Kävimme tänään Laukaassa, Peurungan Icecat Arenalla, tutustumassa loistavaan TV-sohvalajiin, Curlingiin. Ei ole muuten yhtään niin helppo laji, miltä se TV:stä näyttää. 

Liukukenkä, liuku, liuussa pysyminen, harja, harjaaminen, merkki, tähtäys, voima, kierre, 10-12 tai 14-12, irrotus, pystyssä pysyminen ja lopuksi harras toivominen. Unohtuikohan jotain? Nämä kun muisti, niin sitten sai aikaan loistavia heittoja! Ehkä.

Kuva on jostain EM- tai MM-kisoista maailmalta.
 

Tämä olisi se pelin tarkoitus; lähelle, tarkasti ja tietysti paremmin kuin vastustaja.

Lajiesittelymme kesti ohjauksineen ja pienen pelin kanssa kaksi tuntia. Meitä oli pelaamassa vain neljä, koska osalle alkuperäisistä lähtijöistä oli tullut esteitä ihan viimetinkaan. Suorituksia saimme porukan vähyydestä johtuen reippanlaisesti, mutta sehän oli vaan hieno juttu. Harjaaminen on kuitenkin melko rankkaa hommaa, eli kyllä se lisäporukkaa vaatii. Seuraavan kerran, sitten joskus, kannattaa varata suosiolla opetukseen ja kunnon peliin se kolme tuntia. Onnistuisikohan vaikka kesällä?

Meidänkin pelissä saatiin kivet ”pesään”, ”suojiksi” ja ”suojaan”, vieläpä ihan tarkoituksella. Saimme myös heitettyä kiven ”läpi” ja ”vajaaksi”, vain epäonneksi, mutta helposti.

  
Kokeilkaa ihmeessä lajia! Sitä paitsi, ei miljoonat Canadalaiset voi olla väärässä.
Jos rakas pennitön kaupunkimme voisi järjestää pelipaikan, niin saattaisi olla mahdollista, että minut voisi bongata tämän lajin parista hyvinkin säännöllisesti.