Ja sitten on aika palata kotiin.

 

Varsin sateinen maanantai sattui viimeiseksi matkapäiväksi.
   

Sänkimäki ja Väisälänmäki  näyttivät nyt harmauttaan, mutta maisemat olivat kuitenkin niin komeat, että siellä pitää vierailla uudestaan ihan kesä- tai talvikelillä. Ilmaa riittää!
  

 Väisälänmäen näkötornille pääsee kahta eri kautta. Kuvan ”Olet Tässä Punainen Piste” tulee ensimmäisenä vastaan. Siinä on tämä yo. karttakuva. Jos et halua kävellä n. 3km:n luontopolkua näkötornille, niin silloin voi ajella Karjamajakahvilan pihaan (auki kesisin). Siitä tornille on vain parisataa metriä. Sieltä löytyy myös hienot tulipaikat ja WC:t.
    

 
Myös Eero Järnefeld kävi maalaamassa erään tunnetun taulunsa Väisälänmäellä.
Historiankirjoista tuttu:
 
”Raatajat rahanalaiset”
       

 Torni oli tukeva ja korkea.
  
Näköalat olivat huimat, mutta tämänpäiväinen tuuli ja sade laittoi hyvät kuvat odottamaan seuraavaa ottokertaa. Puuskittainen tuuli oli niin voimakas, että se nujuutti miestä ja naista sen verran tosissaan, että kuvaaminen ylimmältä tasanteelta jäi haaveeksi.

Wikipediasta ja kuvasta käy Väisälänmäen näkötornin idea selväksi.

Nilsiän ja Mikkelin välillä sai reissun 2832,5km matkapölyt vaivatta huuhdeltua.