Hotellissa yö sujui hotelliyön lailla. Hotelli itsessään oli hiljainen ja asiallinen aamupalaa myöten (paitsi, että ei ollut pekonia!), mutta helvatin lokkiparvet taistelivat yöllä jostakin maukkaasta makupalasta niin kovasti, että niiden kirkumisääni tunkeutui selvänä huoneeseen asti. Vakiovarusteena olevat korvatulpat töihin, eikä häiriöitä enää ollut. Nuo korvatulpat ovat kyllä loistava keksintö, kunhan löytää itselleen niitä pehmeitä versioita.

HerraH saapui sovitusti ajallaan Hotellille. Helsinki-kortin lunastamisen jälkeen veimme ylimääräiset tavarat autoon ja menimme odottamaan aivan hotellin vierestä kulkevaa ratikkaa.

  

 Aamun ratikka oli vielä kovin hiljainen.

  

Kauppatorin itäisessä reunassakin alkoi olla jo tungosta, mutta länsireuna torikojuineen oli sitten ihan tukossa.

Suomenlinnanlautalta saimme parhaat paikat aivan keulasta. aamupäivän helle oli jo hyvin tuntuvaa, mutta laivan keulassa ajoviima / leppoisa merituuli vilvoitti matkaa sopivasti. 

  

 Käynnin pääkohteina Suomenlinnassa olivat ne eiliseltä jääneet muutama käymätön museo…

 

..ja tietysti tämä sukellusvene!

 

 Näillä paukuilla voi kätevästi lähetellä muukalaisille terveisiä!

 

 Paluumatkaa odotellessa voi vain ihailla eteen avautuvia näkymiä.

 

Kannella istuessamme yht’äkkiä kaiteeseen kopsahti tälläinen ”hiiviö”! Se tipahti sopivasti jalkojen juureen. Otus oli reilun sentin kokoinen. Se oli paikallaan, että sain kuvattua sen, ja vielä pienen hetken. Minuutin, pari. Sitten se vaan pompautti itsensä laivankannelta mereen. Oliko meri päämäärä?

    

  

Tutulla Aleksanterinkadulla vierailimme vielä vähintäänkin jokatoisessa kaupassa, jossa oli joku ale menossa. Samalla pohdimme ruokaa, ruokaa, ruokaa… Sen verran tehokasta psyykkaaminen oli, että hyppäsimme ratikkaan, hakemaan autoa, että ehtisimme vielä HKI-korttien voimassaoloaikaan eläintarhaan. Kylläpä tuo kello rientää!