Molskis ja loiskis!
  

Kävimme seurallemme järjestetyssä melontaesittelyssä/-opetuksessa Mikkelin Melojien Melapirtillä. Saimme opetusta Suomen tulevaisuuden mitalimieheltä (toivottavasti, pidetään peukkuja!) ja hänen isältään. Tutustuimme yksikkökajakkiin ja inkkarikanoottiin. Sisällä käytiin läpi turvallisuusasioita ja oikeaa tekniikkaa, mutta meloessa homman idea alkoi selvitä paremmin.
 

Rannalla säädimme jalkatapit oikeille paikoilleen. Sen jälkeen pelastusliivit ja aukkopeite päälle, kajakki laiturille, oikeanpituisen melan valinta ja kengät pois. Oikealla ”tyylillä” kajakkiin, aukkopeitteen virittely ja keula kohti satamaa.

Ensiksi mentiin sinne ja tänne vuorotellen. Sitten pikkuhiljaa alkoi sujumaan suoraan eteenpäin melominen ja hetken päästä vartalokin alkoi hieman tapailla oikeanlaisia liikkeitä, kiertoja. Melapirtti-Satama-Melapirtti on hyvinkin tarkkaan 5,5km. Sade ja vastatuuli eivät haitanneet ja matka vaan taittui. Voisi äkistään sanoa, että olipa vaivatonta ja miellyttävää etenemistä! Tykkäsimme kaikki!

Kokeilimme lisäksi inkkarikanootteja ja kävimme melomassa niillä muutaman sataa metriä luonnonsuojelualueella Urpolanjokea pitkin.

 

Sademetsäinen tunnelma hyvin virtaavassa vedessä, vain krokotiilit puuttuivat. Vai puuttuivatko? Meloimme kiemurtelevaa matalaa jokea pitkin mm. kahden vanhan holvisillan alta. Toinen niistä oli noin 50m:ä ja aivan pimeä. Tosin siihen oli tehty lisäosa tienleventämisen yhteydessä aidosta pellistä…

Oli niin mukavaa, että houkuttelee ”jäsenöitymään” uuteen lajiin.