Tänään annos kulttuuria, ja paljon muuta Helsingissä.    

Helteinen Helsinki tarjosi kaunista nähtävää roppakaupalla. Reipas siirtyminen hotelliin, josta saimme, kuin saimmekin huoneen jo alkuiltapäivästä. Sitten ostimme hotellin tiskiltä Helsinki-kortit, joilla voi matkustella ja vierailla samaan hintaan museoissa yms. Hyvä ja tarvittava kortti. Hyppy hotellin portailta suoraan ratikkaan! Siistiä! Edellisestä kerrasta, kun olen ratikassa istunut on aikaa, sillä se on tapahtunut TURUSSA! Muistaakseni… Ihmisiä oli liikkeellä, kuin muurahaisia. Ratikkalinjat ovat tällä kokemuksella aavistuksen ”hakusessa”, mutta mitään ei opi, jos ei kokeile -ajatuksella eteenpäin. Hyvin suunnistimme kohti keskustaa ja sovittuja treffejä Tuijan ja Mikin kanssa.
 

Tästä vasemmalle oli niin täyttä, ettei siitä mahtunut edes ottamaan kuvaa…



Pikkukartta kertoi noinsuuntia senhetkisestä olinpaikasta, ja kun ratikan ”renkaat” alkoivat, hieman liioitellen, hipomaan Aleksanterinkadulla Tuomiokirkon jälkeen merta, päätimme loikata kyydistä hieman ennen Stockmannia. Soittelut TuMi:lle, ja tapaaminen pikkuodottelun jälkeen ”kellon alla”, auringon puolella.

 

 

Pikaiset tervehdykset, ja ”turisti -leimalla” suunnitelmien pikakertauksella eteenpäin. Matkalla näkyi monta TV:stä tuttua paikkaa; Lasipalatsi, Eduskuntatalo, ja sitten pääkohde.Tutustuminen ihmeisiin alkoi Kansallismuseosta. Hieno paikka! Hurja määrä kaikenlaista, vuodesta nolla, viittä vaille nykyhetkeen. Kerroksia, rappusia, huoneita loputtomiin ja ”miljoona” käveltyä askelta. Aseista oudoin oli valaspyssy ja aarrekammiosta paras 1952 Olympiakisojen kultainen mitalli.

 

Sitten ratikkakyydillä takaisin keskustaan, siihen jo tutun kellon läheisyyteen. Seuraavana vatsa huuteli suunnitelman mukaisesti ruokaa. 

   

Stockan ja Esplanadin välillä nähtiin monia toinen toistaan hienomipia ja kuuluisampia ravintoloita, mutta sitten päädyimme jostain syystä Cantina Westiin, mutta eipä kaduta yhtään! Reilulla parillakympillä vatsa tulista texmexiä ”pullolleen”. Lautasellinen ei ollut mikään pikkunätti asetelma, vaan täyttä tavaraa reunoja myöten!

   

Siitäpä sitten illan viimeiset vapaat kuviot Suomenlinnassa. Ehdimme juuri ja juuri lauttaan. Täydellä vatsalla kun on hieman hankalaa kiiruhtaa. Vilvoittava merituuli.

 

Loistojuttu tähän väliin kauniilla meri-/saaristomaisemilla! Siitä sitten ihailemaan saaren kauniita maisemia. Ihmisiä oli paikalla paljon. Siis paljon. Ainoa pikkuharmi oli, kun ehdimme paikalle vasta silloin, kuin museot laittelivat oviaan kiinni.

 

Kaunis kannanotto

  

Sinivalkokeltainen

  

Ei luolissa ole aina niin synkkää!

Sitten taas ”hopi-hopi” -vauhtia mantereelle menevälle laivalle. Tällä kertaa meille jäin ruhtinaallisesti vielä odotteluaikaa laivalla. Ainakin 20 sekuntia.
   

Takaisin mantereelle

 

Höh, mutta ei mahda mitään. Jospa kieppaamme takaisin sinne, huomenna keskiviikkona, kunhan HerraH saapuu aamulla paikalle. Suuret Kiitokset TuMi:lle reissuseurasta!

Mutta… Keskiviikkona myös… KORKEASAARI! Jees!