Niin, siis lopulta päätimme ajaa marathonmatkan (n.500km) sadealuetta pakoon, ensin Geirangerin tai Trollstigen kulmille. Hei siis, samoille paikoille, jossa jo olimme käyneet!? JOO!
Kyseiset tiet olivatkin, nyt ilta myöhään, pajlon tyhjempiä ja valoisempia! Eikä meitä enää pelottaneet ne kurvit läheskään niin paljon, kuin ensimmäisellä kerralla. No, ihan pikkuisen… Nyt näki ”kaiken”!
´

Lopulta ajoimmekin hiukan enemmän, ja saavuimme Ålesundiin. Aurinko vielä valaisi hienosti iltamaisemaa! Ålesundin Campingalueen kaikki mökit olivat loppuunmyydyt. Campingalueen Respan ”täti” kertoi meille (erikoispaikastaan, ihan eri paikassa, jossa respa tavallisesti oli), että ennusteen mukaan sade ei tule Ålesundiin ennen klo 11:00, tai kahtatoista.
 
Siis, HYVÄÄ YÖTÄ!
    

Höp, höpö! Heräsin aamukuudelta, ja suoritin aamutoimet ns. omassa tahdissa, koska leirintäalueella kaikki muut vielä uneksivat. JäsenS heräili vähän ajan päästä. Huomenta! Eipä aikaakaan, kun me valmistelimme ”outdooraamiaista”, niin jo alkoi pikkuinen ”ripsiminen”. Greit!
 

Ripsii, jopa kameraan asti.
   

Aamiainen syötiin rauhassa teltan vierustalla, ja siitä sitten respaa (+ tietty pienet kuittailut eilisen lupailuista, tietenkin ”hyvässä hengessä”), ja kohti Ålesundia. Keli oli harmaan sateinen, Mutta, kun täällä ollaan, niin paikkoja katsellaan ja kurvaillaan! Kun olimme tällä näköalavuorella, niin samaan aikaan rantautui Hurtigrutenin vuorolaiva. Sen matkustajakuulutukset kaikuivat huomattavan kovaäänisesti vuonolla.
    

Puolentunnin lauttareissulla Vestnesistä Moldeen.

Oli muuten hauska sattuma, kun viittoilin jo aiemmin edessäajaneelle BMW X3:n kuskille, että polkaise sitä kaasua, että päästään matelevan jonon ohitse. Tietämättä mistään kiireestä. No, lopulta polkihan se. Karkuun ei kuitenkaan päässyt. Mutta ei tarpeeksi, kun myöhästyimme alle minuutin lauttamatkalta. Vänkärin paikalta nousi hymyilevä mies, mutta kuskina ollut nainen ei hymyillyt yhtään, eikä katsonut edes kohti. Taisi sen ukkeli kertoa kaiken, minkä minäkin olisin viestitellyt. Odotusta kiireettömästi 30min. Tack!
   

Sitten suunta ylihehkutetulle Atlantintielle.

 
Kiva pätkä, erillaisia kuvioita, mutta ei mitään ihmeellistä. Odotimme, että meri olisi antanut edes jonkunlaista merkkiä mahtavuudestaan, but no. Ihan rehellisesti Puumalassa oleva Lietveden ja Pistohiekan välistä pätkää voitaisiin hehkuttaa maailman perintökohteena samalla tavalla. Hyvä Puumala!
   

Merenalta meneville teille. 1xxNOK.
 

Trondheimiin! Tänne on helteisiä kelejä, +25*C. Eipä voi vastustaa!

Mutta sitten; Tervetuloatoivotuksena puolen tunnin ukkoskuuro! Kiitos!