Samanlaisen läheltäpiti -olon olen viimeeksi kokenut, kun liuimme talvella Joensuu – Karvio välisellä tiellä jarrut pohjassa kohti kolmea pakoon yrittävää hirveä. Vatsaan tulee sellainen ”ontto olo” ja koko keho on ”kevyt”. Tiedätte kyllä.

    

Ajelimme tässä keskipäivällä Mikkelissä Tuppuralan liittymän kohdilla kohti pohjoista. Hieman aikaisemmin oli se Savilahdensillan siltatyömaa, joka tällä hetkellä ohjaa pohjoiseen menevän liikenteen tilapäisesti vain vasemmalle kaistalle.

  
No, tietyöpaikka ohitettiin, ja kaistaryhmitykset normalisoituivat. Pohjoiseen jatkavat jatkoivat vasenta kaistaa, ja ”hitaammat” ja/tai kääntyvät, ottivat luonnollisestikin oikean- ja/tai ryhmityskaistan. Autoletkan häntä meni edessämme noin 50-100m:n päässä. Kiihdytin nopeutta ihan rauhassa takaisin 80 km/h:iin, kun huomasin, että kaistamme ”tyhjeni”. Vilkaisin ostoskeskukselle ja Tuppuralaan kääntyviä, ja samalla mahdollisia vitostielle tulijoita. Eipä näkynyt ketään, jolloin katse takaisin tielle. Sitten yht’äkkiä epäusko valtasi näkökentän, maximaalinen paniikkijarrutus ja nopea väistöliike vasemmalle. Huomasin ihmeekseni, että pohjoiseen kiihdyttävältä, vasemmalta kaistalta, olikin jostain ihmeen syystä kääntynyt sinertävä(?) Fiat UNO tms. suoraan poikittain eteeni (ja nainen ratissa) seisahtuneena tai hyvin hitaasti ”ryömien” vilkku päällä, kuskin pää kurkottuneena kojelaudan yli ostoskeskukseen kääntyvää jonoa kohti, että pääsisi pujahtamaan johonkin väliin oikealle ryhmittyneiden jonoon. Eikä varmastikaan minkäänlaista huomiota takanatuleviin. Johonkin siihen väliin vaan?! Herätys hemmetti! Saimme väistettyä niin läheltä, että Fiattiin jäi varmasti mustaa takakulmaan, vaikka emme edes osuneet. Meillä oli onnea matkassa!

Koko tuo tapahtumaketju (vilkaisu oikealle – väistöliike) kesti noin 1-2 sekuntia.

 

Entäpä, jos olisin myöhästynyt 0,5 sekuntia? Kahdeksaakymppiä melkein täydelliseen kylkiosumaan, ei italiattarella olisi ollut kovinkaan suuria toiveita selvitä. Kuskin mahdollisuudet olisivat myös olleet hiukan heikot kurkottelun ja sivuttaistuen puuttumisen takia. Veikkaisin, että niskat, jos olisivat pysyneet paikoillaan, olisivat olleet melko herkät. Jossain päin ostoskeskusta tai Tuppuralaa kävelee naisihminen, jonka elämän jatkuminen oli noin 0,5 sekunnista kiinni. Onnittelut! Tajusikohan kuski edes, että mitä meinasi tapahtua? Toivottavasti.

     

Tapahtumaan syyllistä voisi spekuloida hyvin lyhen aikaa. 

Kuka vaihtoi ajolinjaansa, kaistaa, ja vieläpä menossa suoraa kahden kaistan yli?

  

”Kaistanvaihdosta sanotaan tieliikennelaissa, että kuljettaja saa lähteä liikkeelle tien reunasta, vaihtaa ajokaistaa tai muuten siirtää ajoneuvoa sivusuunnassa vain, milloin se voi tapahtua vaaratta ja muita tarpeettomasti estämättä. (Liikenneturva)”