Niin, siis lopulta päätimme ajaa marathonmatkan (n.500km) sadealuetta pakoon, ensin Geirangerin tai Trollstigen kulmille. Hei siis, samoille paikoille, jossa jo olimme käyneet!? JOO!
Kyseiset tiet olivatkin, nyt ilta myöhään, pajlon tyhjempiä ja valoisempia! Eikä meitä enää pelottaneet ne kurvit läheskään niin paljon, kuin ensimmäisellä kerralla. No, ihan pikkuisen… Nyt näki ”kaiken”!
´

Lopulta ajoimmekin hiukan enemmän, ja saavuimme Ålesundiin. Aurinko vielä valaisi hienosti iltamaisemaa! Ålesundin Campingalueen kaikki mökit olivat loppuunmyydyt. Campingalueen Respan ”täti” kertoi meille (erikoispaikastaan, ihan eri paikassa, jossa respa tavallisesti oli), että ennusteen mukaan sade ei tule Ålesundiin ennen klo 11:00, tai kahtatoista.
 
Siis, HYVÄÄ YÖTÄ!
    

Höp, höpö! Heräsin aamukuudelta, ja suoritin aamutoimet ns. omassa tahdissa, koska leirintäalueella kaikki muut vielä uneksivat. JäsenS heräili vähän ajan päästä. Huomenta! Eipä aikaakaan, kun me valmistelimme ”outdooraamiaista”, niin jo alkoi pikkuinen ”ripsiminen”. Greit!
 

Ripsii, jopa kameraan asti.
   

Aamiainen syötiin rauhassa teltan vierustalla, ja siitä sitten respaa (+ tietty pienet kuittailut eilisen lupailuista, tietenkin ”hyvässä hengessä”), ja kohti Ålesundia. Keli oli harmaan sateinen, Mutta, kun täällä ollaan, niin paikkoja katsellaan ja kurvaillaan! Kun olimme tällä näköalavuorella, niin samaan aikaan rantautui Hurtigrutenin vuorolaiva. Sen matkustajakuulutukset kaikuivat huomattavan kovaäänisesti vuonolla.
    

Puolentunnin lauttareissulla Vestnesistä Moldeen.

Oli muuten hauska sattuma, kun viittoilin jo aiemmin edessäajaneelle BMW X3:n kuskille, että polkaise sitä kaasua, että päästään matelevan jonon ohitse. Tietämättä mistään kiireestä. No, lopulta polkihan se. Karkuun ei kuitenkaan päässyt. Mutta ei tarpeeksi, kun myöhästyimme alle minuutin lauttamatkalta. Vänkärin paikalta nousi hymyilevä mies, mutta kuskina ollut nainen ei hymyillyt yhtään, eikä katsonut edes kohti. Taisi sen ukkeli kertoa kaiken, minkä minäkin olisin viestitellyt. Odotusta kiireettömästi 30min. Tack!
   

Sitten suunta ylihehkutetulle Atlantintielle.

 
Kiva pätkä, erillaisia kuvioita, mutta ei mitään ihmeellistä. Odotimme, että meri olisi antanut edes jonkunlaista merkkiä mahtavuudestaan, but no. Ihan rehellisesti Puumalassa oleva Lietveden ja Pistohiekan välistä pätkää voitaisiin hehkuttaa maailman perintökohteena samalla tavalla. Hyvä Puumala!
   

Merenalta meneville teille. 1xxNOK.
 

Trondheimiin! Tänne on helteisiä kelejä, +25*C. Eipä voi vastustaa!

Mutta sitten; Tervetuloatoivotuksena puolen tunnin ukkoskuuro! Kiitos!
  

Sognefjälletin ylityksellä näimme korkeita lumivalleja, ja myös kaikki Norjan huippuhiihtäjät, jotka olivat leireilemässä. Eilen näimme heitä TV:ssä, ja tänään ”luonnossa” poseeraamassa valokuvaajille. Ja tietämättään, myös meille! 😉

   

Tämä näkymä avauti eräältä levähdyspaikan vieressä olevalta kukkulalta. Aika huikeaa!?
 

Toinen toistaan hienompia ”fosseneita” näkyi useita kymmeniä!
 

Sitten kurvasimme pakoon synkkiä sääennusteita. Tarkoitus oli ehtiä viimeisille lautoille, mutta kuitenkaan unohtamatta jokapäiväistä leipäämme.
 

  Tällä hienolla levähdyspaikalla, 150m merenpinnan alapuollelle lainehtiva järvi, maistui hernari lisukkeena kymmeniä lihapullilla! Ei paljon parempaa ravintolanäkymää löydy mistään! Tie oli sadepakomatkailun loistolöytönä tie 64.

       

Ikuista jäätikköä mausteeksi!
   

