Tuossa äskettäin, mietiskelin, että kuinka pitkä syksy ”synkkyydessään” tämä on ollut. Syys-, loka, marras- ja lopulta joulukuu, ja satoi ensilumi. Ensilumen laskeuduttua se valoistutti illat ja päivät. Varmasti jonkinlaista vaikutusta ihmisten mielialoihin, ainakin omiini. Ja sitten tämä toivonkipinä sai syntymään minulle tämän suuren A-HAAAA -elämyksen, kaiken mahdollisen ja mahdottoman jouluhömpöttelyn keskelle:

HUOM: Enää kaksi viikkoa,
kun päivä alkaa taas pitenemään aamu aamulta!
 

Siis niin kuin valoisamman ajan puitteissa.

   

Talven riemuja malttamattomana odotellen…