riistalaji. Venäjän ylimystön metsästysharrastuksesta tullut liikanimi
”ryssänjänis”.
Kesällä kellertävän harmaanruskea ja talvella harmaampi turkki, jossa
metsäjänistä pidempi, päältä musta häntä ja pidemmät kuonon yli yltävät
korvat.
koko ikänsä muutaman neliökilometrin alueella elävä viljelysseuduilla,
pelloilla, pellonlaitamilla ja urbaaneissa ympäristöissä viihtyvä
riistaeläin. Tavataan Oulu-Kemi-Kajaani-Joensuu -linjan eteläpuolella.
METSÄMYYRÄ (Myodes glareolus)
Suomen runsaslukuisin nisäkäs, yhdessä metsäpäästäisen kanssa, on metsämyyrä.
Lajin levinneisyysalue kattaa koko Euroopan lukuunottamatta aivan äärialueita, joita ovat napapiirin takainen
pohjoiskalotti, Islanti, sekä Välimeren alue Rivieran ulkopuolella.
Irlannista metsämyyrä on aiemmin puuttunut, mutta alkanut esiintyä sielläkin, ilmeisesti
ihmisen saarelle tuomana. Idässä metsämyyriä elää Baikalilla saakka.
Metsämyyrän ruumiin pituus on 80 – 130 mm, hännän pituus on 35 – 72 mm ja painoa on
14 – 40 g.
Aikuiset metsämyyrät ovat selkäpuolelta punaruskeita, mutta raja harmaisiin kupeisiin ei ole jyrkkä.
Vaaleanharmaa tai kellanharmaa vatsa sitä vastoin on jyrkkärajainen. Häntä on selvästi kaksivärinen.
Nimensä mukaisesti metsämyyrä viihtyy metsissä. Etelämpänä laji elää lehti- ja sekametsissä,
meillä myös havumetsissä. Havumetsissä kanta on tihein 6 – 30-vuotiaiden puiden metsiköissä.
Laji suosii myös tiheää aluskasvillisuutta ja esimerkiksi tiheissä pensaikoissa sitä voi
tavata kaukanakin lähimmästä metsästä. Alpeilla lajia on tavattu vielä 2 400 metrin korkeudesta.
Metsämyyrä syö lähes yksinomaan kasvisravintoa. Ruohoja, siemeniä, hedelmiä,
lehtiä, heiniä, sammalia, juuria, sieniä sekä muita kasvikunnan tuotteita.
Keväällä ja kesällä jopa 60 % ravinnosta voi olla vihreitä kasvinosia.
Metsämyyrä on taitava kiipeilijä ja rimpuileekin siksi usein puissa
syömässä lehtiä, joita se näyttää pitävän maaperän ruohoja parempina. Kuoren jyrsiminen
voi joskus vahingoittaa nuoria puita.
Myös varastoja metsämyyrä kerää pahan päivän varalle. Hyvinä pähkinävuosina, siellä missä on pähkinöitä,
laji varastoi pähkinöitä maanalaisiin kätköihinsä, puunkoloihin tai pesäpönttöihin. Sstunnaisesti
metsämyyrä syö myös hyönteisiä ja muita pikkueläimiä, sekä linnunmunia.
Lisääntyminen
Lisääntyminen ajoittuu yleensä huhtikuusta syys-lokakuuhun, vaikkakin kausi voi pidentyä silloin, kun
ruokaa on tarjolla runsaasti. Suotuisissa oloissa laji voi lisääntyä läpi vuoden.
Naaras saavuttaa sukukypsyyden runsaan kuukauden ikäisenä, koiras aikaisintaan 2 kk:n ikäisenä.
Tavallisimmin poikueita on kesän aikana 2 – 4.
Sammalista, lehdistä ja höyhenistä muovattu pyöreä pesä on yleensä maanpinnan
alla, joskus myös mättäässä tai tiheässä pensaassa. Poikasia syntyy 3 – 9.
Metsämyyrien kannat vaihtelevat enemmän taikka vähemmän säännöllisesti.
Puhutaan hyvistä myyrävuosista silloin, kun myyriä on runsaasti. Hyväähän näissä vuosissa
on ainakin niille lukuisille saalistajille, joiden pääruoan metsämyyrät muodostavat.
Myyräkuume
Metsämyyrällä on usein Puumala-virus, joka aiheuttaa myyräkuumeen. Ihmiseen tauti voi tarttua
metsämyyrän eritteistä. Oireita ovat mm. äkillinen, ankara kuume, munuaisoireet ja näköhäiriöt.
Taudin seurauksena sen sairastaneelle on pitkäaikainen immuniteetti.
Mökkiloki päivittyy 