Meidän ikioma Tour päättyi tänään aamupäivän lenkkiin.
Talven aikan tuli hiihdettyä enemmän, kuin viimeisen 25 vuoden aikana yhteensä. Kokonaisuudessaan kilometrimäärä jäi vielä alle 300:n, mutta seuraavana talvena tavoitetta pitää yrittää saavuttaa ”ahkerammin”.
Latupohja oli jäinen, siis oikein mahtava ”lentokeli”. Puista oli tippunut sateiden mukana runsaasti neulasia ja muuta roskaa ladulle, mutta ei niitä kuitenkaan ollut ylivoimaisen paljon. Muita hiihtelijöitä oli jo aamusta myös paljon liikkeellä. Hieno keli!
Kaiken kaikkiaan hiihtoharrastuksen henkiinherättäminen tänä talvena oli oikein mukava teko. Nyt sitten on jäljellä enää suksien puhdistus, sukset pussiin, pussi varastoon ja noin kahdeksan kuukauden huili hiihdosta.
Lunta satoi koko talven hyvään tahtiin. Parhaimmillaan, erittäin virallisen kotimittauksen, tuloksena saatiin reilut 70cm, mutta nyt kevät on saapunut kovalla vauhdilla ja tehokkaasti. Torstaina kävimme vielä hiihtämässä n.10km:n lenkin Pitkäjärven päästä päähän erinomaisen aurinkoisessa kelissä ja hyvillä luistavilla laduilla.
Nyt näyttäisi, että se oli sitten jäähiihtojen viimeinen kerta, jos ei huhtikuussa jotain ihan ihmeellistä takatalvea tule! Muutaman päivän sateet ovat tuhonneet jäiden ladut täysin ja järvien jäät ovat kokolailla veden vallassa.
Hyvä, että ehdimme, sillä toiveita kunnollisten hiihtokelien jatkumisesta ei ole näkyvissä.
Huomenna, heti aamusta, pakkasyön jälkeen käymme Ässän kanssa vielä testaamassa Kalevankankaan ladut ja sen jälkeen taitaa olla aika laittaa sukset kesälepoon. Hiukan on sellainen haikea fiilis, että ehkä kuitenkin muutama kilometri jäi tältä talvelta vielä hiihtämättä. Onhan se toisaalta kiva, että jää hiukan ”nälkää” odottaa tuleviakin talvia. Suksirintamalla pitäisi tehdä päivityksiä.
Kävimme tänään Laukaassa, Peurungan Icecat Arenalla, tutustumassa loistavaan TV-sohvalajiin, Curlingiin. Ei ole muuten yhtään niin helppo laji, miltä se TV:stä näyttää.
Liukukenkä, liuku, liuussa pysyminen, harja, harjaaminen, merkki, tähtäys, voima, kierre, 10-12 tai 14-12, irrotus, pystyssä pysyminen ja lopuksi harras toivominen. Unohtuikohan jotain? Nämä kun muisti, niin sitten sai aikaan loistavia heittoja! Ehkä.
Kuva on jostain EM- tai MM-kisoista maailmalta.
Tämä olisi se pelin tarkoitus; lähelle, tarkasti ja tietysti paremmin kuin vastustaja.
Lajiesittelymme kesti ohjauksineen ja pienen pelin kanssa kaksi tuntia. Meitä oli pelaamassa vain neljä, koska osalle alkuperäisistä lähtijöistä oli tullut esteitä ihan viimetinkaan. Suorituksia saimme porukan vähyydestä johtuen reippanlaisesti, mutta sehän oli vaan hieno juttu. Harjaaminen on kuitenkin melko rankkaa hommaa, eli kyllä se lisäporukkaa vaatii. Seuraavan kerran, sitten joskus, kannattaa varata suosiolla opetukseen ja kunnon peliin se kolme tuntia. Onnistuisikohan vaikka kesällä?
Meidänkin pelissä saatiin kivet ”pesään”, ”suojiksi” ja ”suojaan”, vieläpä ihan tarkoituksella. Saimme myös heitettyä kiven ”läpi” ja ”vajaaksi”, vain epäonneksi, mutta helposti.
