Tämä ei ihan vielä ole tapahtunut. Treeni jatkuu.

  Aivastuksen sijasta käytän ”ysköstä”. Paremman väristä.

   

 Tätä on harjoiteltu vapaasti toista viikkoa, mutta reseptillä vasta vajaa viikko.

Onneksi toistaiseksi kyseessä on vain toinen korva. KNOCK, KNOCK.

  

Pitää paikkansa, mutta kuulo haviää, jos ei välillä ole makuuasennossa.

   Ureaa se ei voi olla, koska se ei huljua, se loiskuu.

Lisänä vielä migreenimäisiä päänsärkyjä, joihin parasetamoli zappit eivät tehoa lainkaan. Ibuprofeeni toimii heti. Erinomaista!
 

 

Ongelma lienee, onneksi vain, jossain tuolla korvien välissä.

Tulipa aikalailla kuukausi sitten kirjoiteltua, että eipä ole tarvinnut kipeänä olla oikeastaan moneen vuoteen. Nyt alkaa persules tuntua siltä, että menetettyjä aikoja aletaan ottamaan takaisin, vieläpä ihan urakalla.

EDIT: Torstaina aamulla soitto lääkäriin, ja sinne siis. Lääkärin listaa; korva on vähän ”punastunut” sieltä ja täältä, keuhkot rohisee, eli onnittelut keuhkoputkentulehduksesta. Kiitos! Sitten verikokeisiin jne. Kaikki tulehdusarvot yli ylärajojen. Tervettä menoa. Pääsin kotiin, ja noin tunnin päästä siitä niistäessäni korvasta kuului ”hirveä” räsähdys ja vinkaisu….. Mikä helpotuksen tunne! Korva aukesi, ja minä kuulen! Olokin parani samalla ihan toisenlaiseksi. Nyt yskitään silloin tällöin ihan rauhassa ja seuraillaan tarvitseeko maanantaina hakea lisää troppeja.