Kaverin mökkirannassa vieraili neljä sorsaa, hyvinkin tuttavallisesti tervehtien. Ja eipä aikaakaan, kun paikalle pyrähti myös viiden koskelon seurue. Ne toisin uivat jo muutaman metrin välimatkan päästä kohti hyvää pikkukalapaikkaa. Sinne, mihin mekin kohta menemme perässä.

 

 Järvellä tämä nelikko oli vauhdissa, kuin pienet lapset. Kovaa sukeltelua, riehumista, pyrähtelyä, KÄÄKymistä. Välillä ne uivat veneen vierelle katsomaan, että onko tullut saalista ja hetken päästä lähtivät takaisin rantaan melskaamaan. 

Kuvattu TÄNÄÄN jossain Kokkosenlahden lähettyvillä. 

Sorsat onnellisesti hengissä, mutta kuinka kauan?

   

  

Olimme tänään viettämässä lämmintä ja aurinkoista(!) lopuukesän päivää mökkitunnelmissa, ja tietysti hiukan myös kalastelemassa. Kokeilin, ja opettelin elämäni ensimmäistä kertaa jigi-kalastusta. Hauskanoloista hommaa, mutta jyrkemmällä ”rinteellä” toimivampaa. Kuvassa jigistelyn tulosta.

    

 Synkät pilvet lipuivat vastarannalta nätisi ohitse. 

He-heh! Meille ei riittänyt pisaraakaan.

  

Tämä julmetun suuri petokala, ahven, ahmaisi fosforinkeltaisen lipan suuhunsa, ja pääsi meidän ISOON saaviin kuvattavaksi. Muita ahvenkavereita ei ollut ollenkaan ns. syöntipäällä, joten päästimme tämän takaisin järveen omiensa luokse.

 

Niinhän siinä taas kävi, että saavi ei täyttynyt tarpeeksi, niin olimme pakotettuja valmistamaan itsellemme suuret salaattilautaset Huiluntuhdista ja UkkoPekka HOTista. Maustettuna erinomaisen maistuvalla Lasses Habanero-sinapilla.