Joulu on päättynyt!
Loppiainen
Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia, vanhempi kuin joulu.
Kuudentena päivänä tammikuuta vietettävään loppiaiseen on aikojen
saatossa kytkeytynyt useita eri aiheita.
Kuudentena päivänä tammikuuta vietettävään loppiaiseen on aikojen
saatossa kytkeytynyt useita eri aiheita.
Loppiainen vakiintui jo 200-luvulla, jolloin sitä vietettiin Jeesuksen
syntymäjuhlana. Juhlan ajankohdaksi tuli siihen aikaan 6.1.
vastapainoksi 5.1. vietetylle pakanalliselle aurinkojuhlalle. Loppiaista
saatetaan vielä nykyään sanoa vanhaksi jouluksi. Sanonta johtuu siitä,
että Venäjällä käytettiin juliaanista kalenteria 1918 saakka. Sen mukaan
joulu oli samaan aikaan kuin loppiainen meidän gregoriaanisessa
kalenterissamme.
Vanhalta ajalta periytyy loppiaisen toinenkin aihe, Jeesuksen kasteen
juhla. Tässä merkityksessä itäinen kristikunta viettää loppiaista
edelleen. Kolmas vanha aihe on Kaanan häät, joissa Jeesus aloitti
julkisen toimintansa.
Läntisessä kristikunnassa kaikki loppiaisen alkuperäiset aiheet saivat
väistyä varhaisella keskiajalla. Tuolloin loppiaisen aiheeksi tuli
kertomus idän tietäjistä, jotka tulivat osoittamaan kunnioitustaan juuri
syntyneelle juutalaisten kuninkaalle. Loppiaisen alkuperäiset aiheet
siirrettiin kahteen loppiaista seuraavaan sunnuntaihin. Tietäjät olivat
vieraiden kansojen edustajia. Tämä osoittaa, että Kristus on valo
kaikille maailman kansoille. Näin loppiainen muistuttaa kirkon
lähetystehtävästä. Joulun sanoma kuuluu kaikille.
Raamattu ei kerro tietäjien lukumäärää, mutta jo varhain kirkossa
vakiintui tietäjien määräksi kolme. Tämä uskomus perustuu
todennäköisesti evankeliumien mainitsemiin kolmeen lahjaan: kultaa,
suitsuketta ja mirhaa. Myöhemmin vakiintui myös käsitys, että tietäjät
olivat kuninkaita. Ruotsi-Suomen luterilaisen kirkon ensimmäisessä
kirkkojärjestyksessä 1500-luvulta loppiainen oli ”Meidän Herramme
kasteen päivä, jota sanotaan kolmen pyhän kuninkaan päiväksi”. Myös
Ruotsin valtakunnanvaakunan – Tre kronor – juuret löytyvät kolmen
kuninkaan kruunuista.
Loppiaisen perinteinen nimi on epifania, Herran ilmestyminen. Se on
yksi suurista Kristus-juhlista, jolloin liturginen väri on valkoinen ja
alttarikynttilöitä on kuusi. Loppiaisen suomenkielinen nimi on peräisin
1600-luvulta, ja se tarkoittaa joulun pyhien loppumista. Vaikka
jouluaika päättyykin loppiaiseen, niin loppiaisen jälkeiset pyhät
kuuluvat vielä joulujaksoon, joka päätty vasta pääsiäisjakson alkaessa. (evl)
Mökkiloki päivittyy 