Aamukahvilla ihmetelimme, että mitä ihmettä pääskyset kurvailevat melkein kilometrin korkeudessa. Varmasti helpompia elämisalueita heillekin löytyy. Ihan huomiona, että tähän mennessä auton ikkunaan ja keulaan on tullut hyttysen yms. raatoja yhtä paljon, kuin Mikkelin halkiajossa. Sillä erotuksella, että täällä ei niitä kiusallisia pikkuötököitä ole yhtään.
Matka kohti laaksonpohjaa on juuri alkanut.
JäsenS ihailee komeaa putousta ja rotkon pohjalla vellovaa jokea.
Åndalnäsissä oli käytävä pikkuisen polttoainetäydennyksellä. Vuorossa olivat Trollstigen, Geiranger ja x-paikka (vanha vuorille nouseva maisematie, jonka nimi ei juuri nyt tule mieleen). Muistui! Gamle Strynefjellvegen!
Älkää siellä Suomessa olko yhtään huolissanne korkeasta polttoaineen hinnasta! Norja on öljyvaltio, ja hinnat hipovat kahta Euroa! Taas asia, jota en välttämättä ymmärrä.
Trollstigen edessä! Parkkipaikka, jolla koko nousu kuvailtiin oli niin kalteva, että siinä oli vaikea kävellä ”normaalisti” takaisin autolle. Kaltevuus oli sellainen, ettei aivot sitä oikein tajunneet.
Tuolla ylhäällä, sillan vieressä, on näkyvissä P-paikka…
”Järkyttävien” kurvien jälkeen ahtauduimme pikkuruiselle P-paikalle putouksen viereen. Näköalat olivat huikeaakin hurjemmat! Siellä sitten oli NRK1:n kuvaus- ja jutturyhmä tekemässä haastattelua johonkin perjantaina ulostulevaan ohjelmaansa. Jotakin ne meiltä kysyivät, ja jotakin siihen vastasin. Itseasiassa en oikein tiedä mihin vastasin, kun olimme niin tohkeissamme noista näköaloista ja helkutin syvistä ”ojista”.Hyvin meni, ja kaikkia nauratti. Hyvä merkki? Tien kauheudet ja hurjimmat putoukset olivat lopulta vielä edessäpäin. ”Enkä pelkää ollenkaan….”
Huipulla olimme kirjaimellisesti ihan pilvessä.
Tähän päivään mahtui monia komeita koskia, jotka kiemurtelivat vuoren rinteiltä kohti merta.
Geiranger oli komea paikka, pilvisyydestä huolimatta.
Nousu Geirangerilta ylöspäin oli hyvä/pakko ajaa bussien imussa. Lunta oli paikoitellen useamman metrin kinoksina.
Nähtävyyspaikoilla oli bussilasteittain japanilaisia, italialaisia ja espanjalaisia turisteja. Geirangerista lähtevässä nousussa meitä vastaan tuli kymmeniä turistibusseja alaspäin. Ahdas tie ja vielä ahtaammat neulansilmät aiheuttivat jänniä hetkiä jyrkissä paikoissa, kun jouduimme odottamaan jo kääntymään ehtinyttä bussia. Kytkin parka!
Yksi ”takaisku” koettiin, kun x-paikan vanha vuoristotie oli suljettu. Ajoimme Bismohun, Skjäk turistheimiin, ja sateen varalta otettiin mökki.
Mökkiloki päivittyy 