Oikein kaunis lintu.

  
Käpytikka – Luontoportti

Täysikasvuisen käpytikan pituus on noin 23-26 senttiä ja paino noin 80 grammaa. Lajin tunnistaa punaisesta alaperästä, mustasta päälaesta ja isoista valkoisista hartialaikuista. Koiraalla on kirkkaanpunainen niskalaikku. Nuorella yksilöllä päälaki on kokonaan punainen. Vatsapuolelta lintu on vaalea.
   
Käpytikan kutsuääni on lyhyt, voimakas ja terävä ”kjik”, jota se toistaa useita kertoja muutaman sekunnin tauoin, usein myös lennossa. Rummutus on terävä, loppua kohti vaimeneva ja lyhyempi kuin muilla tikoillamme. Toistaa tämän noin yhden tai kahden sekunnin sarjan viidestä kymmeneen kertaa minuutissa. Hermostuneena päästää ”kji-krä-krä-krä-krä”-sarjan.
   
Käpytikan parimäärä Suomessa on 100 000 — 350 000 ja se on levinnyt Etelä-Suomesta Metsä-Lappiin asti. Käpytikka ei ole muuttolintu, mutta huonona käpyvuonna se vaeltaa loppukesällä ja syksyllä ravinnon perässä uusille asuinpaikoille. Runsaimmin sitä on paikoilla, joissa on tarpeeksi männyn- ja kuusenkäpyjä talviravinnoksi. Laji pesii yleisenä kaikenlaisissa metsissä, mutta suosii haavikoita sekä lehti- ja sekametsiä pellon reunoissa.
  
Kesällä käpytikan ravintoa ovat puussa elävät hyönteiset ja toukat, syksyllä se syö myös marjoja ja muiden kololintujen poikasia. Talvella käpytikka syö nimensä mukaisesti kuusen ja männyn kävyistä siemeniä. Talvella käpytikka on yleinen näky myös ruokinnoilla, joilla se hakkaa mielellään ihraa tai talia ja syö auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä.
   
Huhti–toukokuussa tikkapari hakkaa pesäkolon lahoon haapaan, koivuun tai leppään. Touko–kesäkuussa naaras munii 4–8 valkeata munaa. Emot hautovat munia 10–12 vuorokautta ja ruokkivat poikasia pesään 21–25 vuorokautta. (Wiki)