Hoh-hoijjaa..

Etelä-Afrikassa potkitaan palloa Maailman Mestaruudesta. Kukapa nyt tuota ei tietäisi!? Niinpä niin, mutta kuitenkin miljoonien seuraamassa lajissa on nähtävästi lähtökohtana pyrkimys mahdollisimman täydelliseen huijaukseen ja vaikka mahdollisimman epärehellisin keinoin. Käsittämätöntä, mutta totta. Urheilussa!

 

Kumpikin joukkue yrittää harhauttaa tuomareita näyttävillä, sotaelokuvista tutuilla, kuolemaa muistuttavilla kaatumisilla, saadakseen vapaapotkun joukkueelleen? Uhrautumista joukkueen puolesta? Ei, vaan neiteilyä ja tuomittavaa epärehellisyyttä. Urheilullisuudesta ei niissä liikkeissä ole tietoakaan. Hametta päälle, ja hävetkää! Jalkapallossa hyväksytään kauhean kohtauksen esittäminen. On tuttu näky kentillä, kun pelaaja pitää käsillään päätään hartioillaan, (että se juuri ja juuri pysyisi siellä), tuskasta vääristynyt ilme ja kuitenkin sujuvaa pyörimistä ja kierimistä nurmella. Miksi? Epäonnisen pelurin jalka on kenties saanut hipaisun vastustajan jalasta pallontavoittelutilanteessa. Siis, pidellään tuskaisena päätä, kun nilkkaan on joku EHKÄ osunut? Sitten muu porukka säntää välittömästi, kuin salamaniskusta, yhtaikaa käsillään huitoen ja ”raatoa” osoitellen ja taas päät kallellaan käsiään levitellen tuomarin ympärille kyselemään ja selittelemään, että ”Näitkö, kun tuo kauhea murhamies katsoi pahasti meidän Albertoa? Sehän meinasi varmaan murskata ja ehkä syödä koko Alberto-rukan. Anna nyt penaltti, tai kortti, tai puhelinnumero!” ”Selviiks sää Alberto tästä murhayrityksestä?” Lääkintävahtimestari sumuttaa Purkitettua pohjoistuulta polveen ja mumisee valmentajan lähettämiä taktiikkaohjeita uhrin ympärillä poukkoileville pelaajille (Mitä pizzaa tilataan? Saako olla valkosipulia?), ja hetken päästä Alberto kävelee taas! Ihme on tapahtunut! Hallelujaa! Sitten tämä ihmeparantuminen vaan yleisesti hyväksytään (jopa tuomari!) ja yleisö antaa hurjat aplodit. Tietenkin vain silloin, jos sen brutaalin lynkkausyrityksen Alberto-uhri oli kotijoukkueen syytön ja rehti pelaaja. Jos Alberto olikin vahingossa, täysin ilman omaa syytään, vastustajajoukkueesta, hänelle luonnollisesti vihellettäisiin ja /tai buuattaisiin heti. Siis vain pieni hetki. Ihmeparantumiset kuuluvat jalkapalloon. Paras tapa olisi, katsomotuomarin avustuksella, palkita turhista kuolemista korteilla, keltaisilla tai punaisella.

Sitten tuomarimokat. Hoh-hoijaa.

– Selvät paitsiot viheltämättä

– Vääryydellä tehdyt hyväksytyt maalit

– Oikein tehdyt hylätyt maalit

Miksi ihmeessä FIFA ei hyväksy katsomotuomaria, joka voisi heti korjata selvät vääryydet, pelaajien epäurheilijamaisuudesta johtuvat päätökset? Jos FIFA ei itse keksi kehitettävää, niin minulta voi tulla rohkeasti kysymään mm. että miksi olen menettänyt mielenkiintoni tähän hienoon lajiin.

Jotenkin tuntuu, että tuo filmaamisen ja teatteripelleilyn määrä johtuu jotenkin rantaviivan pituudesta, paitsi Englannilla. Saksalla saattaa olla vähiten rantaviivaa, joten en aio enää seurata TV:stä kuin Saksan pelit, enkä niitäkään, jos minulla sattuu olemaan muuta tekemistä. Toivottavasti SAKSA, ihan sama millä tavalla, voittaa mestaruuden.

Tulevan lauantain pelin toivetulos
La 03.07. Saksa – Argentiina 1-0
93 min. Mario Gomez
 
Ratkaisuna voisi olla vaikkapa selvästä paitsiotilanteesta kädellä tehty maali. Siinä olisi mukavasti sitä oikeutta mukana.

EDIT. En ole mielipiteeni kanssa yksin.
Turun Sanomien juttu (Lehkosuo ja Maisonlahti)
 Sepp Blatter, vanha kiukkuinen jäärä?
 Iltasanomien kokoamat filmaukset
Jallu Rantasen kommentti aiheesta