Aurinkoinen (siellä jossain pilvien takana) ulkoilupäivä suuntautui mökille. Pakkasta oli aamulla mukavasti -7C, kun lähdimme matkaan. Tarkoituksena oli polttaa muutama parkkipaikan kuusesta viime reissulla sahattu iso oksa ja se rannan nuotiopaikan vieressä ollut risukasa.
Lisää risuja, niin saadaan kunnon savut!
Tavoite saavutettiin hienosti, lähes huomaamatta. Samalla täytimme lintujen ruokinta-automaatin. Siemenistä olikin syöty jo puolet. Näin varovasti arvioiden täyttöreissuja pitää tehdä kahden viikon välein. Sain kuvan siitä veikeästä töyhtötiaisesta, mutta oman kameran ominaisuudet estävät valitettavasti julkisen julkaisun. Linkissä on kuitenkin hieno korvike. Kaikki muutkin tiaiset tulivat innoissaan pyrähtelemään ruokapaikalle, paitsi pyrstötiaista ei taaskaan näkynyt missään.
Rannassa, jäällä jäätyneeseen sohjoon oli jäänyt selvästi yksinäisen valkohäntäpeuran tai metsäkauriin sorkanjäljet. Se oli saapunut jäälle mökkirannasta ja suunnannut ensin kohti vastapäätä olevaa mannerta, mutta kääntynyt kuitenkin puolesta välistä salmea kohti siltaa. Minne lie matkalla?
Samalla reissulla onnistui hienosti myös maisemista nauttiminen. Alkuviikosta satanut lumi oli vieläkin kestänyt puidenoksilla, ja maisemat olivat lähinnä postikorttimaisia. Sunnuntaina säätila muuttuu suojasääksi, eli tällaiset näkymät ovat sen jälkeen historiaa. Saapa nähdä, että kuinka kauan joudumme vastaavia tänä talvena odottamaan!?
Alamäki lumikujaa pitkin sillalle ja saareen.
Lähteen kohdalla oli näin hienoa!
On tosiaan hurjan kauniit lumimaisemat!!
TykkääTykkää
Mutta en malta olla huomauttamatta, että risujen tai esim. ruo'on poltto jäällä ei ole kannatettavaa. Näin tehtynä poltetun matskun ravinteet menevät suoraan järveen ja rehevöittävät sitä. Ja meidän mökkijärvihän on rehevä jo ihan muutenkin… Yksi nuotio ei tee suurta muutosta, mutta jos kaikki…
TykkääTykkää
Otan huomautukset nöyrästi vastaan, ja vastaan, että tässä tapauksessa turvallisuus vei voiton ekologiasta. Jospa hiiltynyt puukeppi keinuisi keväällä karun ja kivikkoisen järvemme karuimmalle rannalle luovuttamaan lannoittavat aineksensa vaikkapa luhtavuohennokalle, joka voisi kauniina kesäpäivänä ilostuttaa päiväämme ja piristää mieltämme.http://edu.taivalkoski.fi/tk-koulut/lukio/kasvisto/Luhtavuohennokka.jpg
TykkääTykkää