen ja muiden eläinten ruokinta alkaa myös vasta parin kuukauden päästä.
Etualalla on ”hujoppi”, jonka oletan edustavan jotain eri lajiketta, kuin nämä minulle tutummat nimettömät chilit. Kyseessä saattaa olla eräs pitkä ja kapea chili, ei_niin_tulinen, nimeltään… Ei harmaintakaan aavistusta!
Tässä rönsyilee meille tutumpi Chili jo aiemmilta vuosilta.
Punastusta odottelee ”jo” muutamia parisenttisiä palkoja.
Edelleenkin (ai, yllätys!?) kasvu on reippaasti myöhässä. Sadonkorjuuaika siirtyy…
Suurimpana ennakkasuosikkina on Jukurit, mutta jostain syystä oma kiinnostukseni koko sarjaa ja Jukureita kohtaan on vähäistä. Voin, ja varmaan käynkin, käydä katsomassa jonkun pelin, mutta kun kotikaupungin joukkue on täysin muukalaislegioona, ei intoa eikä paloa löydy.
Sitä klikattassa pääsee Mökkilokin linkkisivulle, johon keräsin erilaisia käymiämme retkikohteita. Teille niistä saattaa olla apua, kun suunnittelette retkeä vapaapäiviksenne, tai lomille. Toivottavasti niistä on paljon iloa!