Kovin on harmaansävyinen arkiviikko tulossa.

Loppuviikosta kirkastuu!

  

Aitan yläkerrassa oli arvokkaita vanhuksia.

  

 Ikkunalaudalla hieno pienoismalli

 

Vau!
  

Junnareille oma poljettava Vespa.

    

 

 Aamulla Otavassa oli aika harmaansumuista.

Kotiinpäin kurvaillessa näkyi ensiksi puolet

 

…ja sitten koko sateenkaari taivaallisine säätimineen.

Puolesta välistä päätökseen

 

 

Taas on hana auki.

Sunnuntaina ei ehkä sitten  sadakaan. Hyvä!
 

Reissulta muutama maisema katsottavaksi:
  

Hepokönkään vesiputous
 
  

Jyrävä
 

Niskakoski

  

Rukatunturi
Järkyttävä ti-lu-lii -musiikki! ;-P

Loput
 

Kugguugo madgalla gans Gägönen?

 

Summa summaarum:

Paikka löytyy Hattuvaarasta, Pohjois-Karjalasta.

 Tarkasti

  

Vielä tarkempi!

 

 P-paikalta kohti itää.

Vielä vähän.

 

 Perillä. 

Hieno paikka ihastella SUOMEA!

  

 Pieni, mutta tarpeeksi suuri ero.

  

 EU:n itäisimpiä puolukoita.

 

EU:n mantereen itäisin P-paikka.

(Kaikki kuvat ovat ainoastaan minun omaisuutta, eli 

 Metsästysjuttujen peruja?

   Mitäs tämä täällä tekee!?

 

 No niin..

 

 Pilaantuneet sienet?

 

 Aika kaukaa alkaa opastus Inariin!

 

 Olkaa pipoilijat varullanne.

 

 Vua eipä hömötä ennee.

 

 

Ylitornio – Haaparanta – Kemi – Oulu – Vuokatti

 

Vad kostar mjölk i dag, i Haparanda?

My Darling, punainen vai vihreä?

HUI! Hailuoto!
Jäi suosiolla tulevaan kesään, ja/tai johkin kohtaa tulevaisuutta.

Varo! Naapurivaara!

 

  

Aamulla Aavasaksan Aurinkomajoilla oli kovin tuulinen ja harmaa sää, mutta kun saimme käännettyä auton keulan kohti Torniota, taivaanrannassa näkyi jo selvä raja auringon ja pilvisyyden välillä. Siis kohti aurinkoa!

  

Matkalle osui Kukkolankoski.
   

Kukkolankoskella saimme seurata tornionlaaksolaista perinnekalastusta hyvin tuloksin! Näimme, kun miehet nostivat siikoja lippoamalla varsin joutuisaan tahtiin! Toisella puolelella, siis Ruotsissa, ei tapahtumia kirjattu ollenkaan samalla vauhdilla!

 
Torniosta oikealle, ja Haaparantaan!

Ostoshuuman taltutimme ICA:ssa parin näckebrödipaketin avulla, ja sitten hiivimme varovasti kohti parin SUPERulkoilmavaateliikkeen ovia. Ååååps! Hurjat hinnat tåållä outletissä! Oikeammin siellä ei sattunut olemaan tarjolla sellaisia vaatekappaleita, joita olisimme ”kipeästi” tarvinneet. Tulevaa kesää ajatellen pakko-ostin 100€:n puolipitkät Shortsit parillakympillä. Hieman jäi kaivelemaan, että ”Oisko sittenkin pitänyt!?” Haglöfsin n. +5*C:n makuupussit â 30€… Eikä taida helpottaa ihan äkkiä.

  

 Kemin jalokivigalleriassa ihastelimme kaikkia niitä kiviä, joiden takia on tehty elokuvia, ja oikeastikin tapettu ihmisiä. Pelkän kiven vuoksi.

  

Imperial State Crown
Juu, en ottanut mukaan.
  

Kemi, Mikä -n tuulipuisto!?
   

 Merituulen näkötornista saimme merellisen näkökosketuksen.

  

 Ja sitten suoraatietä itää kohti.

  

 Kovin kissamainen paikka oli seuraava lepopaikka.

