Heissan!
 

Tänään on Ruotsalaisuuden päivä (102.)
 

ja Kustaa Aadolfin päivä (378.)!

Mennäänpä vähän takaisin 7.lk:n historiaan:
 

Suomen vuosisatainen yhteys Ruotsiin katkesi Suomen sodan päättäneessä Haminan rauhassa vuonna 1809. Tuolloin Suomi liitettiin Venäjään ja siitä tehtiin Venäjän keisarin alainen suuriruhtinaskunta. 1800-luvulla Suomen virkakieli ja sivistyneistön kieli oli ruotsi. Suomen kielen asema vahvistui kuitenkin 1800-luvun lopulla. Tämän kehityksen vastapainoksi syntyi ns. ruotsalaisuusliike, joka halusi korostaa ruotsin kielen ja ruotsinkielisen kansanosan merkitystä Suomessa.

Vuonna 1906 perustettiin ruotsalainen kansanpuolue ajamaan ruotsinkielisten asiaa. Jo seuraavana vuonna puolue teki päätöksen ryhtyä viettämään erityistä ruotsalaisuuden päivää, jonka tarkoituksena oli vahvistaa ruotsinkielisen kansanosan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Juhlapäiväksi valittiin marraskuun kuudes, Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolfin kuolinpäivä. Tuona päivänä vuonna 1632 Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelukentällä kolmikymmenvuotisessa sodassa, jossa hän loi pohjan Ruotsin tulevalle suurvalta-asemalle. Ensimmäisinä vuosina ruotsalaisuuden päivän juhlinta kietoutuikin vahvasti Kustaa II Aadolfin persoonan ympärille. Ensimmäistä ruotsalaisuuden päivää vietettiin 6.11.1908 suurin juhlallisuuksin mm. eri juhlapaikoissa Helsingissä. Juhlapäivä päättyi tuhatpäiseen soihtukulkueeseen, joka kävi Runebergin patsaalla ja päätyi Senaatintorille laulamaan ruotsiksi virttä Jumala ompi linnamme.

  

Vuonna 1932 ruotsalaisuuden päivää juhlittiin tavallista mahtipontisemmin, sillä sankarikuninkaan kuolemasta tuli kuluneeksi 300 vuotta ja itse päivä, svenska dagen, täytti 25 vuotta. Juhlan yhteydessä käytiin kiistaa siitä, millaisin tunnuksin merkkipäivää vietettäisiin. Vastakkain asetettiin kaksi historiakäsitystä: ruotsinmieliset ylistivät kuningasta, mutta suomenmieliset vaativat kunniaa kolmikymmenvuotisen sodan suomalaisille sankareille, hakkapeliitoille. Juhlaa vietettiin kielirajoista piittaamatta mm. sotilasparaatein. Kansalliskiihkon sävyttämällä 1930-luvulla svenska dagen kuohutti mieliä kaikkialla, missä suomen- ja ruotsinkielisten intressit kohtasivat. Tämä johti jopa katutappeluihin suomenkielisten ja ruotsinkielisten kesken. Kielitaistelu antoi toisaalta uutta pontta ruotsinkielisten juhlinnalle. Yleisömäärät kasvoivat ja vuonna 1935 pääjuhla pidettiin ensimmäistä kertaa täpötäydessä Messuhallissa.

  

Maailmanpolitiikan käänteet heijastuivat kuitenkin taas ruotsalaisuuden päivän juhlintaan. Sota-aikana kansakunnan voimat oli koottava yhteistä vihollista vastaan ja ruotsalaisuuden sijasta korostettiin eri kieliryhmiin kuuluvien yhteenkuuluvuuden tärkeyttä. Juhlan vietto sai entistä vakavampia sävyjä. Myös juhlien järjestäjä vaihtui. Ruotsalaisen kansapuolueen tilalle tuli vapaa kansalaisjärjestö Suomenruotsalaiset kansankäräjät, Finlands Svenska Folting. Pääjuhlaa ruvettiin pitämään vuorotellen eri kaupungeissa. 1960-luvulla alkoi ruotsalaisuuden päivän merkitys selvästi vähetä. Juhlaa yritettiin uudistaa ja vedota erityisesti nuorisoon karsimalla siitä liiallista arvokkuutta ja juhlallisuutta.1970-luvulla kiinnostus vähemmistökulttuureja kohtaan virisi jälleen ja virkisti myös ruotsalaisuuden päivän viettoa. Miltei alusta asti ruotsalaisuuden päivänä on myyty paperista rintamerkkiä, jossa on suomenruotsalaisten värit, punainen ja keltainen. Vuonna 1925 ruvettiin myymään Kustaa Aadolfin suklaaleivoksia, joita koristi kuninkaan monogrammi tai marsipaanikuva.
 

 
Ruotsinkieliselle vähemmistöryhmälle tällä seikalla on suuri merkitys. Suomenruotsalaisilla on svenska dagenin vieton ohella muitakin omia perinteitä. Näkyvimpiä ovat Lucia-juhla ja juhannussalon pystyttäminen. (Lainattu ylen opettajatv:ltä)

Bärä sig bra!