Kevyt MIIIIIII-auuu!

     

 Sissään pahamaineisseen RITARI-ARREENAAN.

   

 Jääkiekkoliitto oli jakanut penkille ajanvietettä, eli vajaat 5000 askartelua odottavaa kypärää.

    

 Sitten oli gladiaattoreiden vuoro tulla alkulämmittelyyn.

    

 Jotain hentoa pikkupyöritystä Sveitsiltä.

     

 Tuossa on liput myyty jo melko lähelle peliä.

    

Itse ottelukokemus Hämeenlinnassa oli kummallinen. 

 

Olimme liikkeellä pelipaikalle jo hieman kello 17:00 jälkeen, vaikka itse peli alkoi vasta 18:30. Suuri yllätys oli, että hallilla ei ole kunnollista P-paikkaa! Autoja oli siellä täällä pikkuisilla hiekkaparkeilla, kauppojen pihoilla ja tien vieressä pitkittäin ja poikittain. Näytti vähintäänkin villiltä. Eipä varmaan kiinnosta hämeenlinnalaisia järjestää kunnollisia parkkipaikkoja hallin ympäristöön juur ollenkaan, koska liigahumuakin on täällä ollut jo tie kuinka kauan? Tai mistäs sitä oikeastaan tietää. Oli miten oli, niin hiukan onnettomalta se näyttää.

   

Joo, kun saaavuimme hallille (siis sisään) ensikosketus oli kanssa erillainen. Vastassa oli ystävällisiä peliohjelman jakajia jne. Sisällä ensimmäisenä tuli mieleen, että missä on kenttä ja mistä päästään katsomoon? Kysymällä sinnekin löytää. Toinen asia, jota ihmettelin oli, että missä ne hämeenlinnalaiset juovat pakolliset pelikaljansa? Opasteita ei näkynyt, ei käytäviä, ei baareja. Pikkuisia kioskeja kyllä, mutta ei kai ne niitä rahasampoja voineet olla? Oikeesti!? Taas ei niin selvää.

 

Ottelun alkutunnelma oli hyvä, kun kansallislaulujen laulaja osasi oikeasti laulaa, eikä venytellyt ja… Pelissä oli oma huudattaja ja hän piti myös pelikatkoilla huolta hallin tunnelmasta. Hyvin onnistui!

 

Peli oli sitten sellainen, että ensin se näytti päättyvän Suomelle 7-0, sitten ehkä 4-1, sitten 3-3 ja pahimmillaan täystyrmäys 3-5! Kauheaa kävelyä, hirveitä harhasyöttöjä, umpisurkeaa YV-peliä. Jalosella on hirveästi töitä tuon porukan kanssa.

Yleensä, kun ei odota mitään, on pienestäkin hyvästä tyytyväinen.