Nuuttikiertue lähti kylillä liikkeelle jo loppiaisiltana, mutta tavallisimmin vasta tänään, eli vanhana Nuutin päivänä. Joukon ”ytimen” muodostivat muutamat hassunkurisesti pukeutuneet nuoret miehet, tai naiset.

Nuuttipukki

 

Tarkoituksena oli saada joulukauden viimeinen olutkestitys, eli juoda tynnyrit tyhjiin koko kylästä. Porukka kasvoi sitä mukaa kuin edettiin talosta toiseen. Talojen oville koputettiin ja kysyttiin: ”Saako Nuutti tulla?” Sisään päästyään Nuuttipukki alkoi haistella, onko tynnyrissä tai kellarissa olutta. Seurue huusi: ”Oluttapit auki!” Jos saatiin, kiitettiin kauniisti laululla, mihin talonväki vastasi

”Nuutin laululla”

Nuutin syötin, Nuutin juotin,
Nuutin nurkalle nukutin.
Nuutti se nukkui nuttuihinsa,
Vaipui vaaterääsyihinsä.
(Siis sammui?)
  

Ellei tarjoilua herunut, oli laulu sen mukainen.

Rapa on sun tynnyrissäs
koko joulun ollu
ja enkä ole sun lihas murenaa
ja voitas nährä saanu.
Kaikki hyvii taloi
ja yksi paska,
kunnes nyt tynnyrinpesijälle
ryyppii anna jaksa.
Et sinä minnuu
Ensi kesän elopellol näe.
(Talkooapu loppui.)

 

Aina ei tietenkään kaikkia ruokia ja juomia nautittu heti, vaan ne vietiin kylän suurimpaan tupaan, jossa pidettiin kylän joulukauden viimeiset juhlat. Kaikki ruoka tasattiin, eikä enää lähdetty taloja verottamaan. Kirjuri oli vielä erikseen liidulla merkinnyt tuvan seinään, tai oveen: ”Nuutti on saatu”. Jos tarjoilu oli ollut runsasta, piirrettiin talon seinään niin monta haarikan kuvaa kuin oli tarjottu.

   

 Haarikka, puinen juoma-astia, jossa on kädensijat.

 Piirros sai olla paikallaan koko talven todistamassa talon vaurautta ja vieraanvaraisuutta.