Kokeilkaa ihmeessä lajia! Sitä paitsi, ei miljoonat Canadalaiset voi olla väärässä.
Jos rakas pennitön kaupunkimme voisi järjestää pelipaikan, niin saattaisi olla mahdollista, että minut voisi bongata tämän lajin parista hyvinkin säännöllisesti.
Toiveeni meni tänään perille, kun eräs nimeltä mainitsematon joukkue tippui jatkosta! Hiukan vahingoniloinen Hi-HiH! Tämä oli hyvä korvike, koska SaiPa hyytyi vähän liian aikaisin kesänviettoon.
Minulla on sen verran hyvät hampaat, että ne murenee käsiin jo ”tikuttaessa”! Paikan sain saaliikseni, ja seuraavana aamuna terveyskeskuksen päivystyksessä ammottava onkalo täytettiin noin 10 min:ssa. Kiittelin poistuessani hammaslääkärin nopeasta toiminnasta.
No, melko nopeasti selvisi, että sinne hampaiden väliin pakkautuu sapuskaa jemmaan. Eihän se nyt oikein käy, ja tuntuukin aika epämiellyttävältä. Tänään sitten sain heti uuden ajan (joku oli minun onnekseni jänistänyt!). Hyvä, hyvä! Paikallinen hammastäti totesi heti hammastani katsoessa, että ”aivan liian…”, ja puolituntia aherrettuaan hammastäti kertoi korjanneensa edellisen huolimattomuuden. ”Emme veloita, sillä tämä menee takuuna”. Kiitos Teille!
Ystävämme pikkutiput ovat jatkaneet siementen ahmimista täydellä teholla. Kahteen päivään ne olivat syöneet reilut kolme litraa auringonkukansiemeniä! Joillakin niistä on tosi kova nälkä! Täytin automaatin pelkillä pähkinöillä, mutta laitoimme kaveriksi kaksi suurta talipötköä.
Asuntomarkkinat ovat sujuneet hienosti ja satuimmekin keskelle asuntoesittelyä. Paikalla oli sinitiaispariskunta tutkimassa mökin lähimpiä pesäpaikkoja. Taisivat olla tosissaan!
”Hei kato! Tässä olisi tällainen makee kiikkuoksa…”
Urakan päätteeksi nautimme aidon mökkilounaan, eli pari pakettia makkaraa. Jälkiruokana tuoretta kevätrahkawienerpitkoa, tai jotain sinne päin, ja kahvia. Hyvää oli!
Telkkarista tuli lentomäen joukkuemäen MM-kisat ja pitihän ne katsoa, kun mitalitoiveita oli ilmassa. Kotkamme liitelivätkin hienosti pronssille. Hyvä päätös muuten niin onnettomalle kaudelle! Naisten hiihdot ei kiinnostaneet juur yhtään, kun heidän lihaksensa ovat tyhjentyneet ja heidät on puserrettu tyhjiksi… Ai niin – ?
Siispä sunnuntaikävelylle! Aurinko paistoi. Mielessä oli vähän laajempi kierros, mutta heti alkuun kävi selväksi, että ”ei tuu olemaan helppoo!”
Jäätä ja vettä
Kohtalaista sohjoa
Vettä ja loskaa
Niin, pääasiassa jäätä joka puolella. Suoritimme rauhallisen, 11,5 kilometrin, liukastelulenkin hieman reiluun kahteen tuntiin. Seuraavalle kävelylenkille ei ole asiaa, ennen kuin tiet sulavat. Siihen ei taida kuitenkaan mennä kuin viikko.
Kevätpäiväntasaushan on virallisesti vasta lauantaina 20.03.2010!!
Nimi päiväntasaus viittaa siihen, että kevätpäiväntasauksen aikoihinyö ja päiväovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia.
Tästähän pitäisi aloittaa vähintään kapina, tai jotain… Käynpä siis hakemassa toisen kupin kahvia.
Herrasväki David Beckham on poistunut Turusta, ja Suomesta.
Jää hyvästi.
IS, IL, MTV hävetkää!
