Suuret, uudet, tuntemattomat. Saaret, sillat, pikkutiet, skärgårdens-meininki. Ou jee, raitapaitaa päälle, ja vene laituriin! Täältä tultiin!
Jo lähtiessä oli tieto, että perillä voi sataa, tai paistaa. Kotoa lähtiessä oli +21*C, mutta jo mäkihyppykaupungissa kävi loppumatkan säätiedotus selväksi ja Ykkösellä vangitsin sen kuvaksi (+13*C):
”Haivei van”
Saariston rengastie kutsuu seikkailuun.
Tuo ”naurettava hiekkapolku” on pyörätie, jolle ihmisiä kutsutaan polkupyörineen kesänviettoon. Enpä olisi lauantaina tuosta nauranut, vaan päinvastoin, olisin ollut tyytyväinen, jos edes tuollainen olisi löytynyt.
Parainen-Nauvo -lautan perjantai-illan huumaa. Tilanne ei oikeasti ollut mikään paha, sillä kolme lautaa sukkuloi väliä NonStoppina. Alle puolen tunnin jonotuksella pääsimme kyytiin. Taisi olla ns. toinen kattaus.
Vielä tämän jälkeen yksi pikkulautta ja sitten pian perillä.
Lauantain fillaroinnit:
Aamupala on nautittu ja… KATSO!
Mikäs se siellä?! Aurinko, kävi morjestamassa.
SaVi vuokrasivat ihan uudet pyörät
VÄSTERGÅRDsta Mukaan pakattiin sadevarusteet ja mehut. Olemme valmiina lähtöön. Suunnaksi Nauvon keskus. Lähtö tapahtui Nauvon itäosista, jostain
Skräddasin kohdilta. Nauvon satamasta suuntasimme saaren pohjoisosassa kulkevalle pikkutielle, Norrstrandintielle. Tie kurvaili pitkin saariston peltojen reunoja ja pieniä metsikköjä.
Tästä kuvasta käy myös hiukan ilmi matkanaikainen vastatuulemme. Satamassa se oli vaivaiset 16m/s, mutta 20m/s puuskissa oli todellisuutta. Paras kohta oli, kun jouduimme polkemaan alamäkeen, että pyörä olisi edes hiukan liikkunut. Tällaista oli onneksi vain reissun ensimmäiset 30km!
Hianoo!
Korppoon lautalle saavuttuamme päätimme olla jatkamatta enää toiselle saarelle, koska voimavaramme eivät ehkä olisi enää riittäneet 10 km:n vastatuulipyöräilyyn, tai ainakaan ”tyylikkääseen” paluumatkaan.
Päätös kypsyy…
Syömme lossiravintolassa (Yllättävän hienot annokset! +++ ) ja suuntaamme varsinaista päätietä takaisin Nauvon satamaan kahville. Paluumatka oli täysin päinvastainen… No, tietysti! Nyt saimme avuksi, meitä alkumatkasta työllistäneen tuulen. Matka sujuikin kevyesti, hyvää ja reipasta vauhtia.
Ei tarvinnut jonottaa.
NORRSTRÖMMENIN SILTA
Oikeasti pelotti ylittää siltaa myrskyisän tuulen vauhdittamana. Tuuli tempoi niin suurella voimalla, että sitä vasten oli oikein nojattava! Hieman hirvittävä tunne, koska pyöräillessä istut kaiteen yläreunan tasolla ja alas on kuitenkin melkoisen pitkä matka.
Ässiä alkaa sillan loppupäässä jo naurattaa?! Todellisuudessa tuuli on viemässä fillareita ja kuvattavia mereen!
Kaikkiaan extreme-henkinen reissu. Kokemuksia kertyi runsaasti. Pyöräilymatka 54,2km, ajoaika 3.15h ja kokonaisaika noin 5h. Joskus uudestaan, ja toivottavasti hieman vähemmän myrskyisellä säällä.
Tack så mycket!
var _gaq = _gaq || [];
_gaq.push([’_setAccount’, ’UA-11230050-1’]);
_gaq.push([’_trackPageview’]);
(function() {
var ga = document.createElement(’script’); ga.type = ’text/javascript’; ga.async = true;
ga.src = (’https:’ == document.location.protocol ? ’https://ssl’ : ’http://www’) + ’.google-analytics.com/ga.js’;
var s = document.getElementsByTagName(’script’)[0]; s.parentNode.insertBefore(ga, s);
})();
Mökkiloki päivittyy 
Siis mikä ilme tossa lähtökuvassa!!! Mulla tais olla aivot solmussa jo ilman tuultakin. 😀 Hieno viikonloppu, kaikesta huolimatta! Tackar och bockar, ens kerralla lisää. 🙂
TykkääTykkää
Kaikissa kuvissa jokaisella naama hymyssä! Syitä voi tietysti olla moniakin; aivojen tuulesta johtunut oikosulku, totaalipelko tai muuten vaan ruuvit löysällä. Siis nuo järjestyksessä. ;-P
TykkääTykkää