Mökkitie ei jätä kylmäksi.

 

Kävimme hieman täydentämässä mökin ”perusvarastoa” viikonlopun käynnin jälkeen. Keli oli taas aurinkoinen ja lämmin. Paluumatkalla oli jotain metsäurakointiukkoja mantereen puolella pitämässä palaveriään, eli eihän siitä ohi mahtunut. Huomaamattoman hetken jouduimme odottamaan, kun tientukkona ollut taxibussi lähti jatkamaan matkaansa. Ajelimme peräkkäin kohti kaupunkia, kunnes ”Erään” tilan kohdalla TB jarrutteli ja hetimiten huomasin itsekin syyn.

Olisikohan tämä etualan poni ollut ”SE” seikkailija?

Poni kopsutteli tiellä kohti kaupunkia. Hiljensimme vauhtia ja seurasimme eläimen liikkeitä. Ajoimme perässä, eikä ponilla ollut minkäänlaisia aikomuksiakaan pysähtyä. Välillä se tarkasti metsäliittymät, mutta eihän niistä päässyt mihinkään, kun siellä oli sähköä vastassa. Kopsuttelu jatkuu…  Muutaman mutkan jälkeen pysäytimme autot. TB ja minä sammutimme autot, ja nousimme ulos. Pikkuisen pikapalaverin päätöksenä totesimme, että poni ajeluttaa meitä näin vaikka Mikkeliin asti, jos jatkamme köröttelyä sen perässä. Sitten kaivoin jostain pikkupoika-ajan vanhat eläintenkesyttäjän taidot esiin. Kutsuin noin 100m:n päähän pysähtynyttä ponia naksuttelemalla ja maiskuttelemalla ja varmuuden vuoksi hieman ”höpöttämällä”. Ja Juma”#¤!ta! Poni käännähti ympäri ja lähti pienen mietintähetken jälkeen tulemaan poninjuoksua meitä kohti. Päästyään meidän luo, se hiukan katseli, ja totesi meidät vieraiksi, ja jatkoi matkaansa omaa pihaansa kohti. Lähdin seuraamaan, ja poni eteni kokoajan turvallisesti ainakin 50m:ä edelläni. Hiukan pelotti, että jommasta kummasta suunnasta tulee joku ”tommimäkinen” kahtasataa paikalle. Ässä tuli hiljaa auton kanssa perässä. Tutun peltoaukean nähdessään poni lähti tieltä pellolle etenemään ”täyttä ravia” kotipihaansa. No, nyt paikalle saapui sitten musta auto! Sain pysäytettyä sen ihan helposti. Samalla poni löysi oikean liittymän ja vaara oli toistaiseksi ohi. 

 

  

Tämän mustan auton kuljettaja kysyi, että missähän mahtaa olla paikka X, kun siellä pitäisi olla kuntorastit? Vastasin, että vajaat 15km:ä pitää ajella takaisin päin. Olisi kai samalla pitänyt kehottaa olemaan menemättä metsään. Saimme kyselijän matkalla kiinni ja kun hän pysähtyi, selvästi epätietoisena, bussipysäkille, niin pyysimme seuraamaan perässä. Annoimme sitten vilkulla merkin, kun piti kääntyä. Vanhat mikkeliläiset tietävät tuon paikan, mutta jos olet tuore mikkeliläinen, niin saattaa tulla ongelmia. Huomasimme erään toisenkin auton olevan hiukkasen ”pihalla”, ja etsivän oikeaa paikkaa, U-käännösten perusteella.

 

 Seikkailu on taitolaji!