  

Vuokatinvaaran huipulta löytyi persoonallinen näkötorni.

  

Näkötornista taas yksi tauluun kelvannut näköala.

  Sotkamo

  

Kansallispelimme pahamaineisen Sotkamon Jymyn kotipesä.

Tällä kertaa käynnissä oli B-junnareiden SM-sarjan välieräottelu KiPan (Kitee) ja Jymyn välinen taistelu. Taistelu oli aika yksipuolinen, koska Jymy teurasti KiPan 2-0 (16-3, 10-1)

  

  

 
Ovatko karhut jo nukkumassa?

Mitä Joulupukki tekee?

Onko Rautiosaaren hiidenkirnut täynnä vettä?

Näkyykö Aavasaksalta Ruotsiin?

Illalla löytyy näihin erittäin ajankohtaisiin kysymyksiin vastaukset.

 

Aamuherätys, varhain joskus ennen… No, kahdeksalta. Normaalit aamutoimet, mökin siivous ja sitten liikkeelle. Päivän teeman mukaisesti tarkoitus nähdä paljon mielenkiintoisia eläimiä. 

  

Rukajärventiellä alkoi meidän ”eläintarha” poroperheen aamutoimilla, keskellä tietä! Vasa lopetti ruokailunsa hieman vastahakoisesti, ja porot poistuvat laiskasti tieltä. Poroja näkyi sitten Posioon menevällä tiellä (81) luonnollisesti lisää, mutta niistä ei aiheutunut mitään vaaraa. Yksi suuri ihmetys oli teerien runsas näkyminen tien varrella. Lintuja oli penkereillä suurissa parvissa. Paras parvi oli arviolta parikymmentä lintua. Pienempiä ”parvia” oli myös useita. Tämä runsaampi ilmiö oli ainoastaan noin 50km matkalla, Posion (941) ja Impiön tienhaaran välillä. Näimme arviolta yhteensä ainakin 100 suurta kanalintua. Tarkkaivaisuus tietenkin kasvoi ja sitten hetken pää pyöri kuin pöllöllä. Hu-Huuu! Hieno aasinsilta näkemällemme pienelle helmipöllölle.

  

  

”Ken tästä portista käy…”

  

 Hirvellä oli hienot sarvet, jotka ajoivat hirven hermoromahduksen partaalle. Se yritti saada irti sarvistaan roikkuvat nahkariekaleet. Pomppi, ja hurjasteli puita päin. jne. 

  

 Kanahaukka

  

 Käyntimme yksi päänähtävyys!
Eivät olleet piilossa, eivätkä nukkumassa!

  

 Mesikämmen ei suostunut katsomaan kohti.

  

 Norden Arkissa jäi Ahma näkemättä/kuvaamatta, eli tässä se epäonni tuli korjattua!

  

Erittäin vapaa kotimetsiemme vikkelä peto eläintarhassa.

Olimme eläinpuistossa juuri oikeaan aikaan. Saimme seurata eläimiä ihan rauhassa, sillä koko puistossa oli noin kymmenen porukkaa samaan aikaan. Meidän kanssa käveli suurinpiirtein samoja retkiä kansainvälisesti saksalainen täti, espanjalainen perhe, ja (tietysi) venäläinen perhe. Kun poistuimme alueelta sinne virtasi niitä (kirkuvia ja metelöiviä) lapsiperheitä. ;-P

Ranualta suorinta tietä Ouluun?
Ei ihan onnistunut.

  

Rovaniemelle. Se on sitten siinä.

  

Joulupukin maa tms. napapiirillä.
Aurinko paistoi, ja joululauluja kuului kajareista. Paikalla ei ollut muita.

  

Öööööö…

  

TÖKS!

Lähdimme pois. 

  

  

Also in English

  

Omalla vastuulla. 

Joo, ymmärrän vastuunsiirron hyvin, koska turvatoimet ja telineet ovat romahduspisteessä. 

Surkea esitys!

     

P-Paikalta tullessa on ensimmäisenä vastassa yksi suurista hiidenkirnuista.

    

 Jäsen S ei tiedä missä seisoo.

   

Alas on pitkä matka.