Norges värstä veg, 60.

Ei valehtele teksti yhtään! Huomasimme tekstin erään pienen risteyksen kohdalla. Rekat ajavat suuruuden tunteen siivittäminä 7-8-90km/h, ja me onnettomat ha-kuskit väistelemme ja jarruttelemme, kuin viimeisellä tuomiolla väistelemällä viimeistä ratkaisevaa…
  
EDIT!

Löytyi vielä video aiheesta:

 

 

Tänään näimme ja koimme Norjan aivan uudesta näkökulmasta! Auringonpaisteesta! Kokemamme nähtävyyksien ja uusien hienojen paikkojen ja näköalojen muistot tulevat tulvimaan mieliimme vielä pitkän aikaa. Aivan mahtavaa!
  

Lomin sauvakirkko, aamun ensimmäiseksi makupalaksi.
Hienon ja arvokas paikka!

Tiellä 55, älä ohita tätä kylttiä!
Lomin suunnasta tämä kyltti näyttäisi juuri vastapäiseen suuntaan. Tämä otettiin vasta paluumatkan päätteeksi.
  

”TollBomin”, eli tiemaksupaikalla (vaatimattomat 85NOK) oli hieno ensimaku tulevista maisemista, ja hiuksia(!) nostattavista tielinjoista.
   

Etualalla tien nousukulmaa, ja taka-alalle on sitten matkaa.
 

Jos pilvet ovat alapuolellasi, niin silloin sinä olet…
 

  …hyvin korkealla (1876m)!

1400 metriä ”munankuorta”. Tapasimme paikalla suomalaisen leirijohtajan, joka kertoi paikalla treenailevan Suomen tulevat ”palanderit”. Paikalla oli toistakymmentä junnaria, ja norjalaisia snoukkapoikia muutama.
      

Tunturijärvi, ehkä kuitenkin paremmin vuorijärvi. Rauhallista.

 Matkaa on tähän aamuun asti kertynyt 1504km.

Tänään kääntelemme rattia serpentiinejä pitkin jäätikköjen reunamilla tiellä 55. Tieltä löytyy mm. korkein yleisessä käytössä oleva tienkohta Norjassa, 1434 metriä! Korkeammalla, kuin Suomessa pääsee edes kävellen. VAU! Toivottavasti suurempi pilvisyys osaa jo hellittää, ja maisemat näyttäytyvät meille kaikessa komeudessaan. Morgennytin ennusteet saavat minulta toteutuessaan kannatusta.

Norjan nettikameroita.

  

Aamukahvilla ihmetelimme, että mitä ihmettä pääskyset kurvailevat melkein kilometrin korkeudessa. Varmasti helpompia elämisalueita heillekin löytyy. Ihan huomiona, että tähän mennessä auton ikkunaan ja keulaan on tullut hyttysen yms. raatoja yhtä paljon, kuin Mikkelin halkiajossa. Sillä erotuksella, että täällä ei niitä kiusallisia pikkuötököitä ole yhtään.
  

Matka kohti laaksonpohjaa on juuri alkanut.

   

JäsenS ihailee komeaa putousta ja rotkon pohjalla vellovaa jokea.

  Åndalnäsissä oli käytävä pikkuisen polttoainetäydennyksellä. Vuorossa olivat Trollstigen, Geiranger ja x-paikka (vanha vuorille nouseva maisematie, jonka nimi ei juuri nyt tule mieleen). Muistui! Gamle Strynefjellvegen!
   

Älkää siellä Suomessa olko yhtään huolissanne korkeasta polttoaineen hinnasta! Norja on öljyvaltio, ja hinnat hipovat kahta Euroa! Taas asia, jota en välttämättä ymmärrä.
  

     

 ”Järkyttävien” kurvien jälkeen ahtauduimme pikkuruiselle P-paikalle putouksen viereen. Näköalat olivat huikeaakin hurjemmat! Siellä sitten oli NRK1:n kuvaus- ja jutturyhmä tekemässä haastattelua johonkin perjantaina ulostulevaan ohjelmaansa. Jotakin ne meiltä kysyivät, ja jotakin siihen vastasin. Itseasiassa en oikein tiedä mihin vastasin, kun olimme niin tohkeissamme noista näköaloista ja helkutin syvistä ”ojista”.Hyvin meni, ja kaikkia nauratti. Hyvä merkki? Tien kauheudet ja hurjimmat putoukset olivat lopulta vielä edessäpäin. ”Enkä pelkää ollenkaan….”
   

Huipulla olimme kirjaimellisesti ihan pilvessä.
   

 Tähän päivään mahtui monia komeita koskia, jotka kiemurtelivat vuoren rinteiltä kohti merta.
   

