Vihdoinkin tuli mahdollisuus tuulastusreissuun. 

   

Lauantai-iltapäivän sadekuuro tosin sai aikaan pientä epävarmuutta, koska sadekelillä ei kertakaikkiaan voi tuulastaa.

 

Siinä koko reitti ulkomailta Otavasta.

    

Alkumatkasta kaloja oli Kotalahdella näkyvillä suhteellisen mukavasti. Ajattelimme, että ei niitä viitsi heti alkumatkasta ”iskeä”. Niinpä. Säynäviä, lahnoja ja pari haukea. Matkan edetessä kaloja näkyi harvemmassa ja sitten tulikin pitkiä välejä, ettei niitä näkynyt enää ensimmäistkään. Kävimme yönpimeydessä Sotisaaressa nuotiolla paistamassa legendaariset, mutta maistuvat, HK:n makkarat. Siinä paistelun aikana nousi sitten tuuli, joka tietenkin vaikeuttaa tuulastusta huomattavasti. Paluumatkalla tulimme sahan puoleista rantaa, mutta tuulen nostamien laineiden vuoksi näkyvyys oli muuttunut kovin huonoksi. Juuri ennen rantautumista näkyi aivan rannassa tuttu hauen muoto, mutta epäonneksemme hieman liian kaukana. Se hauki jatkaa kasvamistaan. Epävirallisena arviona se olisi helposti ylittänyt pikkukalan (1kg) painon. Enkä ainakaan liioittele yhtään.

 

Reilu viisi tuntia raitista syysilmaa Otavan sahan ja tuulastuslampun valoissa. Nuotiomakkaraa ja pari onnistunutta iskua. Lahnoja.

  

Ei hassumpaa lauantain viihdykettä.