Kokonaisuudessaan paikasta jäi sellainen hoitamaton / hyvätty kuva. 

P-Paikalle oli tehty komea Hiidenkota ja WC:t. Tietysti lukossa. Itse hiidenkirnualueesta ei ollut mitään karttoja, että tietäisi missä kirnut ovat. Kolme suurinta tietty löytyivät helposti, mutta muutama pienempi jäi ehkä näkemättä. Polkuja risteili ympäriinsä. Ylimpänä olevan kirnun turvakaiteet eivät kyllä täytä minkäänlaisia turvamääräyksiä, edes Albaniassa.

Edellytykset paikalle ovat hyvät, mutta ilman alueen ryhdistämistä voisi tien katkaista puomilla.

 Huipulla oli näkötorni.

Ja sieltä oli hyvät näkymät mm. Övertorneåoon.

Maisemat ovat myös nimetty yhdeksi kansallismaisemaksemme.

Emme voineet vastustaa kiusausta. Niin. Kävimme Ruotsissa.

  

Lauantain vapaat kuviot.

Kuusamon sadonkorjuumarkkinat.
Kai se sitten on poronlihaa eri muodoissa?

 Ei, ei ja ei! Olin alkuun aivan väärässä!

 Tarjolla on Kuusamon herrojen ja rouvien omatekemiä tuotoksia.
Tarjolla oli kääretortuista, hillojen ja villasukkien kautta erillaisiin puutöihin.

Lähes liikuttavan aitoa(?) markkinameininkiä ilman teollisuuden tuomia kiinalaisia tai venäläisiä krääsänmyyjiä. Toinen huomio osui vain ilmaisiin P-paikkoihin, ja kolmas useisiin loppuunmyynteihin.

Rukan valloitus

Rukan voi valloittaa kylän kautta kävelemällä, tai tuolihissillä menopaluuna 5,50€. Kolmas vaihtoehto on hurutella autolla Digitan maston juureen, jä kävellä siitä muutamia satoja metrejä. Valitsimme viimeisen vaihtoehdon. Samalla tuli todettua, että polvet ovat kulutustavaraa.

 Herkullisia rinteitä

Huipulla tuulee, ja sieltä näkee myös kauas!
   

Rukan huipulta Valtavaaralle.
Huomaa pieni mökki huipulla.

Valtavaaran valloitus

 Valtavaaran rinteillä oli myös marjat kypsyneet

 Vähän isompia lohjenneita lohkareita

 Ruka Valtavaaralta

 Venäjällä on vielä pilvistä

 Napapiirin suuntaan kirkastuu
 

Illan päätteeksi kävely on loppusuoralla.

The End.

Sinipyrstö
havaitseminen, bongaaminen, huomaaminen,…

Oikein optimistisesti ajateltuna saatoimme ehkä nähdä ja kuulla tipusen, mutta vain oikein optimistisesti ajateltuna.
   

Tulipa reissulla nähtyä, myös tuo retkeiljän erämaan ystävä

KUUKKELI

Ilmestyivät, kuin tyhjästä, Harrisuvannon nuotiopaikalla puihin, ja lehahtelivat sieltä makupalojen perään. Niitä pyrähteli lähes äänettömästi paikalla ainakin kolme. Loppumatkalla kiinnitimme enemmän huomiota lintuihin ja saimmekin niistä lisähavaintoja, varsinkin nuotiopaikkojen läheisyydestä. Jokaisella näkökerralla lintuja oli näkyvissä kolme, tai neljä. Kuvitteluni kuukkelista oli ollut paljon sievempi, sillä luulin linnun olevan pienikokoisempi, mutta lintu on jotain ”räksän” ja harakan välimaastosta. Närhi voisi olla sopiva verrokki.

  

  

   
 

 Aamuarpa osui Karhunkierrokselle! Toki pienemmälle sellaiselle.

Juumaan saavuttuamme oli P-paikalla jo, aamukymmeneltä, kymmenkunta autoa. Lisää tuli vielä muutama, kun virittelimme reppuja selkään ja pipoa päähän. Aamulämpötila oli syksyisen raikas +7*C, siis loistava retkeilykeli!
 
