Aamu alkoi Åren helteisissä tunnelmissa huoneiston siivoamisella ja tavaroiden järjestelyillä. Pyykit oli pesty ja siinä samassa myös yhdet kengät, joihin olin TAAS kerran kerännyt jotain ei-toivottavaa. ;-P Puhdasta tuli! Suunnittelimme kevyttä ja rauhallista lähestymistä etelämpään, koska huomenissa (sunnuntaina) aiomme kuitenkin vierailla Oslossa. Juu, juu, ei meidän ensin pitänyt siellä käydäkään, mutta säätieteilijät ovat jo monesta ”tuutista” toivottaneet aurinkoista sunnuntaita Osloon, niin pakkohan se on käydä testaamassa. Ai niin, se kevyt siirtyminen oli tasan 575km. Saimme, kuin saimmekin paikan Sunne Swecamp Kolsnäsistä. Paikallisesta Visulahdesta. Olisimme mielellämme valinneet rauhallisemmankin paikan, mutta eipä löytynyt aukiolevia paikkoja 150 km:iin!

   

 Åreskutan 1420m
 

 Ruotsalaista kellotapulimuotia.
 

 Tottahan toki!
 
 
Tiesimme, jo Åresta lähtiessämme, että joudumme jossain vaiheessa päivää ajamaan Ruotsia halkovan sadealueen läpi. Kohtasimme sen voimakkaan ukkosrintaman Moran ja Torsbyn välillä. Hurjaa salamointia pilvissä, ja suoraan maahan. Näimme kymmeniä ja taas kymmeniä kirkkaita salamoita! Eräällä, noin puolen kilometrin pätkällä oli satanut niin paljon rakeita, että ne olivat kinostuneet valleiksi tien reunoille. Eipä ole moista tallentunut aikaisemmin mieleen.

Kaiken kaikkiaan koko tienpätkä E45 oli tylsääkin tylsempi kokemus. Suota, kangasmetsää, suota, kangasmetsää… Tien ainoa helpotus oli, että käytäntönä tuntui olevan se, että jokaisen oli itse valittava sopiva nopeus ajotyylilleen.