Olen jo aiemminkin päivitellyt menneitä (menetettyjä) hyviä tapoja, joiden puutteeseen kauppaelämässä liiankin useasti törmää. Tässä taas tuore esimerkki.

Ensinäkin tästä läänin pääkaupungista on hirmuisen vaikeaa löytää autovuokraamoja (3 ketjua minimi panoksilla), jolla olisi vapaita sopivia kulkuneuvoja vuokrattavana. Sitten, jos jollakin on niin… 

   

Tänään oli tarkoitus kirjoitella pakettiauton vuokrasopimusta viikonlopun pikkuiselle keikalle.  Puhelimitse hoideltiin asioita eteenpäin. ”Tulisitteko klo 16:00 meidän toimistoon, niin hoidetaan paperit kuntoon?” ”Asia selvä, tietenkin tulemme.” Mennessämme paikalle, tasan klo 16:00, on toimiston ovi visusti kiinni. Hetken odottelu, ja sitten soitto vuokraamon numeroon. ”Eikös meillä ollut tapaaminen klo 16:00?” ”Juu oli, mutta me käväisimme tässä autonhakumatkalla kahvilla, ja saavumme kyllä 10-15 min päästä.” ”Juu, mulla kun on tapana olla sovituissa tapaamisissa ajoissa, niin oletan, että bisnespuolella ollaan myös ajoissa. Varsinkin, kun me olemme, niitä jotka maksamme tästä palvelusta. Ja paljon! Niin, ja perutaan se aiottu vuokraus tällä samalla puhelulla. Palataan, mutta joskus toiste asialle. Kuulemiin.”

Perustellaan hieman. Keskiviikkona sovittiin tapaamisaika ihan pelkästään vuokraamon toiveesta. Suostuin hieman tahtomattani tuohon kikkailuun. No, työpäivän jälkeen kovalla kiireellä pikainen käynti kotona, ja siitä sitten takaisin ruuhkaisen keskustan työmatkaliikenteeseen. Toisella yrittämällä, siis toisesta parkista löytyi parkkipaikka ja sitten sopimusta… Juu ja en, ole tulossa joustamattomaksi kiukkuiseksi vanhaksi ukoksi!

Hölmöä on tällaisia valitusjuttuja kertoa, mutta ehkä joku satunnainen lukija onkin töissä asiakaspalvelijana ja lukee tämän, ja osaa jatkossa ottaa myös tällaiset pikkujutut huomioon. Vain tietenkin silloin, jos katsoo, että sovituissa tapaamisissa tulee olla paikalla ajoissa. Kertomus päättyy kuitenkin jälleen onnellisesti. 

 

Kerron tämän jännittävän, mutta yksinkertaisen, lopun lauantai-iltana, ehkä jo loton jälkeen.