Tämänkertaista suvun jouluruokaa lähdettiin syömään Naantaliin saakka.
  

Perjantaisen illan kurvailut ”vanhaa reittiä” sujuivat joustavasti Turkuun, vaikka ajokeli Varsinais-Suomessa olikin illan tullen erittäin liukas. Tuuli teki pimeällä, ajovaloissa aavemaisena aaltona, lumipöllystä hienoja ”lentäviä mattoja”, jotka peltoaukeilla vyöryivät vauhdilla tien yli pellolta toiselle. Harmi, kun sellaista ”aavekuvaa” ei saatu otettua, mutta vielä joskus kyllä saadaan!

Lauantaina, jo aikaisin aamulla (siis kympiltä) suunnistimme virallisen joulukaupunkimme Turun Vanhan Suurtorin joulumarkkinoille.
  

 Turun Tuomiokirkko seurasi arvokkaasti markkinakansaa.
   

  

Hyytävä tuuli, ja -13*C pakkanen. Ihmisiä oli aamupäivällä kertynyt paikalle jo melkoisen paljon, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, ettei olisi itse voinut ostoskojuaan valita. Jostain ihmeen syystä, tuli mieleen Tallinnasta tuttu kojumeri? Sama aika, samantyyliset rakennukset viehättävine pikkukujineen. Tietysti!

      

 

Suurtorin tunnelmasta jäi mukava maku, ja/tai muisto, ja tuollaisesta paikasta olisikin hienoa käydä hankkimassa herkkuja jouluruokapöytään! Niiltä vielä alkuperäisiltä tuottajilta, kun niitä vielä on.

   

Tältä Vanhan Suurtorin reunalla olevalta Brinkkalan talon parvekkeelta julistetaan joka joulu suorassa TV-lähetyksessä joulurauha koko Suomeen.

    

Sitten iltapäivällä matka suuntautui kohti Naantalin vanhaa kaupunkia ja satamaa. Siellä, taas kirkon vieressä, söimme suvun yhteistä jouluateriaa Ravintola Trapissa. 

  

 

Niin upeaa ja monilajista joulupöytää en ole koskaan aiemmin nähnyt, tai moisessa ruokaillut! Erinomainen paikka, ja erittäin maistuvat ruuat. Suosittelen! On sitä ruokapaikkaa vuosien varrella moni muukin toisilleen suositellut, koska ravintola oli jatkuvasti tupaten täysi. Naantalista lähdettyämme kävimme vielä nautiskelemassa jälkiruokakahvit Mairen ja Joukon luona ennen kotiinlähtöä. Oli taas kiva nähdä.
   Kiitokset kaikille tasapuolisesti!
 
 Pimeän ja tuulisen lumipöllyisen kotimatkan ajoimme moottoriteitä pitkin, kehä III:n kautta. Ei tarvinnut jännittää ohituksia, ja vielä ampumattomia hirviä ja peuroja. Lisäksi loppumatkamme Kuortista kotiin ajoimme JUST TARKALLEEN nopeusrajoitusten mukaisesti, koska Maija turvasi loppumatkaamme.