Säästä vielä se normaali, valitettavasti, kuittaus, että eipä osunut sääarvailijoiden arvaukset taaskaan ihan kohdilleen. Oli pilvistä, ja välillä tihkutti oikein ohuesti vettä. Siis hyvin ohuesti. Eikä ennustettu puolipilvinen kuiva aurinkokeli koskaan saapunut Rukan ja Kuusamon maisemiin.

Matkan varrella tapasimme monia eri porukoita. Ikäluokat vaihtelivat jo tukevasti eläkkeellä olevista, oululaiseen kouluporukkaan. Savolaisia oli liikkeellä ainakin Pielavedeltä ja Varkaudesta, ihan samaan aikaan. Myllykosken vieraskirjasta bongattua. Jyrävän jälkeen ei enää näkynyt kulkijoita edessä, eikä takana. Vastapäivään reittiä kiertäviä tuli vastaan muutamia, eli se ”kourallinen”.

12 kilometrin taival eräiltiin 4,5 tunnissa, hyvin rauhalliseen tahtiin, mutta päättäväisesti. Makkaranpaistopaikoilla oli täyttä, mutta ei kauheaa tungosta. Mietimme, että miten esim. heinäkuun lomien aikoihin koko reitillä mahtuu edes kävelemään!?

Koskista on videot otettu, mutta julkaisut niistä menevät paremman koneen kautta tiistai-iltaan.

HIENO REITTI!!
    

 

Matka kohti mm. Karhunkierrosta alkanut.

Odotettavissa on, että Jäsen S nukkuu yövuoronsa jälkeen ainakin Kontiomäelle asti. Toivottavasti. Pari paikkaa kierrellään matkalla. Siis, ei kierrellä, vaan käydään katsomassa. Niistä ehkä myöhemmin täällä. Ja, että kilometrisaldo päivän päätteeksi on noin 650.

 

Tämä varoitus on otettava ihan tosissaan…

 

…ettei kaveri joudu purkkiin kaupanhyllylle!

Ainakaan nyt, ennuste ei paljoa parempi voisi olla!

*************************************************

Matkapäivä sujui odotusten mukaisesti. Sadekuurot yleistyivät vasta Puolangan jälkeen. Kovimmat kuurot huuhtelivat maata ja autoa Suomussalmen kohdilla. Eläimiä näkyi matkalla useita! Supikoirien harventaminen oli ollut rajua, koska raatoja oli jo ennen Kuopiota kertynyt kymmenkunta. Pari haukkalintua kyykki kelopuiden rungon tuntumassa. Ja sitten…

 HIRVI!!!

 Koskenniska

Matka joutui ja sää näytti sen verran suosivan, että päätimme kuitenkin mennä Paltamon ja Puolangan kautta tarkistamaan, että minkälainen putous on Hepoköngäs. Kannatti käydä. Paikalle pääsee autolla 600 metrinpäähän, ja putoukselle vie sellainen hiekkapolku ja ”lautapolku”, että sinne voi viedä katsojia vaikka pyörätuolilla!

 Siinä SE sitten on! Komea putous!

 Tämä kuvaa hyvin tunnelmia Paltamon risteyksen jälkeen.
Ylä- ja alamäkiä sai lasketella ihan rauhassa.

 ”Hiljainen kansa”

Jäsen S kunnioitti tilataideteoksen ajatusta lausumalla ”Ota kuva. Kroohh..”

Ensimmäinen poro 20km ennen Kuusamoa!

Täys torvi! Huomasimme poron jo piiiiitkästä matkasta. Se söi ja tuijotti sitten meitä, koska muita ei ollut mailla halmeilla. Jostain yksisoluisen (siis; aivosolu) päässä tuli sitten mieleen lähteä tielle, tietenkin suoraan meidän eteen. Hyvästä matkavauhdista neljävitosta jarrulle ja posket tuulilasiin seuraamaan poron liikkeitä tien yli. Muita heikäläisiä emme tänään sitten nähneetkään.

Kyllä kelpaa! (Mikki, missä te olette?)

Metsänpeto -sarjassa meitä oli Mökillä vastassa kaksi harvinaisuutta!
Aitoja metsäjäniksiä. IhQ!