Ajatus kateissa, vai aivot narikassa?
    

Porukkaa on kaupungilla ollut liikkeellä, kuin MP:n peleissä kesäaikaan, ja vähän vielä enemmänkin! Autoilijoilla on ”laput silmillä”, ja/tai sitten kaikki talviajojuntit ovat hyökänneet kaupungille yhtäaikaa hiekkaläjiltään. Ajosuoritukset ovat huikeita; liittymistä suoraa 40km/h kaistojen yli eteen ja sitten itse seisot 80km/h vauhdista jarrupolkimella jäisellä tiellä ja toivot vaan parasta. Tai sitten kärkikolmion takaa ajellaan suu auki ihmetellen suoraan eteen. Risteyksissä arvotaan, että mihnikäs sitä nyt kääntyisi. Yksi yleinen harrastus on kanssa se, että vallataan molemmat kaistat, eli körötellään ns. viivojen päällä. Hyvä esimerkki oli eilen paikallisen ostoshelvetin kattoparkissa. Siellä oli sellanen mummoankanauto parkkeerattu siististi, ihan kuin muutkin, nättiin riviin. Tämä mummoankanauton rivi oli vain sellaisella yhdystiellä, joka kulkee eri parkkirivien välissä. No, eipä ole ihme, että siinä oli kutsuva tyhjä paikka! Vähän ajan päästä se liittymä olikin sitten ihan tukossa! Tampiot!

”Miksi tuo nyt soittelee tuota torveaan?” 

 Ostoshelvetit ovat ääriään myöten täysiä ja tavarat loppuvat hyllyiltä! No, eikä lopu. Ainoat asiat, mitkä kaupoista saattavat loppua ensin ovat Siiskosen leivät. Niitä on turha etsiä huomenissa mistään iltapäivän jälkeen. Tämä on jo perinnetietoa. 

  

Tämä Akun joulukuva kertoo hyvin vertauskuvallisesti kuinka jouluaikana voi ihmisille helposti käydä. Akua ei tässä selvästikään koettele pelkkä lahjasäkin paino, vaan ehkä kiire, vouhotus, ”pakko”, ja niin monet odotukset. Kukapa tietää?

Onko joulun idea alkanut hävitä kassakoneen ja mainosten ääniin?

Tehkääpä valintanne, tai sekoituksenne ajatuksella!