Sijaitsee Leivonmäellä Joutsassa.

Lähdimme koko porukka aamulla katselemaan parit Unescon maailmanperintökohteet ja siinä sivussa vierailimme parilla muullakin mielenkiintoisella paikalla.
    

Sellainen näkötorni, joka oli aikaisemmin jäänyt käymättä. Olisi jäänyt nytkin, jos olisimme seuranneet pelkästään opasviittoja. Keskustasta oli vain yksi merkintä, mutta ei enää siltä isommalta tieltä minkäänlaista vinkkiä, missä lisi pitänyt kääntyä. Piti käyttää ns. maalaisjärkeä. Kun se näköalatorni ei voi oikein montussakaan olla… Sen on oltava mäen päällä! Lopulta löytyi sellainen sopivan arveluttava tienpätkä, joka nousi gsm-linkkimaston luokse. Täältähän se näkötorni sitten löytyi!

   

 

 

  

Pohjois-Päijänteen rantojen jylhyys korostuu Korpilahden Vaarunvuorilla. Korospohjanlahden puoleinen länsirinne kohoaa vedestä lähes kohtisuorana kallioseinämänä ja vuorten metsäpeitteinen laki on 122 m Päijänteen pintaa korkeammalla. Kasvitieteilijöiden parissa Vaarunvuoret tunnettiin jo toista sataa vuotta sitten kallio- ja lehtokasvien esiintymispaikkana.

Nykyisin alue on tärkeä vanhojen metsien suojelulle. Eläimistöön kuuluvat mm. liito-orava ja korppi sekä uhanalaiset perhoslajit. Luonnon monimuotoisuuden kannalta Vaarunvuoret on kenties Keski-Suomen merkittävin kohde.

Nelikilometrisen luontopolun kulkemiseen kannattaa varata aikaa pari tuntia. Saappaat ovat oikeat jalkineet kaikkina vuodenaikoina. Reitin vaihteleviin metsä-, kallio-, suo- ja rantaelinympäristöihin tutustutaan 16 rastitaulun opastuksella. Polun lähtöpiste on levähdyspaikalla Vaarunvuorten laella, jonne pääsee Korpilahti-Joutsa -tieltä (nro 610). (ympäristö.fi)
   
Niinpä niin. Kun saavuimme Vaaruvuoren parkkipaikalle meidät otti vastaan hautovan helteen lehmänhenkäisy. HUH! Kahden sekunnin miettimisen jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan, vaikka kuumuus vähän arvelutti. Eipähuolta, paita oli läpimärkä jo kilometrin taivalluksen jälkeen. Ei ollut mikään pururata.
   

  
Kartta oli selvä, mutta olisikohan poulunvarteen mahdollista pystyttää muutamia karttatauluja, niin tietäisi millä kohdalla kuljeskelija tällä hetkellä on. Niin olisi huomattavasti mukavampi taivaltaa.
 

  P-paikalla olleet opasteet.

 

 

 

Pikkuinen pyräys P-paikalta, ja autotiellä päästiin myös nauttimaan hienoista näkymistä.
      

Oravivuoren polku johtaa Puolakan paikallistien parkkipaikalta Oravivuoren näköalapaikan kautta Puolakan Omenalahden luonnonsatamaan. Tai päinvastoin. Tornille joutuu kävelemään polkua pitkin noin kilometrin, välillä jyrkkääkin kallioseinämää ylöspäin, mutta perille päästyä komeat näkymät korvaavat vaivan. Tämä on oiva poikkeamiskohde pienveneilijälle. Satamasta polku vuorelle lähtee kummelin läheisyydestä. Tornissa saa olla korkeintaan 10 henkilöä yhtä aikaa.
 
Oravivuori sijaitsee aivan Päijänteen tuntumassa Vanhanpäänniemen pohjoispuolella. Vuorella on Maanmittaushallituksen tukeva kolmiomittaustorni paikalla, josta Suomen kolmiomittaustoiminta aloitettiin. Oravivuori kuuluu Struven astemittausketjuun, joka hyväksyttiin Unescon Maailmanperintöluetteloon heinäkuussa 2005. Suomessa on suojeltu kuusi ketjuun kuuluvaa pistettä, ja Oravivuori on yksi näistä.
 
Torni on parhaimmillaan huhtikuussa ja syys-lokakuussa, jolloin isot linnut ovat liikkeellä.
 
Tornille pääsee ajamalla valtatietä 9 Korpilahdelta muutama kilometri Jämsään päin ja kääntymällä Puolakkaan johtavalle tielle. Tätä tietä ajetaan n. 10 km, kunnes vajaa kilometri Puolakan kylän jälkeen tie haarautuu vasempaan Vanhanpääntielle. Tienhaarassa on opastekyltti näkötornille. Vanhanpääntietä ajetaan puolisen kilometriä, jolloin tullaan autojen parkkipaikaksi sopivalle levikkeelle. Tien vasemmalla puolella on opastekyltti tornille johtavalle polulle. (ympäristö.fi)

 P-paikalta menosuuntaa ei tarvitse arvailla.
  

 Kilometrin aikana nousua 100m.
Taas voidaan sanoa, että reissu ei sovi huonokuntoisille, eikä huonojalkaisille.
  

 Kivikkopolkujen sijasta pääsimme nousemaan hienoja portaita.
  

 Siinä se on!
Palanen Struven ketjua, ja suomalaista karttahistoriaa. Torni on tietenkin uusittu niistä ajoista.
   

Uusiminen jatkuu! Olisikohan torniin tulossa uudet portaat, koska nyt torniin nousee vain tikasmalliset tiheät portaat. Hankalat nousta.
  

 Näkymät Päijanteelle, huh, hienot!
  

 HerraH selvisi hengissä alas asti.
  

Paikan tärkeä kyltti.

Maanmittauslaitoksen Pdf aiheesta
   
Ja jo toinen paita litimärkänä vaihtoon…
  

 
Ah, niin ihanien keskisuomalaisten sorateiden (jotkut jopa ralleista tuttuja paikkoja) kautta Petäjävedelle. Hienoja nyppyjä, kallistettuja kurveja ja tietenkin piiiiiitkiä suoria! Kerrassaan hienoja teitä.

 Petäjäveden vanha kirkko UNESCO -kohde
  

Piha-alue pienessä remontissa.
  

 Alttari
  

   

   

Sitten illalla HerraH lähti junailemaan Mikkeliin ja meille tuli tilalle pikkuinen ukkoskuuro. Kävimme shoppailemassa parit tarvejutut, joita ei kertakaikkiaan Mikkelistä saanut sopivia. Nyt Scandicin ilmastointi on arvossaan!