Kävimme iltalenkillä fillaroimassa Tuukkalan kalmistolla. Tuosta linkistä löytyy lisätietoa ja kuvia paikasta. Siitä sitten suunnistimme vähän vanhemman suojelukohteen ja nähtävyyden luo, joka sijaitsee hienosti teollisuusalueella, mutta Saimaan rannalla.

Aika on tehnyt tehtävänsä.

Pappilanselkä alkaa olla pian aivan sula!

Tässä on vajaa pari viikkoa totuteltu fillaroinnin saloihin. 2-30km ovat keskimääräiset pituudet, matkavauhti ollut keskimäärin hieman alle 20km/h. Leppoisaa matkailua, eli opettelua oikeasta ajoasennosta, vaihteista, sopivasta matkavauhdista jne.

Meidän kaupungin kadut ja oikopolut alkavat kohta olla jo tutut. Ei sentään vielä, todellakaan! Kuitenkin monia sellaisia pyöräteitä ja polkuja on jo poljettu, joissa en ole ikinä ajanut, tai siitä on aikaa. Aika paljon! Katupöly on tällä hetkellä ikävin asia, ja suojalasit ovat miltei pakolliset. Vielä on ajellessa ollut sen verran viileää, että putkipiposta on ollut lämmittävää apua. Jospa toukokuussa voisi jo ajella ilman hanskoja ja kypärämyssyjä. Eipä tuota vielä tiedä.