Pohjois-Päijänteen rantojen jylhyys korostuu Korpilahden Vaarunvuorilla. Korospohjanlahden puoleinen länsirinne kohoaa vedestä lähes kohtisuorana kallioseinämänä ja vuorten metsäpeitteinen laki on 122 m Päijänteen pintaa korkeammalla. Kasvitieteilijöiden parissa Vaarunvuoret tunnettiin jo toista sataa vuotta sitten kallio- ja lehtokasvien esiintymispaikkana.

Nykyisin alue on tärkeä vanhojen metsien suojelulle. Eläimistöön kuuluvat mm. liito-orava ja korppi sekä uhanalaiset perhoslajit. Luonnon monimuotoisuuden kannalta Vaarunvuoret on kenties Keski-Suomen merkittävin kohde.

Nelikilometrisen luontopolun kulkemiseen kannattaa varata aikaa pari tuntia. Saappaat ovat oikeat jalkineet kaikkina vuodenaikoina. Reitin vaihteleviin metsä-, kallio-, suo- ja rantaelinympäristöihin tutustutaan 16 rastitaulun opastuksella. Polun lähtöpiste on levähdyspaikalla Vaarunvuorten laella, jonne pääsee Korpilahti-Joutsa -tieltä (nro 610). (ympäristö.fi)
   
Niinpä niin. Kun saavuimme Vaaruvuoren parkkipaikalle meidät otti vastaan hautovan helteen lehmänhenkäisy. HUH! Kahden sekunnin miettimisen jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan, vaikka kuumuus vähän arvelutti. Eipähuolta, paita oli läpimärkä jo kilometrin taivalluksen jälkeen. Ei ollut mikään pururata.
   

  
Kartta oli selvä, mutta olisikohan poulunvarteen mahdollista pystyttää muutamia karttatauluja, niin tietäisi millä kohdalla kuljeskelija tällä hetkellä on. Niin olisi huomattavasti mukavampi taivaltaa.
 

  P-paikalla olleet opasteet.

Pikkuinen pyräys P-paikalta, ja autotiellä päästiin myös nauttimaan hienoista näkymistä.