Ei voitettu mitään, ei yhtään mitään…

  

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, ei voitettu yhtään mitään. Vuosi sitten Leijona puri ja söi vaikka mitä, ja kenet, mutta 2012 kotikisoissa tahti oli muuttunut. Välillä joukkue pelasi unelmakiekkoa, ja mitä pidemmälle kisat menivät, sitä helpommin leijonan hampaat tippuivat. Missä oli taisteluasenne? Polje perään, ahdista, taklaa, lauo ja liiku. Ei, ei näkynyt! Suurin ihmetys oli Vehasen peluuttaminen hävityn (surkean) Venäjä-tappion jälkeen. Mitä Jalonen oikein odotti? Vehanen ylipelasi ja Suomi hävisi. Miten hän voi, valmentajana, psyykata joukkueen noin pihalle? Mitä hän teki toisin, kuin esim. huippupelissä USA:ta vastaan? Olisiko Ville Peltonen osannut NYT auttaa?

            

    

 

Höpö, höpö, ei leijonille jäänyt edes luuta. Vehanen pudotti sen.

  

  

Luu on nyt tuon koiran suussa, ja se koira aikoo juuri pinkasta Australiaan karkuun, eikä palaa ehkä kuin 2018 kesällä. Menepäs Jalonen äkkiä sen perään, ja valmenna siitä tottelevainen koira! Hyvästi.