Juttujenne keinoteltu taso halveeraa rankasti tavallista lukijaa. Ette sitten kuitenkaan saaneet kunnon skandaalia tai edes kunnon kohahdusta jalkapalloilijan sairaalakäynnistä, edes otsikoihin. ”Victoria söi pizzan”. ”Victoria hymyili”. Miksiköhän? Vielä kerran, olisiko aika tarkistaa toimittajienne työsuhteita? Mikä on moraali? Mikä on laatu? Joo, tiedän, että se on vaikea käsite.
Luonto-Liitto kutsuu jälleen kaikki luonnosta kiinnostuneet suomalaiset Kevätseurannan pariin. Kevätseuranta on jo vuosikymmeniä innostanut ihmisiä tarkkailemaan lähiympäristönsä heräämistä kevääseen. Mukana on yli 40 tuttua kasvi- ja eläinlajia, joista ilmoitetaan (nettilomake) sekä ensi- että runsaushavaintoja.
Jääpallon pronssiottelu oli Mikkelissä kerännyt legendaarisen Hänskin reunoille 1645 katsojaa! Varovaisesti arvioituna enemmän kuin Mestiksen Jukureiden kotipelien katsojaennätys tällä kaudella.
Pelissä tuli kuitenkin erittäin murheellinen jatkoaikatappio, joka johtui silkasta kokemattomuudesta! Valmentaja ei herättänyt 0-2 tilanteessa joukkuetta aikalisällä. Miksi ei? 25min, ja jo 0-3! Joukkue oli ihan paniikissa! Lopulta, ihan hyvä erän loppu. Toisella puolikkaalla, 2-4 -tilanteessa, kaksi hukattua rankkaria, kaksi läpiajoa, jossa pelaaja ei uskalla/osaa/voi laukaista 5-10m ennen maalia, vaan yrittää kuljettaa pallon suoraan maaliin. Laukaisematta… Jää vähän pelaajille jossiteltavaa!
Se on raakaa katsoa, kun ”pojista” tehdään pelaajia! Tiedän pettymyksen tunteen, mutta pettymykset opettavat.
Toivottavasti se tekojää auttaa joukkuetta jo ensi kaudella, ja pidentää harjoituskautta, sillä tekojää taitaa olla vain kytkentää vailla! Muutamien henkilöiden valitus, eli lakipykälät, ovat vielä esteenä. Sekin on osaltaan ihan käsittämätön juttu!
Yhteenvetona, tämä oli Kamppareilta hyvä kausi, joten pelaajat voivat kuitenkin olla tyytyväisiä. Mutta vain hetken, koska finaalipaikka katosi niin pieniin juttuihin, ja nyt tämä pronssimitali myös. Ihan samalla tavalla.
2010-2011 ei tarvitse enää antaa armoa kenellekään!
Kevät eteni sellaista vauhtia, että meidän jäälyhdyt jäivät pahasti sen jalkoihin. Enää yksi lyhdyistä on selvästi jäälyhty, muut ovat jo muuttuneet takaisin vedeksi. Tämä piti tuoda takapihalle ”turvaan”.
Joskus olen kuullut puhuttavan viherpeukalosta, eli sellaisesta ihmisestä, joka on paljon tekemisissä kasvien yms. kanssa. Höpsis! Se on täysin väärä nimi! Kitkemistä ja istuttamista… Multapeukalo olisi oikeampi nimi. Se S-ryhmän multasormi on varmasti ”toiseksi” osuvin nimitys (oikeasti ehkä paras!). Muistaakseni itse harrastin multapeukalointia ihan viimeeksi. Luit oikein, viimeeksi. Ja tänään jatkoin heti siihen perään!
Meillä Kiinanruusujen kohtalo on täysin minun käsissäni. Oikein, tai ei, niin leikkelin armotta pari viikkoa sitten ruusut lähes rangoiksi. Eipä hätää, uusia lehtiä alkoi rankoihin tulla ripeää vauhtia. No, kerran sinnikkyyttä löytyy, niin tiivistelen hieman muutamaa pientä tainta, ja laitan ne kaikki yhteen isompaan ruukkuun, että saisin joskus oikein kunnon Kiinanruusupusikon. Jää nähtäväksi, onnistuuko.
