Vaaroja uhmaten, oli pakko lähteä kävelemään pikkulenkki, koska URHOtv:n kiekkopeli meni vetojen puolesta jo kiville, ja muutenkin tv:tä oli tullut seurattua yhtäjaksoisesti jo naisten kympinhiihdosta alkaen, siis kuusi tuntia peräkkäin. Tosiaan kolmeen viikkoon ei ole tullut laitettua jalkaa ulos, ainakaan reippailumielessä. Parin antibioottikuurin jälkeen olo alkaa kuitenkin olla jo melkoisen epätoivoinen, että alkaa etsiä viihdykettä, vaikka lumisateesta. Ulkona näkyi viisi hiutaletta, ja tv:stä piti katsella loput. Nyt jotain, ja äkkiä!
  

Sain Jäsen S:n mukaan ilman suurempia houkutteluita. Heijastinliivit päälle ja ”hyytävää pakkasta” (-1°C) uhmaten iltakävelylenkille. Ensimmäiset askeleet, tuonne reiluun kilometriin asti, yskin melkein koko ajan, mutta sitten… Yskä loppui! Ei, en kuollut. Hidasvauhtinen, noin 6,5km, pimeäkävely kirkkaan tähtitaivaan alla, oli ihan mukavaa pitkästä aikaa. Kai tää nuhakin joskus loppuu?

HUOM! Metsänpetoja emme ehkä nähneet yhtään.

   

EDIT: Vai loppui tauti! Höpsis! Vielä kolme viikkoa eteen päin ja sitten vasta. Ei ehkä sittenkään olisi…