Mökille mentiin, niin kuin olimme suunnitelleet. Keli oli kohtuullinen, ei satanut, ja aurinkokin vilahteli.
   
Perämoottoriin laitoimme bensaa tankkiin, ja muutaman vetäisyn jälkeen vekotin hyrräsi kuin uusi! Moitteeton käynti, lämmittelyt ja koeajo. Toimii, ja hyvin! 

  

   Tämä oli ns. lämmittelykierros 5m laiturista. Muuten kuskilla oli (Tietysti!) pelastusliivit puettuna.

Herra H kävi kurvailemassa veneellä saaren ympäri. Ei ongelmia. Kuulemma jokaisessa saaren mökissä oli porukkaa paikalla. Pikkusaaren porukat virittelivät itäpuolelle juhannuskokkoa.
  
Mökillä lukuhetki ja kahvia. Joo-o, ja sitten….
      

Tip, tap, tip. Sade vaan jatkui, ja jatkui. Krooh ja Pyyyh! Parit päiväunet! Kolmisen tuntia odottelimme… No, eipä siinä sitten muuta, kuin kamppeet kasaan, ja kotia kohti. Kaupungin eteläpuolella ei kutsun mukaan kuulemma satanut. Siispä suuntasimme sitten sinne, sadekuurojen läpi kavereiden pihalle pelailemaan parit pelit. Ensin kuitenkin kotona lippu salkoon juhannuksen kunniaksi. Kun pääsimme perille, alkoi sielläkin sitten pikkuhiljaa sadella. Jo hiukan epäuskoinen; ”Ei voi olla totta!” Eipä auttanut voivottelu. Vai auttoiko sittenkin, ripottelua ei lopulta kestänytkään kuin pienen hetken? Pelit pelailtiin vaihtelevalla menestyksellä, ja sitten kotiin juhannussaunaan.