Ruusu nro 1, kohtalonhetki lähestyy!
VAU! Juuria riittää! Ainakin puolet jäi pois…
Työtapaturma oli hoidettu valmiiksi ORTHEXin toimesta.
PS. Tänään tiistaina (16.03.) sain postissa uuden tikun, kun sitä oikein kiltisti valmistajalta kysyin! Kiitokset Orthexin ystävälliselle ja nopealle toiminnalle.
Päivän teemaan ohuesti liittyen, kuun ensimmäinen kirjoitus koski muuttolintuja ja kiurua. Nyt sattuikin sopiva päivä muuttolinnun ensiesiintymiselle, jonka teksti-TV:kin huomioi.
Tänään vietin Maken (V.) kanssa ulkoilmapäivää 11,5h rallin merkeissä. Kangasniemellä ajettuun F-Cupin III osakilpailuun oli ilmoittautunut hurjat 173 kilpailuparia. Päivän säätiedotus oli; pikkupakkanen -7*C ja mieto tuuli, eli raittiista ilmasta ei tullut puutetta!
Reittikartta saatiin käsiin, ja sitten nokka kohti EK2:ta, Äkryä. Ehdimme ajaa 15km:n EK:n läpi ennen sulkua ja totesimme sen parhaat paikat olevan alkupuolella ja lopussa. Molempiin reilu kahden kilometrin reippailu. HMMMM…. Lopulta EK2:n alku voitti, koska sieltä pääsisimme sitten helpommalla seuraavalle EK:lle.
Paikaksi valitsimme suoran jälkeisen ”pimeän, jatkuvan vasurin”. Siinä oli oivana bonuksena hakekuormapino, jonka loivempaan päätyyn pääsimme mukavasti kuskeilta ”piiloon”. Saimme hyviä näköaloja. Tämä ”piiloon” siksi, että emme paljastaisi kuskeille ”pahoja paikkoja”. Kieroa!
Auto nro56, Seat Ibiza, ei selvinnyt kurvista ja pöllytti ulkokurvin korkean penkan iloisesti sakeaksi lumipöllyksi. Lumipölyn laskeuduttua todettiin, että auto oli syvällä syvässä ojassa. ”Persaus kohti taivasta.” Sitten samalla sekunnilla metsässä raikasi huudot: MENKÄÄ VAROTTAMAAN ja TULKAA NOSTAMAAN!!! Joo! Ihan varmasti. Auto oli junttaantunut ojaan tosi tiukasti ja nostotyö kesti arviolta 20min!
Katselimme autoja (noin) numeroon 110 asti, ja lähdimme ”pomppimaan” kohti lähtöpaikkaa siirtyäksemme seuraavalle EK:lle. Autoja rallissa tulee minuutin välein ja tietenkään niiden edessä ei saa, eikä myöskään kannata olla. Systeemi on selvä; voit edetä tiellä, kunhan hyppäät heti ”turvaan”, kun kuulet, tai näet auton lähestyvän. Käytännössä sinun pitää päätellä äänestä, että milloin sinun pitää pompata hankeen. Pois autojen alta mennään aina sisäkurvin puolelle. Siellä hangessa sitten odotti metrinen hanki, eli sehän käy ihan työstä! 30-50-100m, ja sitten syöksy! Helpoimmalla pääsi, jos edelläsi mennyt oli valmiiksi tehnyt uran.
Hei, mistä arvasit!? Ihan oikein, hiki tuli!
Tie höylääntyy jarrupaikoissa ihan kesäkuntoon.
Toinen seuraamamme erikoiskoe oli legendaarinen Kutemajärvi, eli EK5. Matkaa kakkoselta arviolta 30-40km itään. Täytyy tarkistella kartalta. Tämä EK on tunnettu vuosien takaa Jyväskylän Suurajoista. Maineesta on pidettävä kiinni, ja pätkä onkin ollut monena vuotena Kangasniemi rallin erikoiskokeena. Tällä EK:lla katsoimme sitten kaikki vielä kisassa mukana olevat autot. Useita läheltä_piti suorituksia. VIP-autoa ajanut Toni Gardemeister ajoi Bemarilla kaikkein tyylikkäimmin, ja kovimpaa.