 Geiranger oli komea paikka, pilvisyydestä huolimatta.
  

Nousu Geirangerilta ylöspäin oli hyvä/pakko ajaa bussien imussa. Lunta oli paikoitellen useamman metrin kinoksina.

Nähtävyyspaikoilla oli bussilasteittain japanilaisia, italialaisia ja espanjalaisia turisteja. Geirangerista lähtevässä nousussa meitä vastaan tuli kymmeniä turistibusseja alaspäin. Ahdas tie ja vielä ahtaammat neulansilmät aiheuttivat jänniä hetkiä jyrkissä paikoissa, kun jouduimme odottamaan jo kääntymään ehtinyttä bussia. Kytkin parka!

Yksi ”takaisku” koettiin, kun x-paikan vanha vuoristotie oli suljettu. Ajoimme Bismohun, Skjäk turistheimiin, ja sateen varalta otettiin mökki.
 

  

No joo! Norja oli/on maineensa mukainen.
Ehkä vähän liiankin tarkkaan.

Yö vankilassa , tosin vanhassa sellaisessa, oli hyvinnukuttu, ja matka jatkui Karlstadin keskustan läpajelulla kohti valtakunnan rajaa.
   

Charlottenbergissä, kun olimme ostoksilla täyttämässä ruokailuvarastoja, oli parkkipaikalle saapuessamme taivaalle kerääntynyt täysin tyhjästä synkkääkin synkemmät sadepilvet. Ajattelimme, että nyt äkkiä tankkaamaan ja suorinta päätä Norjaan! Jo tankilla ollessamme alkoi ripsimään, tullin kohdalla kelistä ei ollut enää epäselvyyksiä.Sataa VETTÄ!
      

 Oikealla Olympiakaupunki Lillehammer, ja sen kaunis keskusta ja komeat hyppyrimäet. Pahus!
        

 Nokka kohti Rondanen kansallispuistoa ja -tietä.
Tämä tuulinen ja harmaa ruokailupaikka sijaitsi karulla paikalla 1061m:n korkeudessa.
  

Alas vuorilta kurvailtiin välillä todella reippaasti viettävällä tiellä.
  

Tiistain makuupaikka löytyi Dovresta n. 950m:n korkeudesta.
Täysin hiljaista! Siis äänetöntä. Outoa, mutta mukavaa.
      

  
Heja och Hopssan Sverige!
  

  
Hyvää kansallispäivää!
  
   ******************************   

    

Aikeena kurvailla kohti Lillehammeria ja Osloa näiden turistireittien kautta. Kaikkia teitä ei tietenkään ehdi ajamaan, vaikka tahtoisi, mutta saapas näkee, mitä kenkä tekee.
 

Vikersund

  
Jospa tulevana viikonloppuna ehtisi huippuvierailulle? 
    
 

Heips, täältä Karlstdista!

Tämänpäiväinen reissu alkoi Suomen Turusta SaVi:n luota jo hieman klo 06:n jälkeen. Piiiiiitkästyttävän matkustuspäivän kohokohtia:
  

 Saariston karunkauniit saaret ja luodot.

Yksi täysin merimetsojen valloittama pieni saari oli lohduttoman näköinen. Lintuja oli… liikaa. Puut olivat kuolleet ja niiden luurankomaisilla rungoilla oli kymeniä merimetson pesiä. Valitettavasti kamera ei sattunut olemaan kuvauspaikassa, kuvaajan kanssa.
  

 Hytti oli onneksi aivan keulassa, ja sieltä oli helppoa seurata merielämää. Tässä ollaan juuri tekemässä oikeaa järjestystä Maarianhaminaa varten. Ja niin kuin huomaatte, ei pitkästytä ollenkaan. (Valehtelin…)
  

 Tukholmahuumoria:
”Tee U-käännös, jos mahdollista.”
    

Reilut 300km:ä myöhemmin.

Majapaikkamme oli vanha vankila. Niin kohtelias palvelu vastaanotossa, myöhään saavuttuamme, että sillä pyörittäisi palveluja Tallinnassa useita vuosia! Virkailija kävi tekemässä meille vielä erikseen iltasyömisiksi oikein herkkusämpylät, että jaksamme kunnolla nukkua! Tätä lisää!
  

Tämä päivä vietetään saaristoissa, satoi tai paistoi.
Aamulla Turun, ja illalla Tukholman.
   

  

Myöhään illalla kurvailemme pitkän siirtymän jälkeen sitten jo jossain…
   

   Vänernin rannalla, Karlstadissa.

Hejssan!
 

Sinipunainen toteutuu varmasti, loput sitten kyllä, tai ei.

Lisänä Bergen, Stavanger??

    

Jonkunlainen joutuisan joustava saavutus; 3,5h Turkuun.
Ei tarvinnut edes hurjastella.

