Sylikummittelua, eli kummityttö pääsi ripille.

Tammelan kirkko.

 

 Juhannussunnuntaina klo 09:40 kirkkoon!

 

Rippijuhlissa, kun ollaan, niin aika kuluu kuin siivillä! Just!

 
Kohta 1,5 tuntia istuttu, mutta enää tunti edessä. Välillä noustaan seisomaan, ettei kukaan vaan nukahda ja sitten lauleskellaan virsiä. Pappi oli panostanut veisaamiseen oikein kunnolla kahdeksan virren verran!  Laulujen sanat kuulostivat välillä vähän ihmeellisiltä, mutta se siitä.

Kirkollinenkasvatus on nykypäivänä varmasti tarpeellista, ja rippikoululla on varmasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Nuorille se kuitenkin on ennemin sellainen loistava mahdollisuus saada kaikkea kivaa. Siis niitä lahjoja. Sehän on nyt ihan selvä. Muistan itsekin, kun saalista kertyi ihan sopiva määrä. Se oli kivaa! Ei se kirkkojuttujen pänttääminen ollut todellakaan se pääjuttu. No, saadaan sukua yhteen ja aikuiset juttelevat niitä omia juttujaan ja penskat riehuvat jossain nurkassa. Tänään katsottiin ihan äijäporukassa mielenkiintoista F1-kisaa.

  

Vuorossa motkotusta:

Miksi ihmeessä rippijuhlia pitää järjestää juhannuksena!? Seurakunnilla on outo huumorintaju, kun he pakottavat useita sukuja juhannusviettoon ”pakollisen” keskeytyksen vuoksi. Minusta jopa ihan mauton juttu. Juhannusviikonloppu aloittaa monien kesälomat, eikä heillä varmastikaan ole listan ensimmäisenä mielessä, että lähdetäänpäs juhannussunnuntaina kirkkoon…