Sunnen majoittautuminen sujui yllättävän hienosti, vaikka joku ruotsalainen hevibändi kaikkensa yritti. Sanoin porukkaa sellaiseksi villasukkahevibändiksi, joka tässä tapauksessa tarkoittaa melodista Teräsbetonin laulajan matkimista… plååå, plååå, plååå. Voishan tuota radiosta kuunnellakin!

  

 Illan ja yön todellisena rauhoittajana, oli varmasti myös pikkuinen kesäsade. Meillä oli tietty korvatulpat , jotka takaavat muulloinkin tasaiset unet.

 

Päivän varsinainen tavoite oli OSLOssa pyöriminen ja takaisin Rannikkoruotsiin siirtyminen. Matkalla näimme jonkun Monstertruckstuntshown pitkän, kymmeniä kalustorekkoja, karavaanin matkalla pohjoisemmaksi. Oli melkoisia vekottimia lavoilla!
 
Suuntasimme reilun 200km:n ajelun (Ruotsissa E45, 238, ja jo tuttu 61 Charlottenbergiin. Norjassa 2, erittäin mielenkiintoisen 21 ja 170) jälkeen suoraan Holmenkollenille.
      

 Jo Kollenin ympäristöön saapuminen sai aikaan sellaisia jänniä fiiliksiä, kun paikan urheilutapahtumia on tullut seurattua kymmeniä kertoja TV:stä. ”Tuossa nousussa ne tekevät, tai ainakin yrittävät irtiottoja”, ”Tuossa on se Kappelinmutka”… Ajoimme suoraapäätä ylös hyppyrimäen juureen, niinkuin ne kymmenen turistibussia ja kymmenet henkilöautotkin. Ihmetuurilla saimme myös parkkipaikan. Tutkimme maisemia ja matkamuistokauppaa, ja odottelimme samalla hissijonon mahdollista lyhenemistä. Siis, se hissi, joka kuljettaa ihmiset ylös näköalapaikalle hyppyrin huipulle. Kävipä sitten hieman vanhanaikaisesti, kun olimme tarpeeeksi odottaneet, ja menimme ostamaan lippuja, niin myyjäneitokainen ilmoitti meille kovasti pahoitellen, että jonoa on yli 40min. Voeha nenä. Näköalat Oslon ympäristöön olivat toki hienot, ja jopa huikeat jo alastulorinteen yläpäästäkin, mutta olisihan se ollut kiva käydä ihan siellä ylhäälläkin. Mutta ei jääty odottelemaan.
 

 Takasuoraa, yli- ja alikulut, ampumapaikkoja, loppusuora, Maali!
Jotenkin kaikki onkin maastohiihdon osalta luonnossa hiukan pienemmän näköistä, mitä oltiin kuviteltu. Mäkitorni oli taas paljon mahtavemman oloinen. Kappelista tuli ulos hyvin juhlapukeutuneita ihmisiä. Jotkut saaneet toisensa. Vau!
   

 Kollenilta lasketeltiin sitten Oslon museoalueen Viikinkimuseoon. Hienoja entisöintejä talo pullollaan, mutta ehkä odotimme vielä jotain muuta. Mitä sitten? En vaan tiedä.

Viikinkimuseosta suuntasimme kohti Vigelandin puistoa. Parkkipaikan etsimistä ja runsaan porukkamäärän ihmettelyä. Parkkipaikat olivat todella vähissä, eli niitä ei ollut ”missään”. Ajoin jo puoliväkisin eräälle P-alueella, mutta kohtelias järkkärimies totesi kaikkien P-paikkojen olevan festivaalien järjestäjien käytössä. Festivaalit!?! No, eipä ole ihme, ettei paikkoja löytynyt mistään usean korttelin sisältä. Suhteellinen Oslon onnistumissuhde oli vielä 2/3. Ei syytä murheeseen.
     

 Siispä seuraavaan, eli ”kiepahduksen” viimeiseen kohteeseen. Se olikin maailman suurin hyppyrimäki, Vikersund. Matkalla kiersimme mm. Tyrifjorden-nimisen järven ympäri (E16, 35,238) Drammeniin. Järvessä näkyi selvästi Norjan viime viikon runsaat sateet ja Lillehammerin ympäristön katastrofin seurauksia. Täällä oli myös kovien sateiden jättämiä jälkiä, mm. jotkut hiekkatiet olivat poikkeuksellisen pahasti syöpyneet.
 

Vikersundin lentomäki.
  Maailman suurin mäki on kerrassaan mahtava!
 

Sitten kohti määränpäätä Ruotsissa. Solvik Camping, Kungshamnissa

Huomenna Arkkiin, se on tässä ihan vieressä, ja suunta kohti itää.