Erittäin kaunis keli houkutteli tutustumaan Turun Ruissaloon. Oli meillä ihan oikeakin syy, kun piti noutaa se SCC:n voimassaolotarra. Luonto oli niin erillaista, että piti ihan todeta, ”Ihan ko olis ulkomailla!” Oli se Tsaari ”hyvä äijä”, kun lupasi aikoinaan koko Ruissalon turkulaisille virkistyskäyttöön. Ihan aavistuksen käy jopa kateeksi!
  

 Vastavalomerikuva.

   

Joku Ruissalon laguuneista, ööö, Saaronniemi.

H-I-E-N-O-A!

   

Koulujen päättyminen on varma kesänmerkki!
  

Men de gör ingeting!

 

  

  

  Hyvää kesää kaikille!
  

  

   

    

Perjantai klo 12:00, vakuutsasioita Pohjolan konttorissa. Viisi ”Ilman ajanvarausta -toimistokoppia”, kolmessa niistä henkilökuntaa. Asiakkaita jonossa kolme, ja minä. Henkilökunnasta kaksi laittaa luukkunsa kiinni, ja poistuu ties minne. Paikalle asiakaspalveluun jää siis vain yksi työntekijä. Vilkaisen pankin tiskin puolelle. Pitkä jono. Minuutit kuluvat ja huomaan, että olisin toimittanut pankkiasiat jo tämän vakuutusjonottelun aikana. Istun jääräpäisesti odottamassa vuoroani. Jotkut jonottajat kyllästyvät odotteluun, ja poistuvat paikalta. Odotan, odotan.. Hei jees! Mun vuoro! Vain puolisen tuntia! Asiat hoituivat joutuisasti, ja pääsen yrittämään pankintiskille. Karmea 20 metrin jono kertynyt, ja vain kolme tyttöstä ahertaa tiskillä. Enpä viitsi jäädä seisoskelemaan toista puolituntista.

EDIT.  (Klo 1530) Reilut kolmetuntia myöhemmin, sama paikka. Pakko kun oli… Jono oli kuin aiemmin lähtiessäni, mutta aikaa seisoskeluun ei mennyt kuin 15min. Hyvin kassatytöilläkin hermot pitivät. Poislähtiessämme jonoa oli kertynyt jo etuovelle saakka!
   

 CCS -kortti vaatii vuosittaisen voimassaolotarran.
Kävin Visulahdessa kyselemässä tarraa jo toukokuun alussa, mutta silloin minulle sanottiin, että tarran saa heiltä kesällä. OK. Nyt on kesä, siispä…

Tehän arvaatte jo, että kuinka siinä sitten kävi, kun kävin äsken siellä. Ei niin, ei tietenkään ollut. Vuositarra, joka on kortin voimassaolon merkki. Eikä niitä ole saatavilla vielä kesäkuun alussa? Paljon tulee kysymyksiä mieleen. Miksi ihmeessä tuotetta markkinoidaan, kun se ei toimi? Mites ympärivuotiset leirintäpaikat? Visulahden asioista vastaavat tehneet työnsä hyvin? Heidän kesäkautensa alkaa maanantaina, eikä tarroja tullut edes perjantain postissa. Tavarantoimittajaan voisi olla ajoissa yhteydessä jne.

Kohtasin taas molemmissa paikoissa mukatoimivaa asiakaspalvelua. Puitteet on, mutta toiminta on nykypäiväksi lähes surkeaa. Toivottavasti pankki taasen lähestyy puhelinsoitollaan, niin voin jättää asiakaspalautetta ja terveisiä, eli ajatuksia rakentavassa hengessä välitettäviksi pääliköille. 

Niiden pienempienkin asioiden pitää toimia.

   ESIM. Yksi mätä kananmuna pilaa koko munakkaan.
Tai että, moottorissa on huippuhyvät öljyt ja vain yksi pikkuruinen kivi.

  

Arvokeskustelua!

 

Helatorstain sijottautuminen kesään, avasi mahdollisuuden testata ennen kesän pääretkeä omaa majoitusta! Ulkoläpötila oli äsken rapiat 23*C, eli hyvin tarkenee. Teltan hankimme keväällä retkeilymessuilta, ja tämänpäiväinen pystytys oli jo toinen treenipystytys ennen kesän reissua. Taasen opittiin uusia huomiokohteita mm. mistä pitää kiristellä, että teltta lopulta saadaan näyttämään suoralta ja ryhdikkäältä. Pystytysnopeus alkaa olemaan varsin joutuisa.

Vetää vielä hieman sieltä, ja hiemän täältä…

 

Hotellin ovelle.

 

Makkarin ilmastointi.

 
EDIT. Hyvin nukutti.