Aasinsiltana, 50 vuotta rallia ei nähtävästi saastuta tarpeeksi, kun kahden metrin päästä tiestä on näinkin paljon naavaa?
Makelle kiitokset hyvistä katselupaikoista! KouvolanSM-ralli saattaisi olla sitten seuraava.
Mökillä avautui tänään asuntomarkkinat, kun veimme ja asensimme sinne neljä uutta pönttöä! Yhden vanhan pöntön kohtaloksi koitui tuli.
Venepaikan ja laiturin väliselle pikkuniemelle, laitoimme pöntön harmaasiepolle tai västäräkille. Näköala suuntautuu etelään aurinkoisen niemen ja salmen yli kauempana siintävälle vastarannalle. Erittäin suosittu ja haluttu paikka ja soveltuu erityisesti merihenkiselle pariskunnalle.
Vanha väistyy uuden tieltä…
Ja tässä se Wanha_hyvä_paikka. Rannan oma piilopaikka. Suositulle alueelle puuvajan takana ”vuoren” rinteellä täysin uudistettu pönttö! Tästä erinomaisesta paikasta tarjouskilpailua käydään sini-, hömö- ja töyhtötiaisten kesken. Paras voittakoon!
Tämä kuusitiaisen pönttö on sijoitettu
parkkipaikan ja mökin välisen polun viereen. Tästä on hyvä tarkkailla alueella tapahtuvaa liikehdintää. Tarkkailutiaisen toivepönttö! Myös ihmisten on kätevää seurata pöntössä tapahtuvia tapahtumia esim. terassilta tai tuvan ikkunasta.
”Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän… kuusiston!”
Erähenkisen kuusitiaisen ei kauaa kannata tämän pöntön valintaa miettiä! Näkyminä jännittävästi kuusia, kuusien vieressä! Taustalla näkyvä rakennus sulautuu erinomaisesti luontoon, eikä näin ollen häiritse lainkaan ympärillä vallitsevaa erätunnelmaa. ”Pakko saada!”
Kahdelta alempana esitellyltä pöntöltä ei ole kuin pikkuinen pyrähdys saaren suosituimpaan ruokailupaikkaan! Jäämme innokkaasti odottamaan uusia asukkaita!
Teema sattuu oikein loistavasti kohdilleen, kun vielä tänään sain postissa BirdLife:sta tilatun Lintu CD:n ja viime viikolla neljä uutta pönttöä. Pönttöihin kävin tänään kaupungilta etsimässä sinkittyä rautalankaa ripustamiseen, ja löysinkin. Tavallinen nailonnaru haurastuu… Torstaina viemme ja ripustamme pöntöt paikoilleen.
Ensimmäisiä muuttolintujamme. Ensimmäisten kiurujen odotetaan saapuvan Suomen eteläisimmälle rannikolle jo maaliskuun ensimmäisellä viikolla, eli NYT! Tänne Etelä-Savoon ensimmäisiä muuttolintuja voi todennäköisesti odotella muutaman viikon päästä. Ehkä?
Seuraava Suomen olympiajoukkueen hiihtäjien, mäkimiesten, yhdistetyn, taitoluistelijoiden, pikaluistelijoiden ja alppilajien tekemä mitalien rohmuaminen tapahtuu Venäjällä, Sotšissa, Mustanmeren rannalla neljän vuoden päästä.
Vakavasti esitetyksi tavoitteeksi Olympiakomitean on hyvä, jo ajoissa, ilmoittaa ainakin 20 mitalia. Siitä kun on sitten tarvittaessa varaa vähän tinkiä. Nyt saimme 5 mitalia (1 hopea + 4 pronssia) tavoitteeksi asetetun 12 sijaan. Ei tehnyt rajoissa pysyminen tiukkaakaan! Treenaamisen noihin kisoihin voi aloittaa heti!
Siellä täällä 
